äiti ja melukylän lapset - Banneri

Minulta toivottiin postausta, jossa kertoisin milloin olen kokenut olevani huono äiti. Jokaisella tulee varmasti eteen niitä tilanteita, kun pelkää mokaavansa, tuntee riittämättömyyden tunnetta ja kokee olevansa huono äiti ja se on ihan normaaliakin, sillä kukaan tuskin on täydellinen. Poimin tähän nyt muutamat kohdat, jotka ovat jääneet päälimmäisinä mieleeni ja ne ovat hetkiä kun koen olevani huono äiti.

Kiire, joka on ihan omaa syytäni:

Tiedättehän, tiettyyn aikaan pitää olla tietyssä paikassa. Kaikki näyttää hyvältä, ei ole kiire, puetaan päälle. Kunnes yhdellä on hanska hukassa, yksi ei löydä pipoaan, kolmas ei halua lähteä ollenkaan, neljäs ei osaa laittaa itse kenkiä ja koitat hiki päässä hoitaa kaikki asiat kerralla samalla kelloa vilkuillen. Kaaos ja myöhästyminen on kohta taattu. Hoputat lapsia auttamaan hanskan etsimisessä, koska toiset hanskat ei vaan käy ja lopulta tilanne on se, että karjut kuin mikäkin leijona, ”Nyt ne vaatteet päälle!” Ärsyyntymiskäyrä on tapissa ja ilmeesikin on muuttunut rennosta kiukkuiseen vain kymmenessä minuutissa. Lopulta autossa istuu monta kiukkupussia ja äiti joka alkaa pian kokemaan huonoa omaatuntoa.

Eihän se kiire ollut mitenkään lasten syytä. Olisimme voineet aloittaa pukemisen aikaisemmin, jolloin olisi jäänyt enemmän aikaa sen kadonneen hanskan etsimiseen. Olisin voinut jättää hoputtamisen ja leijonan lailla karjumisen. Kenelläkään ei olisi mennyt hermo. Hanskojen etsimisen sijaan olisimme myös voineet ottaa sen toisen parin, emmekä väitellä siitä käykö ne vai ei. Lopulta pyydän lapsilta anteeksi käytöstäni ja kerron mistä kiire sitten tuli ja kuinka voisimme seuraavalla kerralla toimia toisin. Kaikkien mieli paranee, mutta itsellä se painaa vielä hetken mieltä.

Voisin kuvitella, että tämä sama kuvio on käydään läpi melkein jokaisessa perheessä tasaisin väliajoin. Nykyisin varaamme lähtöön paljon enemmän aikaa ja katson kaikki valmiiksi, ainakin nuoremmille. Mutta silti välillä näitä kiire tilanteita vain tulee.

 

Kipu, äidin on nyt pakko pistää:

Huono äiti fiilis on iskenyt koviten silloin, kun Lumilla on ollut reuman takia kipuja. Toki, minä voin helpottaa niitä vain lääkkeillä ja kylmäpusseilla, mutta silti se iskee aina silloin todella voimakkaasti päälle. Samoin silloin se on ollut pahimmillaan, kun lääkkeiden ottaminen oli tappelua ja yhtä oksentamista ja silti ne oli vain pakko ottaa. Siinä kun koitat toiselle selittää, ettei vaihtoehtoja vain ole ja katsot itkevää lasta silmiin. Se on tuntunut todella pahalta ja kuvittelen vain millaisena hirviönä lapseni on minua silloin pitänyt.

Vaikka tiedän, etten ole huono äiti tämän asian takia ja lääke on pakko ottaa, mutta silti se vain iskee. Välillä vieläkin, vaikka Lumi on jo isompi ja ymmärtää todella hyvin, että lääkkeet on vain otettava ja äidin pitää pistää häntä kerran viikkoon, vaikkei se kivaa olisikaan.

 

Ihan kohta rakas:

 

Tuo lause on päässyt liiankin usein suustani, tai siltä se ainakin tuntuu. Koskaan ei pitäisi olla niin kiire, ettei kerkiäisi juuri sillä hetkellä kuulemaan mitä toisella on sanottavana. Silti arjessa on tilanteita, jolloin tuo sammakko tulee päästettyä ulos suusta. Myöhemmin sitä tajuaa, että minun asiani ei todellakaan ollut niin kiireinen, etten olisi voinut keskeyttää sitä edes pieneksi hetkeksi. Sillä hetkellä mietin vain, miltä lapsesta se on mahtanut tuntua, kun hän on tullut kertomaan minulle hänelle tärkeää asiaa ja minä vastaan ihan kohta, joka kuitenkaan ei ole ihan kohta. Yleensä lapsi nimittäin poistuu ja kun myöhemmin kysyn ei asia olekaan enää tärkeä. Silloin se kolahtaa ja tulee niin huono fiilis. Joka kerta lupaan itselleni petrata tässä, mutta vieläkin välillä huomaan sortuvani siihen.

Kun äidillä särkee päätä:

Päänsärky/migreeni,  se kun iskee ei kukaan tahdo olla lähelläni. Olen kiukkuinen ja ärjyn. Kaikkien pitäisi olla hiljaa, mieluiten jokaisessa huoneessa pimeetä ja tahtoisin vain nukkua. Noh, koska nukkuminen harvoin onnistuu koitan kätkeä sisälleni sen ärjyvän pedon. Välillä se kuitenkin tulee ulos ja saatan vain karjua ”Ettekö voisi olla hetkeä hiljaa, äidillä on pää kipeä!” Joo aika turhaa se on, koska lapset muistavat sen vain pienen hetken ja eihän se heidän vika ole, että minulla on pää kipeä. En kuitenkaan voi sen hetkiselle huonolle ololle ja ärjymiselle mitään, vaikka koitankin jupista kiukkuni tyynyyn. Aina se vain ei ole niin helppoa.

Kun päänsärky sitten joskus loppuu, kerron taas lapsille mikä äidillä on ollut ja pyydän anteeksi kiukutteluani jos sellaista on sillä kertaa ollut. Lapset onneksi tiedostavat, etten ärjy heille tahallani. Joskus päänsäryn ollessa oikein paha, heistä joku tulee halaamaan sanomatta sanaakaan, silloin on itku herkässä. Tiedän että hekin hyväksyvät minun huonot päiväni.

Milloin sinä olet kokenut olevasi huono äiti?

<3 Terhi

Kommentit (8)

Just samoja ajatuksia samoissa tilanteissa. Tuokin on aihe, jota varmaan pitää jossain vaiheessa pohdiskella syvemmin. Hyvä kirjoitus!

Kun väsymyksen/ uupumuksen takia ei jaksa olla lapsille tarpeeksi läsnä tai kun kiireen tms takia palaa pinna ja tulee huudettua. Tai kun alan epäillä osaanko kasvattaa lapsia oikein ja kun mietin että olen ainoa joka huutaa lapsilleen. 😀

Tsemppiä sinne väsymykseen ja uupumukseen.♥
Et varmasti ole ainoa joka huutaa..

Tuo kiire,miten se voikaan aina iskeä??!!vaikka kuinka varais aikaa niin jossain vaiheessa se tulee kuitenkin!
Mua harmittaa aina välillä meidän illat. Siinä missä mä haluaisin että ruvetaan rauhoittumaan on lapsilla jotku iltahulinat päällä.ja se päättyy vaan mun äänen korotukseen (=huutoon). Ja ei todellakaan tuu itelleni hyvä fiilis!!

No niinpä. :/
Kuulostaa nuo iltahulinat kovinkin tutulta. Joskus se meno onkin aikamoista. 😀

Isänä toivon, ettei noita edellämainittuja tilanteita tule koskaan eteen, mutta jotenkin pelkään, että tuo ”ihan kohta” saattaa lipsahtaa muutama sata kertaa liikaa suusta. Jos olen keskittynyt johonkin, niin harvoin annan minkään häiritä, vaikkei se olisikaan niin tärkeää tekemistä. Tätä olen koittanut muuttaa omassa käyttäytymisessä.
Onneksi tässä on aikaa, sillä lapsi on vasta kuukauden 🙂

https://faijahommia.fi/

Ihan kohta lipsahtaa kyllä välillä liian helposti, vaikka sitä kuinka koittaa, ettei sitä sanoisikaan. :/ Siitä on nyt koitettu päästä eroon.

Vastaa käyttäjälle Ss Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X