äiti ja melukylän lapset - Banneri

Joko sinulta on udeltu, koska on mahdollisten lasten aika? Entäs udellaanko sinulta usein, koska esikoinen saisi mahdollisen sisaruksen? Luulen, että aika moni vastaa tähän kyllä. Mites te, joilla on monta lasta, jotka ovat samaa sukupuolta. Kuinka usein teiltä kysellään, että vieläkö koitatte tyttöä tai poikaa?

Olen kirjoittanut tästä aiheesta ennenkin, mutta koska jälleen perheemme koko herätti keskustelua, päätin kirjoittaa postauksen siitä, miten eri kokoisiin perheisiin tunnutaan suhtautuvan. Taustalla omia kokemuksia ja kuultuja juttuja. Onko vain se yksi ja ”oikea lapsiluku”, ja kaikkea muuta voi vapaasti arvostella? Mihin sinä näistä kuulut ja osuiko ja upposi?

Ei lapsia:

Varaudu siihen, että jossakin vaiheessa se alkaa. Mitä enemmän ikää, sitä enemmän kyselyitä, varsinkin jos parisuhteesi on kestänyt jo kauemmin. Hiljalleen aletaan vinkkaileen lapsien hankinnasta tai udellaan onko se edes mielessä.  Joku voi heittää myös vitsillä, että pitääkö teille näyttää kuinka niitä tehdään. Kyselijä saattaakin udellessaan vahingossa osua arkaan paikkaan. Mitä jos yritystä onkin takana pitkä pätkä, mitä jos käynnissä on rankat hoidot tai jo ties kuinka mones yritys onkin päätynyt keskenmenoon. Mitä jos pariskunta on päättänyt, ettei lapsia haluta ollenkaan? Tässä tulee vain miettineeksi sitä, että mitä se toisten lasten saaminen edes kuuluu muille? Eiköhän mahdollisesta raskaudesta sitten kuule, kun on sen aika.

 

Yksi lapsi:

No nyt saat huokaista, ainakin hetken. Nimittäin siinä lapsen lähestyessä kahden vuoden ikää saattaa alkaa kuulua samanlaisia kysymyksiä. Tarviihan lapsi ilman muuta sisaruksen. Jokos Pirkko-Pekka pian saa sisaruksen? Kyllähän hän nyt siskon/veljen tarvitsee. Teette siitä nyt äkkiä hänelle pikkusiskon/pikkuveljen, on sitten molempia yksi.  Saatat myös huomata, että vatsanseutuasi tarkkaillaan tiuhaan, jospa olisit vaikka hieman pyöristynyt.

Kun sitten viimein ilmoitatte, että Pirkko-Pekalle syntyy sisarus, udellaan sukupuolta. Ja arvattaen moni toivoo sen olevan eri kuin esikoisella,  jotta se yksi ja oikea lapsiluku saataisiin täyteen. Nimittän kaksi lasta, joista toinen on tyttö ja toinen poika. Entäs kun toinen onkin samaa sukupuolta kuin esikoinen?  Joku saattaa ilmaista ajatuksensa niinkin, että no voihan sitä vielä yrittää tai saapahan vaatteet kierrätettyä. Vanhemmille yleensä kuitenkin tärkeintä on saada lapsi terveenä ja elossa syliin asti. Toki joitakin voi se sukupuoli hetken harmittaa, mutta usein se menee kyllä hetkessä ohi.

Kaksi lasta:

Tapaus A Kaksi ensimmäistä samaa sukupuolta

Monilla tuntuu olevan käsitys, jos kaksi ensimmäistä ovat samaa sukupuolta koitetaan vielä kerran jos vaikka onnistaisi. Meille kävi juuri näin. Moni luuli, että kahden tytön jälkeen aloimme vielä yrittää poikaa ja kieltämättä se ärsytti. Asia kun ei ollut niin. No arvatkaapa, kun se poika sieltä syntyi, saimme kuulla monesti, että no hienoa, nyt löytyy molempia joten voitte lopettaa. Luulen, että moni samassa tilanteessa oleva, saa kuulla juuri tätä samaa.

Tapaus B Löytyy jo tyttö ja poika

Kukaan ei enää kysele tuleeko lisää lapsia, vaan automaattisesti odotetaan perheen olevan nyt siinä. Jos kuitenkin lapsia halutaankin lisää voi alkaa kuulua seuraavaa. Jaa te päätitte nyt alkaa oikein tehtailla niitä lapsia. Meinaatteko oman jalkapallojoukkueen pistää pystyyn? Tässä vaiheessa monelle saattaa tulla täytenä yllätyksenä, että se kolmas vielä tehdään, sillä teillähän on jo molempia. Mitä sitä nyt enempää hankkimaan, eikös kahdessakin ole jo tekemistä? Onnitteluja ei satele enää läheskään samaan malliin, kuin oli ensimmäisen ja toisen lapsen kohdalla.

 

Kolme lasta tai enemmän:

Kuinka monella on kaikki lapset (enemmän kuin kolme) samaa sukupuolta? Luulen, että siinä vaiheessa varsinkin luullaan, että lapsia tehdään vain niin kauan, että saadaan vihdoin molempia sukupuolia. Voivathan jotkut tehdäkin niin, mutta luulen, että suurin osa tahtoo vain isomman perheen. Luultavasti moni saa tässä vaiheessa jo valistusta ehkäisystä.

Omalla kohdalla huomasin, että kolmannen lapsen jälkeen harva enää onnitteli, kun kuulivat, että meille odotetaan vauvaa. Muiden mielestä tuntui myös olevan ihan ok vitsailla perheemme koolla ja harmittomiksi tarkoitetut vitsit kyllä viilsi syvältä. Ja niitä vitsejä joutuu ilmeisesti kuuntelemaan nyt lopun elämää. Myös uskonto vedetään kuvioihin vitsillä joka ikinen kerta. Luulen, että kun lapsiemme määrällä ei enää toivottavasti tulevaisuudessa vitsailla, alkaa seuraavaksi kuulla juttua mahdollisesta lapsenlapsien määrästä. Toivon vain, että niitä ei silloin joudu kuuntelemaan.

Onkohan liikaa pyydetty, että jokainen kantaisi huolta vain oman perheen asioista? Luulen että on, sen verran uteliaita me ihmiset taidamme olla. Toivoisin kuitenkin, että meidänkin kohdalla se vitsailu perheen koosta vain jätettäisiin pois, myös ne ehdottelut piuhojen katkaisusta. Me kyllä tiedämme monta lasta meillä on, me tiedämme paljonko meillä kuluu ruokaa ja että lapset kasvavat isoiksi. Me kyllä tiedämme mikä on ehkäisy ja kuinka sitä käytetään. Tiedämme myös, että tulevaisuudessa meillä voi olla monta lastenlasta. Tarviiko näistä oikeasti vääntää vitsiä, enhän minäkään vitsaile sinun lapsiluvulla.

<3 Terhi

Kommentit (40)

Meillä on 4 poikaa ja 4 tyttöä. Jotkut ovat kommentoineet väärää järjestystä, kun meille syntyi peräkkäin 3 poikaa, 2 tyttöä sitten poika ja 2 tyttöä. Heidän mielestä olisi pitänyt olla 3 poikaa 3 tyttöä, mutta järjestys meni pilalle kun syntyikin poika kuudenneksi.

Meidän perheessä on peräkkäin 3 poikaa sitten 2 tyttöä ja kuudes on poika. Eräs vanhempi nainen kommentoi että miten te nyt pojan teitte nythän oli tytön vuoro. Hän varmaan ajatteli että pitää olla 3 poikaa ja 3 tyttöä ihan kuin me itse oltais voitu päättää sukupuoli. Ihan yhtä tärkeitä kaikki ovat vanhemmille. Meillä on myös syntynyt tämän kuudennen pojan jälkeen kaksi tyttöä ja joidenkin mielestä järjestys on mennyt ihan pilalle. Nyt meillä on siis 8 lasta ja hyvä määrä meille. Iso perhe saa kyllä todella paljon ihmettelyä. Jos jo 3 lapsista perhettä ihmetellään niin mitähän mieltä jotkut ovat esim. 18 lapsisesta perheestä. Meidän tuttava perheessä on 18 lasta ja monet kyselevät heiltä että onko kaikki samalle miehelle yms. Ja kyllähän ne ovat ja se kyllä ihmetyttää. Mikseivät kaikki perheet saa olla sellaisia kuin ovat?

Tuo on juuri niin inhottavaa, ihan kuin vanhemmat voisivat itse päättää jonkin järjestyksen. Vaikka varmasti vitsillä se onkin heitetty, niin kyllä se silti laittaa ärsyttämään. Oli sitten kumpaa sukupuolta vain, niin varmasti vanhemmilleen yhtä rakas.♥
Kyllä se perheen koko on perheen oma asia, mutta tietysti mitä isompi perhe on sitä enemmän niitä katseita ja ihmettelyitä saa. Tosin luulen, että moni joilla on yksi lapsi saa näitä ihmettelyitä myös aika paljon. Pitäisihän sillä yhdellä olla se kaveri.

Olipa hyvin kirjoitettu. Itse olen ihan samaa mieltä, tässä maassa vallitsee joku käsittämätön 2 lapsen normi ja kaikki siitä poikenneet saavat olla selittelemässä lapsilukuaan ja ”perustelemassa” miksi lapsia on haluttu enemmän. Meillä ei vielä kolmannen kohdalla muistaakseni tullut ihmettelyä, mutta neljännen odotuksesta kun kerrottiin niin alkoi tulla tota tyhmää kommentointia facebookissa, eikä vain miehen kavereilta jolta sitä ois osannu jotain naljailua odottaakin, vaan myös lähempää suvusta. Ne pisti veren kiehumaan, vaikka niihin yritti valmistautua. Laitoinkin silloin erittäin teräväsanaisen kommentoinnin FB:iin aiheesta. Sen jälkeen tuli myös paljon sympatiaa ja kannustusta ja myös yksi anteeksipyyntö. Haaveilen vielä yhdestä lapsesta, mutta en tiedä viitsisikö mahdollisesta odotuksesta enää edes missään somessa kertoa. Tosin inhoan tuijottelua ja arvailujen kohteena olemista joten ehkä sen kuitenkin helpoiten siellä paljastaisi. Uskoisin tiettyjen ihmisten muistavan edellisestä kerrasta mitä kannattaa kommentoida ja mitä ei…

Kiitos.♥
Toi on niin inhottavaa ja väärin puuttua toisten lapsilukuun millään tavalla..varsinkin vitsillä tai negatiiviseen sävyyn. :/ Hyvä että laitoit kommenttia, jos vaikka olisi mennyt perille. Ja kyllä tämmöiset pistää miettimään, että ilmoittaako sitä enää missään, jos vielä raskaaksi tulisi.

Mulle on kolmatta lasta odottaessa töräytetty kahteen otteeseen: ”oliko vahinko?”. Kysyjinä olivat kaveri ja vanhempi sukulainen. Itse asiassa halusimme kolmannen lapsen jossain vaiheessa, mutta ajankohta oli hieman aikaisempi kuin olimme itse ajatelleet. En totta vie vastannut, että juu, vahinkohan tämä! Olisihan ihan kamala leimata lapsi vahingoksi. Niinkuin nyt kenenkään elämä olisi vahinko. Tuollaiset kysymykset ovat mielestäni todella alhaisia ja elämää halventavia. Aina lapsi ei ole vanhempien suunnittelema, mutta kukaan ei ole vahinko!

Ikävää, että olet joutunut kuuntelemaan tuollaisia kysymyksiä. :(Minäkin pidän noita kommentteja todella alhaisina. Itsellä ei kyllä tulisi mieleenkään kysyä keneltäkään, että oliko raskaus vahinko.

Tämä juttu kyllä on niin totta. Meillä kolme lasta. Kaksi ensimmäistä saatu vuoden ikä erolla. Kolmannesta, kun kerrottiin anopille kysyi onko vahinko, emmekö osaa ehkäisyä käyttää ja suuttui asiasta. Ei kuulemma saa valittaa, jos on väsynyt. Enpä sitten ole valittanut ? Nyt yritetään neljättä toivottavasti onnistuu kaks keskenmenoa kun on tässä ollut. Kauhulla kyllä odottaa sitä kertomista vai kertooko ollenkaan ? ois sit kunnon yllätys.

Voi ei kuinka ikävää tekstiä on tullut anopin suusta. :/
Toivotaan että tärppää ja saatte pienen syliin asti.♥ Itse kyllä jättäisin kertomatta, jos asenne on tuollainen. Eipähän pääsisi sanoillaan pilaamaan odotuksen onnea. Ja miksi ei muka saisi valittaa väsymystä? Ilman muuta sitä saa valittaa! Koita olla välittämättä hänen sanoista, vaikka omasta kokemuksesta tiedän, ettei se helppoa ole. Sitä ei vain itse voi ymmärtää, miten jotkut edes kehtaa laukoa tällaisia suustaan.

Koko maailma on tehty nelihenkiselle perheelle. Autot, hotellihuoneet… Jopa asunnot. Palatsissa saattaa olla satoja ja satoja neliöitä, mutta makuuhuoneita siinä on saman verran, kuin tavallisessa 100 neliöisessäkin, eli kolme.
Är-syt-tä-vää.
http://westendmum.fi

Tuo on kyllä niin totta! Ja onhan se aika ärsyttävää..

Oi kyllä, juuri näin se menee!
Meillä tapaus B, eli oli ennestään tyttö ja poika, kun aloimme odottamaan kolmatta, ja kuullostaa niiin tutulta. Kommentit oli tyyliä, oottekos alkaneet Raamattua lukemaan ”lisääntykää ja täyttäkää maa ehehe”…
Nyt kun meillä sitten on kolme lasta, niin tuntuu olevan joku oletus, että tästä se vaan jatkuu loputtomiin se lasten teko, ei tunnuta ymmärtävän, että jokaisella on se oma sopiva lukunsa, toki joskus elämä yllättää ja vaikkapa neljä voi muuttua kaksosten myötä viideksi jne, mutta se onkin sitten asia erikseen.
Mun mahaa on vilkuiltu vähän väliä sen jälkeen kun kuopus täytti vuoden, ilmeisesti monien mielestä on mahdotonta, että se nyt loppui tähän, kun kerta silti tuli kolmas, vaikka meillä jo oli se ”ihanne” ennestään.. huoh >:D

En ymmärrä, miksi se uskonto vedetään niin helposti kuvioihin, jos lapsia tulee enemmän kuin kaksi. Nuo kommentoinnit muutenkin menee jotenkin niin syvälle, sillä oikeasti kenelläkään ei olisi oikeutta ilkeillä toisten lapsiluvulla. :/
Tuo on niin totta. Meilläkin lähipiirissä ihmisiä, jotka ovat nyt pitkän aikaa kyylänneet vatsani seutua, samoin kuin niitä, joiden mielestä ei lapsia lisää enää missään tapauksessa..huoh.

Tämä on niin totta! Meillä eka oli läheisille yllätys, tokasta alettiin kysellä jo ekan ollessa vuoden/ toisen hankkimista pidettiin itsestäänselvyytenä, kolmannesta saimme vain vaisuja onnitteluja ja ”eikö kaksi olisi riittänyt” kommentteja. Me kuulumme tähän ”täydelliseen” ekana tuli poika ja tyttö ryhmään joten eihän sitä ymmärretty miksi vielä kolmannen haluamme. Monet itkut itkin kolmannen raskaus- ja vauva aikana koska läheisten suhtautuminen satutti. Sitten päätin että moka on heidän ja minä vain nautin ihanasta vauvastamme. Eikä lapsiluku jää tähän vaikka mummot ym eivät enää lapsenlapsia lisää haluaisikaan. Pakko myöntää että itsekin alan helposti kyttäämään vasta naimisiin menneen vatsan seutua, monesti kun se vauvaa sitten tulee vuoden päästä.. Miten sitä pääsisikään tuollaisista olettamuksista eroon..

Tunnistan niin tuon olosi kolmannessa odotuksessa. 🙁 Oikeasti se onnittelujen pois jääminen ja toisten ikävät kommentit tuntuu todella pahalta. Niin se kyllä oli meillä myös kahden seuraavan kohdalla. Sitä itse on kuitenkin niin älyttömän onnellinen silloin.♥
Aika monellahan se vauva nopsaan häiden jälkeen tulee, joten luulen aika monen tekevän tuota samaa.

Kirjoitit kyllä niin asiaa..noina se on meilläkin mennyt.
Oon itte nykyään jotenkin niin onnellinen ja ylpeä meidän isosta perheestä,että lähinnä nautin toisten ihmisten ihmettelevistä katseista:D toki nuo vitsiksi tarkoitetut heitot on inhottavia!!!


Onhan iso perhe oikea rikkaus ja itsekin olen perheeni koosta ylpeä.♥
Keräämme kyllä porukalla liikkuessa katseita yleensä hyviä, mutta joukkoon mahtuu niitä ikäviä katseita ja kommentteja, jotka tuntuu kyllä pahalta. Hiljalleen sitä oppii ettei välitä niistä niin paljoa. 🙂

Itse en ole vielä poissulkenut täysin ajatusta neljännestä lapsesta, mutta kieltämättä hirvittäisi ne muiden ihmisten reaktiot siihen vaikka ei se oma lapsiluku kenellekään muulle kuuluva asia ole… tuntuu myös että ihmiset jaksaa tuijottaa kun vanhimmat lapset alkaa olla melkein mun pituisia ja olen sen verran babyface aina vaan että monet tuntemattomat luulee parikymppiseksi…

Ei kannata välittää muiden mielipiteistä, vaikkei se tietysti helppoa olekaan. Ei kannata ainakaan kuopata haaveita neljännestä muiden mielipiteiden vuoksi.♥

Meille odotetaan nyt kolmatta lasta. Tämä raskaus oli aluksi vaikea, ja en siksi osannut ajatella ollenkaan positiviisesti koko vauvasta. Kaikki onnittelut ja muiden ilahtumiset tuntuivat vain pahalta ja en olisi niitä halunnut kuulla. Nyt kun olo on mitä parhain, tuleva vauva tuntuu niin ihanalta ja vielä suuremmalta ihneemeeltä kuin kaksi edellistä, todellako meille annetaan vielä kolmas lapsi ja sillä on kaikki hyvin. En malttaisi odottaa pienen saamista syliin. Meillä on entuudestaan kaksi poikaa ja nyt kolmas on tyttö. Lasten ikäero on meillä pieni ja sitä itse olen arkaillut, jotenkin on tuntunut vaikealta kulkea julkisilla paikoilla työnnellen vauvaa ison mahan kanssa. On tuntunut, että kaikki katsovat ja päivittelevät, vaikkakaan en onneksi ole joutunut sitä kenellekkään selvittelemään. Sinä tunnut olevan ihanan sinut perheesi kanssa. Onnea siitä! 🙂

Kiva kuulla, että alun olo on mennyt ohi ja nyt olo on parempi. 🙂
Koita olla välittämättä muiden katseista, vaikkei se aina helppoa olisikaan.♥ Itse törmään niihin katseisiin paljon, kun olen kaikkien kanssa liikkeellä. Usein joku myös päivittelee lasten määrää ääneen. Jotkus taas ihastelevat ja se tuntuu kivalta, sillä olen itse ylpeä jokaisesta lapsestani ja perheemme koosta.♥

Olen jättänyt kertomatta muille kuin lähipiirille, muut saakoon huomata ihan itse eikä ole kyllä kyselyjä tai ihmettelyä tullut vastaan. Ollaan nyt siis viikolla 21 🙂 Ehkä tässä vaiheessa alkaa sitten olla meidän lapsilukumme täynnä..

Oi ihanaa!!♥ Oikein paljon onnea odotukseen.♥

Tää on niin totta – harmi kyllä. Meiltä tosin miehen kanssa ei kai kovin ehditty kysellä, että koska lapsia alkaa tulla, sillä olin raskaana reilut puoli vuotta häiden jälkeen ja lapsukainen saapui ennen kuin kukaan ehti odotella! Meillä esikoinen on tyttö, keskimmäinen poika ja kuopus tyttö. Kolmatta lastamme odottaessani harva edes tajusi, että olen raskaana, luulivat kai minun vain lihoneen. Odotusaikana ja vauvan synnyttyä onnitteluja tuli todella todella harvakseltaan ja se tuntui pahalta, koska meille kolmannenkin lapsen odotus ja saaminen oli todella merkittävä ja onnellinen asia. Meillä on kaikkien lasten välissä myös keskenmenot rv 13 ja rv 12. Esikoisen jälkeen kun kyseltiin, että koska se sisarus sitten tulee, niin yritin vain huolimattomasti naurahtaa, että ”joskus sitten”, vaikka oikeasti sydän itkee menetetyn lapsen puolesta. Minusta on luontevaa pohtia lapsilukua äitiystävien kesken, koska siinä on usein molemminpuolinen ymmärrys asioista, mutta puolituttujen ja sukulaisten ei kuulu kysellä.

Se onnittelujen vähyys kyllä riipaisee syvältä. Sitä on kuitenkin itse silloin niin mielettömän onnellinen.
Tiedän niin miltä nuo kyselyt tuntuu, kun takana on keskenmeno. Itse sain esikoisen jälkeen keskenmenon ja vain muutama kuukausi sen jälkeen joku kysyi seuraavan perään. Tuntui kyllä todella pahalta. 🙁
Juu ystävien kesken on kiva jutella näistä ja heille vastailee mielellään, mutta muille kyllä sitten kerrotaan, jos kerrottavaa on. 😀

Näinhän se valitettavasti taitaa mennä. Meiltä ei koskaan ehditty uudella, koskas niitä lapsia ilmaantuu, kun esikoinen syntyi meidän vanhempien ollessa 22v. Esikoisen ollessa muutaman vuoden ikäinen alkoi sukulaiset odotetusti kysellä, koskas toinen olisi tulossa. Ja nyt kun meillä on kolme poikaa (ja lapsiluku täynnä, valitettavasti:( ), oon useamman kerran kuullut kysymyksen ”Meinaatteko yrittää vielä tyttöä?” Kysymys sattuu hieman, sillä salaa haaveilin aikoinaan myös tytöstä. Harmi vaan, ettei siihen itse voi vaikuttaa… Yritän itse tietoisesti olla utelematta sisaruksiltani, koska heille mahdollisesti olisi lapsia tulossa. Tiedän, miltä kyselyt tuntuu, enkä halua pahoittaa muiden mieltä.

Meiltäkään ei kyselty ensimmäisestä..minä olin juuri täyttänyt 21v kun esikoinen syntyi. Ennemmin kauhisteltiin kuinka nuoria olimme. Esikoisen jälkeen minulla oli kipeä keskenmeno ja sen jälkeen tuli kyselyitä, että koskas esikoiselle pikkusisarusta koitetaan ja se teki kyllä kipeää. 🙁
Varmasti moni vanhempi haaveilee, että saisi molempia..mutta siihen ei kyllä voi oikein itse vaikuttaa, niin kuin sanoit.

Hyvä kirjoitus.
Itseltä ei ainakaan vielä ole kauheasti kyselty, koska lapsia on tulossa (ikää kohta 22). Toivottavasti ei kyselläkään. Miehen kanssa yritetään juuri ensimmäistä yhteistä lasta, mutta perheeseen kuuluu jo ennestään miehen kolme pientä lasta. Miehen lapsista se riemu vasta repesi, kun kerroin sukulaisille ensimmäisen kerran: ”Miten pärjäät?”, ”Oletko nyt aivan varma tästä?”. Nuo oli ikäviä kysymyksiä. Rakastan miestäni ja arki pyörii hyvin, sekä silloin kun olemme kahdestaan että myös silloin kun lapset ovat täällä. Jos haaveemme saavat toteutua, niin tulevaisuudessa perheeseen kuuluu kaiken kaikkiaan 4-6 lasta. Sanokooot sukulaiset ja tuttavat lapsiluvusta mitä tahansa.

Kiitos.:)
Onpa ollut ikäviä kysymyksiä, varsinkin jos kaikki sujuu todella hyvin.
Tsemppiä sinne ensimmäisen yhteisen lapsen yritykseen. 🙂

Hyvä postaus! Itselläni on sellainen ”hyvä tilanne” että lähipiirissäni on todella paljon isoja perheitä, monella kahdeksan tai kymmenen lasta. Jokaista perhettä onnittellaan aina yhtä aidosti ja onnellisesti, vaikka lapsi olisikin jo yhdeksäs. Kenenkään ei tarvitse kuulla noita ”meinaatteko jalkapallo kentällisen tehdä lapsia, aiotteko koko maapallon täyttää teidän lapsilla” tyyliisiä kommentteja, koska on luonnollista että lapsia syntyy monta. Toisaalta keltään ei myöskään udella mitään että koskas tulee toinen yms, koska ajatellaan että lapsia saadaan eikä tehdä. Mielestäni perhekoko on jokaisen oma asia, ja kaikenkokoiset perheet on yhtä arvokkaita. Itse ajattelen, että haluan niin monta lasta kuin on tarkoitettu. On helpottava olo nyt jo, kun ei tarvitse itse päättää monta lasta haluaisi, ja milloin. Teillä on just teidän näköinen perhe, joka on arvokas. En ymmärrä tuota ettei enää tyyliin kolmannen lapsen jälkeen onnitella tai ettei kuudes lapsi enää ole sukulaisille yhtä rakas kun edelliset, koska eihän se lapsi ole voinut valita sitä monentenako lapsena syntyy perheeseen. Ihmettelen myös sitä, miksi ulkopuolisia näyttää kiinnostavan niin kovasti muiden henkilökohtaiset asiat. Eiköhän jokainen perhe tee kuitenkin sellaiset ratkaisut, jotka tuntuvat heistä hyvältä ja sellainen mahdollisuus pitäisi antaa kaikille ja kunnioittaa muiden ajatuksia.

Niinpä, vaikka nämä asiat eivät kuulu muille, niin silti jotkut kuvittelevat, että voivat arvostella ihan vapaasti.
Onnittelut ovat kyllä joka kerta vähentyneet huimasti..silloin tulee helposti sellainen olo, että haluaako edes kertoa kenellekään jos tässä vielä joskus vauvan saisi..

Tosi hyvä postaus ja varmasti monen kohdalla niin totta!
Meillä kaksi poikaa ja kun kerroin tutulle vanhemmalle rouvalle, että kuopuskin on poika, totesi hän pettyneellä äänellä, että taas se todistettiin että yhdellä värkillä tehdään vain yhden merkkisiä lapsia. Mua vaan nauratti, ehkä siksi että itse en ollut yhtään pettynyt kahdesta pojasta, joten muiden pettymykset eivät häirinneet. Mutta eipä ole kukaan kysellyt halutaanko lisää lapsia, ilmeisesti kaikki olettavat että kaksi on hyvä luku.

Kiitos. 🙂
Siis apua mikä kommentti!!Kuinka joku voi laukoa tuollaisia törkeyksiä.. 🙁 Vanhemmille ne lapset on kuitenkin niin rakkaita, oli sukupuoli mikä tahansa.♥

Aamen. Oon niin samaa mieltä sun kanssa. Meiltä löytyy tyttö ja poika, mutta ollaan alunperinkin puhuttu miehen kanssa viidestä, aika näyttää montako meille suodaan.

Oi, ihanaa..viisi on hyvä luku. 😉 Pidän peukkuja, että saisitte toivomanne määrän lapsia.♥

No voihan nyt, kaikesta sitä keksitäänkin valittaa. 😀 Ihan kuin olisittekin voineet vaikuttaa siihen järjestykseen itse.

Vastaa käyttäjälle Sini Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X