äiti ja melukylän lapset - Banneri

Mielenkiintoinen yhdistelmä, eikö? Voin sanoa, että todella mielenkiintoinen. Minulta toivottiin postausta siitä, onko meillä yhteistä aikaa ja miten parisuhde on kestänyt kaiken tämän. Kahdenkeskeinen aika on lähinnä vitsi sillä edellisestä kerrasta kun olimme kahdestaan jossain on tovi aikaa. Varsinkin, jos lasketaan vain ne kerrat, kun vatsassakaan ei ole ollut vauvaa. Luulen kuitenkin, että vaikka lapsia olisi esimerkiksi kolme, olisi parisuhteemme yhteinen aika ihan yhtä kortilla. Tai ainakin mitä muistelen aikaa kun lapsia oli se kolme. Miten jaksaa parisuhde ja miten saada sitä yhteistä aikaa?

”Siis viisi lasta, teillä ei varmaan ole omaa elämää!” ”Mä en koskaan selviäisi, eikä meidän liitto kestäisi viittä lasta!” Nämä on kuultu enemmän kuin useampaan kertaan. Välillä pysähdyn miettimään, että millaista elämämme sitten on muiden silmin, kun meistä se tuntuu täysin normaalilta. On normaalia, että se yhteinen aika on kortilla. Perheemme on kasvanut pikkuhiljaa ja arkemme on muovautunut aina sitä mukaa. Ei nuo viisi kerrasta tuohon ole tipahtaneet, hih. Se vasta suhteelle voisikin olla kova kolaus. Hatunnosto kaikille kaksosten tai kolmosten vanhemmille.

Kuten jo mainitsin, yhteinen aika on todellakin kortilla. Illasta lasten mentyä nukkumaan vetäydymme molemmat hetkeksi omaan rauhaan, yleensä kumpikin omille koneille tekemään niitä omia juttuja. Tämä on tärkeää, sillä siinä saa keskittyä vain itseensä, olla hetken vain minä, ilman että kukaan tarvitsee mitään. Tämän jälkeen vietämme sitten aikaa yhdessä, niinkin romanttisesti kuin löhöömällä sohvalla ja mätäten suklaata suuhun. Tässä vaiheessa molemmat ollaan kuitenkin jo aika sippejä ja silloin riittää vain se toisen läheisyys.

No eikö suhde ole jo tylsä tai toinen tunnu vain kaverilta? Tässä vaiheessa niillä pienillä asioilla on valtava merkitys. Se että toinen antaa suukon kesken päivän, nappaa sohvalle viereen istumaan kesken siivouksen, tekee kanssasi ruokaa, jossa voi samalla jutella päivän kuulumisia, soittaa musiikkia, joka nostaa muistoja mieleen ja hassuttelua ei voi unohtaa. Pienen pieniä asioita, mutta ne ovat juuri niitä jotka pitävät suhdetta yllä.

Vaikka meillä on tässä lähellä hyvä tukiverkosto, on lasten määrä haaste. Kukaan ei tuosta vain ole valmis ottamaan viittä lasta hoitoon, ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Siksi emme pahemmin pääse käymään kahdestaan missään. Kyllä yhden käden sormet riittää, kuinka monta kertaa olemme viimeisen kolmen vuoden aikana käyneet jossakin. Ja onhan se vähän. Meiltä on matkaa Tampereelle se 70km ja siellähän ne ruokapaikat sun muut lystit ovat, joten sekin jo osaltaan pieni haaste.

Toki parisuhteessa on niitä alamäkiä ja niitä on mahtunut näihin vuosiin aina välillä. Niistä on kuitenkin selvitty yhdessä. Meillä ainakin mennyt niin, että mies tuntenut olonsa ulkopuoliseksi melkein vuoden ajan aina kun meille on syntynyt vauva. Mutta kokemuksesta tiedämme, että se vaihe on ohimenevä. Ehkä siksi suhde on kestänyt myös nuo notkahdukset.

Kuinka paljon teillä on yhteistä aikaa?

 

<3 Terhi

Kommentit (21)

Ihanasta ja tärkeästä aiheesta kirjoitit. Kiitos siitä.
Itselläni on 06 ja 09 syntyneet lapset pitkästä liitosta Englantilaisen miehen kanssa. meillä ei ollut mitään tukiverkostoa laisinkaan ja kaipasin Suomeen kovasti. Onnellisia toki myös oltiin mutta parisuhteen hoitaminen jäi ja tuli ero vuosia sitten.
nyt asun suomessa ja aviomieheni Kanssa meillä on yksivuotias tytär. Lapsi on mieheni ensimmäinen.
Nyt on tukiverkostoa ja elämäni hyvin erilainen kun en ole ”yksin maailmalla”. Koska isojen lasteni pikkulapsi aikana ei ollut mahdollista silloisen miehen kanssa käydä juurikaan missään niin nykyisen miehen kanssa pyrimme kerta kuukaudessa käymään syömässä ihan kahdestaan. Elämä ja ikä on opettanut että parisuhteelle on löydyttävä aikaa. kahdenkeskisistä reissuista en haaveile. Mutta on ihanaa päästä syömään päiväsaikaan. Kuopus on vielå niin pieni ja herättää öisin että iltaisin lasten mentyä nukkumaan en ole virkeää seuraa:)
Ihanaa kevättä teidän perheelle

meillä oli aikoinaan viisi lasta, isä yötöissä, äiti päivätöissä. Yhteistä aikaa tai tekemistä ei ollenkaan kahteenkymmeneen vuoteen. Erohan siitä tuli, uusi parisuhde ja paljon yhteistä aikaa ja tekemistä sekä kuudes lapsi. Aina yhteinen tekeminen ja aika ei ole lapsista kiinni, myös kumppani vaikuttaa siihen kuinka paljon aikaa yhdessä halutaan/voidaan viettää.

Kyllä tuo kuulostaa juuri siltä, että erohan siinä väkisinkin tulee, jos noin pitkään aikaan ei mitään yhteistä aikaa ole. 🙁 Mutta ihanaa, että uudessa parisuhteessa sitä aikaa on.♥
Ja totta, kyllä se vaikuttaa.

Minulle riittää että illalla voi käpertyä puolison kainaloon. Viikonloppuna jos ei ole unihiekkaa liikaa silmissä katotaan televisiosta leffa 🙂

Tuo on sitä kivaa yhteistä aikaa.♥ Ei siinä mitään ihmeitä kaivata, riittää kun toinen on siinä.♥

Mulle riittää ihan kun saan iltaisin käpertyä puolison kainaloon ja viikonloppuisin katotaan leffaa jos ei ole unihiekkaa liikaa silmissä 🙂

Esikoinen 5v ja kaksoset 3.5v, neljäs syntynee kuukauden päästä. Yhteistä aikaa on ollut aika hyvin, kiitos tukiverkoston ja pienen ikäeron (toki alkuun hankalaa mutta nyt helppoa). Jännityksellä odotan mitä tämä neljäs tuo tullessaan.

Mahtava juttu, että teillä on ollut hyvin yhteistä aikaa ja hyvä tukiverkosto joka autta. 😀
Oikein ihanaa odotusta sinne.♥

Ihana kirjoitus!
Meillä on neljä pientä lasta,
yksi on kouluikäinen ja kolme sitten vuosittain vauvasta leikki-ikäiseen.
Onhan se yhteinen aika kortilla, jos yhteiseksi ajaksi lasketaan vain aika kokonaan ilman lapsia, mutta ei meidänkään parisuhde siitä kärsinyt ole.
Viime vuonna repäistiin ja mentiin hotelliin kahdestaan yöksi, hoidettiin lastenhoitajat ja varahoitajatkin päästäksemne viettämään sitä ”laatu-aikaa”, hah. Yön jälkeen lampsiessamme kotiin totesimme yhteen ääneen, ettei se ollut sen arvoista 🙂

Meistä on tullut tiivis perhe, vietetään paljon aikaa kaikki yhdessä ja toisinaan erillään. Iltaisin on aikuisten aikaa (tai olisi jos pienin nukkuisi ) ja nyt eletään näin, arjesta varastetaan pieniä hetkiä haleihin ja kuiskutteluun, nauretaan sydänten kyllyydestä. 🙂 Toisinaan hommaamme jonkun pariksi tunniksi katsomaan lapsia, tuolloin käymme syömässä ja ruokakaupassa ilman lapsia ja se riittää molemmille.

Kiitos.♥
Ne pienet yhteiset hetket arjessa on tässä lasten ollessa pieniä varmasti se tärkein asia. Kyllä sitä sitten kerkiää lasten kasvaessa olemaan yhdessä ja tekemään juuri silloin sitä mitä haluaa. 😀
Kyllä se perheen kanssa vietetty aika tällä hetkellä on sitä parasta ja itse ainakin tykkään puuhastella lasten kanssa kaikkea yhdessä. Teidän perhe kuulostaa oikein ihanalta.♥

Tämä oli mielenkiintoinen aihe, kiva kun kirjoitit siitä. ☺
Nuo arjen pienet huomion- ja hellyydenosoitukset ovat kyllä tärkeitä.

Olette todella kaunis ja onnellisen oloinen pari. ❤

Kiva kun kyselit tästä. 😀
Kiitos.♥ Juuri noiden pienien asioiden vuoksi se parisuhde on varmasti kesänyt näinkin pitkään. 😀

täällä on kaks lasta ja tukiverkkoa kans paljo, mut ei jotenki osaa kaivata sitä kahdenkeskistä aikaa.. 😀 illalla lasten mentyä nukkumaan yhteinen sauna tai joku sarjan kattominen tuntuu riittävän. viimeks ollaan kahestaa missää käyty vissiin kesällä jossai syömässä. ehtiipä tuota:)

Niinpä, kyllä sitä ehtii kun lapset kasvaa. Meillekin juuri nuo pienet yhteiset hetket on nyt riittäneet hyvin. 😀

Mekään ei olla yhdessä käyty missään niin pitkään aikaan että on jo unohtunut 😀 varsinkin pidemmäksi aikaa, kuten viikonlopuksi, ei kyllä tuosta noin vain lähdetä. Sen lisäksi, että on viisi lasta, niin vielä nuo eläimetkin päälle 😀 entistä hankalampaa..

Juu ne eläimet hieman vaikeuttaa sitä lähtemistä. 😀
Siis en kyllä muista koska oltaisiin oltu yhdessä KOKO viikonloppu jossakin. Kyllä siitä taitaa olla peräti 9vuotta aikaa. 😀

Me ollaan oltu nyt vähän vajaat 12 vuotta yhdessä ja juurikin nuo pienet asiat on myös meillä ihan hurjan tärkeitä. Huumorilla pääsee myös tosi pitkälle!!

Joo huumoria tarvitaan ehdottomasti. 😀 Mutta juuri noi pienet jutut arjessa on niitä, joiden avulla se suhde voi paremmin.♥

Kiitos.♥
Kiva kun kerroit teidän tilanteesta. Ihanaa, että nyt on kunnon tukiverkosto ja se yhteinen aikakin järjestyy. Se on kuitenkin niin kovin tärkeää, eikä sen tarvitse olla mitään ihmeellistä. Kerran kuussa yhdessä syöminen kuulostaa oikein hyvältä. 😀
Muistan kun meidän Hugo oli vauva ja heräiltiin yöllä useasti, niin ei sitä kyllä illalla jaksanut mitään ihmeitä. Lähinnä että sai vain olla omissa oloissa. Nyt kun ei heräillä niin usein, jaksaa panostaa taas parisuhteeseenkin. 😀
Kiitos ja ihanaa kevättä myös teidän perheelle.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X