äiti ja melukylän lapset - Banneri

Monta viikkoa kuuntelin sitä päivittelyä, kun mieheni mielestä taaperon hiukset oli niin pitkät ja kuinka ne pitäisi leikata. Monta kertaa hän sanoi, ”kohta otan koneen ja leikkaan ne, jollet sinä tee niille jotakin”. Ja kyllä myönnän, että olihan ne pitkät, sillä niihin sai jo ponnarin..no okei okei parikin.

Mutta ajatus vilkkaan taaperon hiustenleikkuusta ei houkuttanut minua yhtään. Varsinkaan, kun kerran aikoinaan koitin leikata mieheni hiukset ja lopulta se oli niin täynnä kamalia lovia, että hän veti itsensä aivan kaljuksi, heh. Sen jälkeen en ole miespuolisten hiuksiin kajonnut. Ja siinä kannassa pysyn.

Noh, mieheni otti koneen ja leikkasi eräs päivä Matiaksen hiuksia hieman lyhyemmäksi. Taapero katsoi tarkkana vierestä ja kun hiuksia tippui lattialle osoitti hän niitä ja sanoi oho. Kun Matiaksen hiukset oli ajeltu ja mieheni pakkaili konetta pois, kiipesi taapero tuoliin istumaan ja oli siinä tismalleen samalla tavalla kuin veljensä. Kun mieheni kysyi, ajetaanko Hugonkin tukka, myhäili poika tyytyväisenä.

Sanoin miehelleni, että aloittaa ihan varovasti. Mielessäni pyöri jo kauhukuvat taaperosta, jolla on puolet päästä ajeltu ja puolet rehottaa valtoimenaan. Mutta mitä vielä. Siinä taapero istui kuin tatti paikoillaan ja katsoi välillä, kun hiuksia tippui jälleen maahan. Mieheni koitti ajella pään mahdollisimman nopeaan, jottei taapero vain muuttaisi mieltään. Ja hiki otsalla sen vuoksi, jos lopputulos ei miellyttäisi minua, hih.

Hän tietää, etten pidä siitä, että poikien päät ajellaan koneella ihan klaniksi, niin kuin hän on tehnyt vanhemman poikamme kanssa. Mutta koska Matias ei suostu parturiin ei oikein ole ollut muuta vaihtoehtoa. Nyt hän kuitenkin onnistui eri tavalla ja hiuksiin jäi mittaakin. Ja lopputulos on aika hyvä. Taaperokin oli ilmeisesti uuteen lookkiinsa tyytyväinen, vaikka hiukset tuntuivatkin käteen aika karheilta ja lyhyiltä.

En kestä kuinka paljon yksi hiusten leikkaaminen voi muuttaa. Kuinka minun pikkuruinen taapero kasvoi tämän myötä heti isomman pojan näköiseksi ja kuinka paljon hän muistuttaakaan isoveljeään. Uusi lyhyempi hiusmalli vaatii tältä äidiltä vielä aika paljon totuttelua, mutta kasvaahan nuo ja ainakaan hiukset eivät ole jatkuvasti pienen pojan korvien sisällä.

Söpö ja täydellinen hän on, oli hiusten mitta sitten mikä tahansa.

 

Ps. Pietamon pipo arvonnan voitti nimimerkki sikkuralla ja Oot niin ihana arvonnan voitti Emmi R. Voittajiin otettu yhteyttä. Kiitos kaikille osallistuneille.

Kommentit (22)

Ooh, ihana poika! Mun pitäisi myös leikata Miukun otsatukkaa, en oo vain saanut aikaiseksi. Eli en oo malttanut. 😉 Ja voi, miten söpö tuo teidän leikkaamistilanne! Tulee mieleen, kun meillä tämä pienin kiipeää myös aina innokkaana tukanlaittotuoliin isosiskonsa jälkeen, ja esimerkin mukaisesti sanoo myös ”au”, kun aloitetaan harjaaminen. Mutta ihanasti istuu loppuun asti ja antaa ponnareidenkin olla. Päivästä riippuen minuutin tai kymmenen. 😉

Teillä on kyllä niin kaunis poika <3

Tulipa hänestä ison pojan näköinen ? Ihana ♡

Onpa suloinen ja ison pojan näköinen♥ Mä rakastin meidän kuopuksen pitkiä hiuksia, mutta koska poika haluaa olla täysi kopio isästään, käytiin tänään parturissa. Ihan siiliksi ei sentään kerralla tyyliä muutettu, mutta ihan tarpeeksi vuodattelen sisäisiä kyyneleitä lyhyestä mallista 😀 Pojasta taas tuli yllättäen paljon pienemmän näkoinen!

Hän kyllä muuttui heti isomman näköiseksi.♥
Oi, sielläkin käyty leikkaamassa hiuksia. Ai teillä homma meni toisin päin. 😀
Ihana, kun tahtoo olla kuin isänsä, on nuo mainioita.♥

Huhu! Varmasti jännittävä tilanne! Ihanan näköinen hänestä tuli ja niin ylpeän näköinen <3 Me ei vielä olla leikattu meidän 3-vuotiaan tukkaa kertaakaan mutta luulen, että pian on senkin aika.. Nyyh!

Hih, oli kyllä aika jännää, mutta yllätyin siitä kuinka hyvin kaikki lopulta meni ja kuinka hyvin mieheni tästä selviytyi. 🙂
On se eräänlainen etappi tuo hiustenleikkuukin. Ensimmäinen kerta on aina jännä ja samalla jotenkin haikea..vaikka kyseessä onkin vain hiukset. 🙂 Mä leikkasin Ainon hiuksia ensimmäistä kertaa vasta jokin aika sitten. Hän oli melkein sen neljä. 😀

Voi miten onnistunut tukka! Tuo lyhyempikin malli sopii oikein hyvin 🙂

Kiitos, yllätyin kyllä, kuinka kivan mieheni siitä sai. 🙂

Kysyisin aiheen vierestä. Vuoden verran on haaveissa pyörinyt kolmas lapsi. Mikään rahanmeno tai muu sellainen ei pelota, mutta kaksi isoa huolta on:

1) esikoinen olisi vauvan syntyessä 9 vuotta: miten ihmeessä perhe voi revetä kahden täysin eri ikäisen lapsen elämään, eli pystynkö seuraamaan 9-vuotiaan koulumaailmaa JA samalla leperrellä vauvalle? (meillä on 8- ja 4-vuotiaat lapset)

2) jos olisi kolmas lapsi, aikuisia olisi ensimmäistä kertaa VÄHEMMÄN kuin lapsia. Mitä jos (niinpä, jossittelija-äiti täällä terve) sattuisi vaikka tulipalo, mies ottaisi esikoisen, minä keskimmäisen… eihän kädet riitä. Miten siis kädet riittää, tuleeko sellaisia tilanteita?

Kiva olisi kuulla kokemuksia.

/Ami

Kiva kun laitoit kysymyksiä. 🙂

1) Meillä esikoinen oli 10 vuotta kun kuopus syntyi ja uusi kouluvuosi alkoi juuri. Vauva oli itkuinen ja viihtyi paljon sylissä ja vei todella paljon aikaani. Ensimmäiset kaksi-kolme kuukautta oli aika häsellystä, mutta aina löytyi aikaa keskustella vanhimman kanssa ja auttaa läksyissä. Päiviin tarvitsi vain napata aina sen verran aikaa, että sitä riitti jokaiselle lapselle. Meillä on ollut tapana, että heti koulun jälkeen jutellaan miten päivä meni ja siitä pidettiin kiinni. Näin jokainen saa oman hetken kertoa päivästään. Ja illalla monesti keskusteltiin esikoisen kanssa vielä niitä meidän omia juttuja. Niiden muutamien ensimmäisen kuukauden ajan oli ehkä tunne, että miten saan annettua kaikille aikaa, ja pystyy huomioimaan kunnolla myös koululaisen, mutta onnistuu se kun ne uudet jutut tulee rutiiniksi ja arki tasaantuu.

2) Kuulostaa tutulta, itsekin olen pohtinut miten tämmöisissä tilanteissa (juurikin tulipalo) toimittaisiin. Vanhimmat lapset osaavat noudattaa jo hyvin suullisia ohjeita, tietysti hekin voisivat paniikin iskiessä toimia toisin (olemme käyneet heidän kanssaan läpi, miten pitää toimia, jos meillä alkaisi talo palaa). Itse kannan päivisin välillä yhtä repparissa ja yhtä sylissä, niin kyllä sitä tämmöisissä tilanteissa yksin kantaisi kerralla kaksi lasta ulos. Ja kyllähän välillä iskee tilanteita, kun tulee tunne, että muutama käsi lisää ei olisi pahitteeksi. Näitä tilanteita tulee yleensä silloin, jos joku sairastaa, tai kaksi lasta itkee samaan aikaan ja yhdellä on äitippula muuten vain. Mutta arki myös muovautuu niin, että ihmeellisesti sitä aikaa vain jää kaikille lapsille. Ja lapsille kyllä on aikaa, mutta parisuhteelle sitten huomattavasti vähemmän.

Oi, tulipas kerralla ison pojan näköinen! Ihana poju ♥ Meillä puolestaan on menossa ”kova” hiustenkasvatus, että saa tehtyä paremmin lettejä 🙂

Niin tulikin.♥ Yhyy, missä mun vauva.
Hih, tutulta kuulostaa. Niihin on sitten ihana päästä tekemään kunnon lettejä.♥

Hiusten leikkuu varsinkin pojilla vaikuttaa mun mielestä ihan hirveästi! Ne on syötävän söpöjä niillä pitkillä tukillaan, mutta myös äärettömän komeita pieniä miehiä juuri leikatuilla hiuksilla 🙂 Sulla kun on kokemusta tytöistäkin, niin vaikuttaako hiustenleikkuu samalla tavalla myös tyttöjen ulkonäköön?

Niin se vaikuttaa, ihan todella paljon. Ja on he hellyyttävä näky pitkillä hiuksilla, kuin myös niillä lyhyillä.♥
Mä olen tykännyt pitää tytöillä pitkät hiukset, niin niihin saa tehtyä lettejä ja kivoja kampauksia. Mutta kyllähän se heilläkin näkö muuttuu, jos kovinkin paljon lipsastaan hiuksia lyhyemmäksi. Muttei se mielestäni niin paljon vaikuta kuin pojilla. 🙂

Kovasti muuttaa kyllä hiusten leikkaaminen taaperon ilmettä. Meillä kävi niin, et yks aamu havahduin, ettän lapsen hiukset on kun Dannylla. Onneksi oli itselle jo varattuna kampaaja-aika ja siinä samalla onnistui pikku-ukon hiusten leikkaus. Ja onnistui kyllä hyvin leikkaus, vaikka ajattelin, näinköhän sähkösaapas malttaa olla paikoillaan, ettei sakset ole silmässä tms. Siinä istui itsekseen tuolissa korokkeen päällä, kappa kaulassa ja katseli, kun sakset suihki ympärillä. Ja tyytyväisenä lopputulokseen sekä äiti että poika 🙂

Oi kuinka hienosti siellä on hiustenleikkuu sujunut ja menee tosiaan samalla kun itse käy kampaajalla. 🙂 Meillä on koitettu Matiasta saada parturiin, mutta tahtoo vain että isi leikkaa. 😀

Apua kuin ison pojan näköinen!!! ?? Meillä kamppaillaan saman ongelman kanssa, toki meillä vain isi on sitä mieltä että tukka on pitkä.. äidin päätös on ettei niihin kosketa niin kauan kun valkoista kasvaa ?

No niinpä, kasvoi ihan silmissä.
Hih, pysy vain päätöksessäsi. Onhan nuo pienet pojat aikas suloisia pitkässä tukassa. 🙂

Hän kyllä on niin ihana tapaus.♥
Voi että kuinka ihana, kaiken ne pienet isommiltaan matkivat. 😀 Meilläkin Aino oli pienempänä sellainen, että antoi laittaa hiukset hienosti, mutta kummasti ne pompulat katosi sieltä päästä. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X