Jokainen vanhempi on varmasti törmännyt tyyppeihin, joilla silmät pyörähtää, kun astut samaan tilaan heidän kanssa mukanasi lapset. Minä tiedän paremmin kuin hyvin. On normaalia, kun olen kaikkien kanssa liikkeellä, että saamme osaksemme ”mulkoilua” ja silmien pyörittelyä. Se lähinnä johtuu ehkä siitä, kun lapsia on monta (5). Mutta entä silloin, kun olet kolmen lapsen kanssa liikkeellä, jotka käyttäytyvät nätisti ja silti heitä katsotaan kuin he olisivat jotakin pohjasakkaa tai torakoita, joiden oletetaan tuhoavan kaikki paikat. Se tuntuu kyllä pahalta.
Olin liikkeellä kolmen nuorimman lapseni kanssa. He käyttäytyivät oikein hyvin, ainakin minun mielestä. He istuivat piirrellen ja välillä jollain saattoi ääni kohota, kun esitteli ylpeänä piirustustaan. Tunsin suurta ylpeyttä, kuinka he pitkästä odottelusta huolimatta olivat niin nätisti. Hetken kuluttua kuitenkin tuo tunnelma latistui, kun tilaan asteli se silmiä pyörittelevä tyyppi, jolla oli selvästi jotakin ongelmia sen kanssa, että lapset olivat mukanani. Sain kuulla päivittelyä siitä, että mahtaa minulla olla rankkaa noin monen kanssa. Näin kuinka kasvoille vääntyi samalla kunnon tekohymy, sellainen oikein väkisin väännetty. Tekohymyllä hän varmasti yritti peitellä sitä inhon tunnetta, tai ainakin se siltä vaikutti.
Eihän kenenkään tarvitse pitää toisten lapsista
Tiedostan kyllä, etteivät kaikki voi pitää lapsista ja varsinkin silloin esimerkiksi vilkkaat lapset voivat aiheuttaa ärsytystä. Mutta kun lapset käyttäytyvät hyvin, eivätkä riehu tai ole häiriöksi, tuntuu tuo jotenkin niin väärältä. Pian aloin kuulla syvää huokailua ja se yhdistyi katseeseen joka kertoo kaiken. Vähän niin kuin, että voisit seuraavalla kerralla jättää ipanasi kotio tai tarviko nuokin raahata tänne.
Usein juuri nuo ihmiset, jotka eivät syystä tai toisesta pidä lapsista, erottaa kyllä kilometrien päästä. Voi olla ettei heillä ole omia lapsia tai sitten on ja eivät silti pidä muiden lapsista. Ja eihän kenenkään tarvitse pitää toisten lapsista, minusta sen voisi kuitenkin jättää omaksi tiedoksi. Tämmöiseen tyyppiin törmätessä, huomaan omassa käytöksessäni muutosta. Vilkuilen tätä tyyppiä ehkä samalla ilmeellä takaisin kuin hän lapsiani. Välillä lähden puolustuskannalle ja saatan puolustella lastani, vaikkei kyseinen ihminen ääneen mitään sanoisikaan. Harvoin se kyllä mitään auttaa, mutta itselle siitä tulee helpompi olla samassa tilassa kyseisen ihmisen kanssa.
Kun odotus viimein palkitaan ja asiamme on hoidossa, huokaisen kun pääsen poistumaan. Arveluni kyseisen ihmisen ongelmasta lapsiani kohtaan käy toteen viimeistään siinä vaiheessa, kun hän kehoittaa ensi kerralla tulevan odottelemaan ilman lapsia. Siinä vaiheessa menen sanattomaksi ja poistun vain lasteni kanssa.
Kotona kelaan vielä tapahtunutta. Lapseni istuivat piirtelemässä, toki he vaihtoivat tuoleja keskenään, piirsivät 40 minuutin aikana paljon ja pienin käveli välillä itsekseen, pysytellen siinä lähellä, tekemättä mitään pahaa. Muutamat mummut hymyilivät meille ja kukaan muu ei kiinnittänyt meihin huomiota. Joten en koe että olimme ongelma kenellekkään muulle, kuin tuolle yhdelle ja vieläpä itse asiakaspalvelijalle.
Törmäätkö sinä usein vastaaviin tapauksiin?
<3 Terhi
Kommentit (18)
Siis hetkonen, missä on käytöstavat?!? Itse en pidä koirista erityisemmin,en kuitenkaan pelkää niitä ja toki onhan niissäkin eroja mutta yleisesti ottaen ei iske. En kuitenkaan asiaa näytä millään tavoin ollessani samassa tilassa koiran omistajan kanssa! Ei sitä tarvi ärsyttävästi huokailla tai kommentoida, päinvastoin antaa olla kuin ei olisikaan.
Mitä jos lapsesi olisi käyneet keskustelenmaan kyseisen henkilön kanssa? Olisiko hän osoittanut inhonsa suoraan heillekkin? Mahdollisesti. Oikeasti aivan törkeää! Mä en voi sietää ihmisten itsekkyyttä!!
Tuo on totta,että nuo ihmiset huomaa heti muiden ihmisten joukosta,vaikka eivät sanoisi yhtä ainutta sanaa. Sen vaan aistii milloin toinen ei lapsista tykkää. Ja kyllä, mä todellakin luon niitä silmäyksiä takaisin!!!
Kyllä sen aika selvästi näkee ja mulkoillaan me takaisin vaan. 😀
Onpa ollut huonoa käytöstä! Mä kyllä tiedän nuo tuon tyyliset ihmiset ja törmäilen toisinaan liian useinkin. Oma äitini on yksi ”läheisimmistä”, jotka eivät liiemmin pidä lapsista.
No niinpä. :/
Höh 🙁 harmi kyllä jos tämäntyylisiin ihmisiin törmäilee kovinkin usein.
Voi ei miten ärsyttävää tuollanen 🙁 itse asiakaspalvelijana yrittää aina pysyä ystävällisenä vaikka asiakkaan mukana olevat lapset olisivat kuinka ärsyttäviäkin. Muiden lapsiin suhtaudun toki jonkunlaisella varauksella enkä omiakaan aina jaksais mutta on tosi epäkohteliasta antaa sen näkyä. Ja erityislapsen äitinä noita katseita saa osakseen vielä enemmän niin ymmärrän hyvin niitä huonommin käyttäytyviäkin, kaikki ei tahallaan makaa siellä kaupan lattialla tai pidä älämölöä terveyskeskuksessa ja ei niitä aina vaan voi kotiinkaan jättää…
Juu ei asiakaspalvelija ehkä ihan noin selvästi saisi näyttää mitä mieltä on. Toki ymmärrän, ettei kaikki pidä lapsista ja joitakin he voivat ärsyttää paljonkin, mutta silloin pitäisi pitää se omana tietona.
Tsemppiä sinne.♥ Ärsyttää kyllä kun kaikki ei ymmärrä, että taustalla voi olla muutakin..
No jo on ollut kurjaa käytöstä! Mä ymmärrän hyvinkin, ettei kaikki pidä muiden lapsista tai lapsista ylipäätään, mutta jotain käytöstapoja. Älä ota itseesi, huono käytös olkoon tämän toisen häpeä! 🙂
Eihän kaikki voi pitää kaikista lapsista tai lapsista ollenkaan, mutta senhän voi pitää ihan omana tietona. 😀
Harvinaisen huonoa käytöstä, aikuiselta ihmiseltä! Lapsista ei tarvitse tykätä mutta heitä pitää sietää, oli se omasta mielestä kuinka ärsyttävää tahansa.
Juuri näin. 😀
En kyllä toiste asioi lasten kanssa kyseisen tyypin kanssa.
Vähän hävettää myöntää, mutta mä olen joskus muutamia vuosia takaperin tehnyt henkisen silmienpyöräytyksen aina, kun ”aikuisten tilassa” oli lapsia. Ihan kamalaa, miten sitä onkaan ollut niin hölmö. Sen verran käytöstapoja on ollut, ettei ole tarvinnut sitä eleillä, ilmeillä tai sanoilla toisille osoittaa, mutta silti.
On tosi sääli, että me aikuiset, etenkin lapsettomat sellaiset, ollaan avoimesti lapsirasisteja. Ja se on vieläpä ihan hyväksyttävää – harvemmin lapsia inhoavia julkisessa keskustelussa jaksetaan paheksua.
Itse vierastin lapsia pitkään, sillä tutuilla ei lapsia ollut, joten vähän pelkäsin noita avoimen eloisia ja suorasukaisia leikkijöitä 😀 onneksi moni asia on muuttunut – on monilapsisia ystäväperheitä sekä oma, kolme kuukautta vanha söpöläinen.
Kiitos tekstistäsi, se antoi taas ajattelemisen aihetta! Ja vähän alkoi hävettää omat taannoiset lapsivastaiset ajatukset.
-Karoliina
Mutta sehän on vain hyvä, että tiedostaa jos on käyttäytynyt jotenkin, miten ei ehkä enää käyttäytyisi. 😀 Kyllähän ne lapset on ihan oma maailma ja jos niitä ei siihen lähipiiriin kuulu, niin kyllähän niitä hieman vierastaa. Ihanaa arkea sinne oman pikkuisen kanssa.♥
Huonotapainen ihminen, kaikista ei tarvitse pitää, mutta jos en asiakaspalvelijana pidä vanhuksista, on sanomattakin selvää pitää se ihan omana ongelmanani. Tsemppiä, ihana perhe teillä! 🙂
Kiitos.♥
Kyllä se pitäisi pystyä pitämään ihan omana tietona, jos ei jokin asiakas miellytä. Enpähän enää asioi lasteni kanssa hänen kanssa.
Tuo on kyllä todella kurjaa. Kaikkien ei ole pakko pitää lapsista, mutta lapset ovat osa yhteiskuntaa ja jos ei eristäydy jonnekin niin lapsille nyt vaan altistuu aina välillä.
Mielestäni on sopimatonta tuoda lapsia ns. hienoon ravintolaan illallisaikaan ja esim. konsertteihin, joita ei ole suoraan tarkoitettu lapsille, ja lapsivapaat kylpylät, hotellit täysin ok tietenkin – mutta kyllä lapsilla on (tietenkin) sama oikeus olla julkisissa tiloissa kuin muillakin ikäryhmillä. En voi käsittää asennetta, että joillekin pitäisi jotenkin taata täydellisen esteetön, häiriötön ja sulava elämänkulku päivästä toiseen. Ei se vaan niin mene – yhteiskunnassa on muitakin ihmisiä.
Näinpä.
Me kuitenkin asioimme paikassa, jossa on lapsillepieni alue missä piirrellä ja käytimme toki sitä hyväksi. He eivät juoksennelleet ympäriinsä vaan pysyivät alueella. Taapero kävi kahdesti käppäilemässä ja oli sitten sylissäni tai piirtelemässä. Ja toki lapsista ääntä lähtee aina välillä, ei varmaan kukaan lapsi istu paikoillaan tuppisuuna 40 minuuttia. 😀
Jep, sitä minäkin ihmettelin.:/
Olisin voinut ymmärtää paremmin, jos lapseni olisivat riehuneet, metelöineet ja häirinneet muita, mutta eipä nuo kipeinä oikein mitään jaksaneet.