äiti ja melukylän lapset - Banneri

Eräs ilta istuin sohvalla läppäri sylissä ja katselin valokuvia eri vuosilta. Totesin , kuinka mahtava määrä kuvia on tullutkaan räpsittyä ja kuinka taas kohta kulutan aikaani pähkäillessä mitä niistä teettäisin. Nykyään valokuvia on niin helppo ottaa ja poistella huonoja otoksia, joten niitä kuviakin on sitten paljon. Lapsia on kuvattu ties kuinka monesta kulmasta ja vaikka missä, mutta missä on kuvat äidistä? Missä ne kuvat, joissa äiti on lastensa kanssa?

Siinä kuvia katsellessa havahduin siihen, että olen melkein aina se, joka ottaa niitä kuvia. Niitä kuvia, joissa itse olen lasten kanssa on harmillisen vähän. Muistan, että kyllä niitä kuvia on räpsitty aina välillä, mutta joku on poistanut niitä, koska oma naama ei välttämättä ole juuri silloin miellyttänyt. Virhe! Eipä niitä kuvia saa enää uudestaan takaisin ja se harmittaa. Muistin poistaneeni monta kuvaa, joissa ei varmasti ollut mitään vikaa. Huomasin myös, että mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän minusta niitä kuvia löytyy. Kuulostaako tutulta?

Oikeasti ei omia lapsia ja tuskin itseänikään kymmenien vuosien päästä häiritsisi, jos oma ilme olisi huono tai jokin omassa olemuksessa muuten huonosti. Lapsille ne olisi tärkeitä muistoja, lapsista olisi kiva katsella myös sellaisia kuvia joissa näkyy se oma äiti. He eivät näe sinussa mitään vikaa, he eivät kiinnitä huomiota jos hiuksesi ovat huonosti tai ilmeesi on muka outo.

Olen päättänyt, etten poista enää niitä kuvia, joissa ei ole oikeasti mitään vikaa. Tahdon jättää lapsilleni myös sellaisia kuvia joissa he ovat minun kanssa, sillä vuosien kuluttua kun minua ei enää ole, tahdon heidän löytävän niitä kunnon kuvia myös minusta, ei pelkkiä selfieitä (vaikken nyt niitäkään paljoa ole ottanut).

Nyt siis kaikki äidit ottakaa myös niitä kuvia, joissa te olette lastenne kanssa, sillä ne tulevat olemaan tulevaisuudessa kultaakin kalliimpia aarteita.

<3 Terhi

Kommentit (16)

Tuttu ajatus! Usein tulee itse heiluttua juuri siellä kameran toisella puolella räpsimässä kuvia muista. Yritän kyllä muistaa välillä pyytää sellaisiakin kuvia, joissa olisin vaikka yhdessä lapsen kanssa, tai jopa yksin! Niistä jää kuitenkin tärkeitä muistoja erityisesti lapselle.

Mua harmittaa, kun itselläni ei ole lapsuudestani paljon sellaisia kuvia joissa näkyisi äitikin. Jotain loma- ja perhepotretteja joo, mutta ei juuri sellaisista tavallisista arjen hetkistä. Ne kun on lopulta niitä kaikkein tärkeimpiä! Itse otan paljon kuvia miehestä lasten kanssa ja nyt viime aikoina olen ihan pyytänyt, että hänkin välillä ottaisi minusta kuvia. Eikä siis vaan niitä poseerauskuvia vaan ihan vaan arkikuvia, muistoksi lapsille erityisesti.

Juu ei itselläkään pahemmin sellaisia kuvia ole varsinkaan arjesta, jossa olisi oman äidin kanssa. Nyt on alettava kyllä ottamaan sellaisia kuvia joissa olen itsekin, että omilla lapsilla niitä kuvia sitten olisi. 🙂

Niinpä, aika vähän tulee kyllä otettua yhteiskuvia lapsen kanssa. Täytyisi kyllä reipastua asiassa. Mulla usein joku ”hyvä” tekosyy kieltäytyä kuvasta, likaiset hiukset, meikitön naama jne. Mutta sehän on arkea se <3 eihän niitä tarvitse nettiin kaikelle kansalla laittaa, mutta kuvamuistoiksi itselle ja omille rakkailla <3

Tekosyitä tuntuu kyllä löytyvän helposti, vaikka oikeasti kukaan muu ei kiinnitä kuvissa niihin huomiota kuin itse. 😀 Ja nimenomaan ne arkiset kuvat oman perheen katseltavaksi on juuri niitä mitä tykkää katsella vuosien päästä.♥

Tämä on ollut aina mullakin ongelmana!
Hiljalleen kuitenkin on alkanut järjen ääni päässä soida: miksi ihmeessä sitä on niin kriittinen itseään kohtaan? Todennäköisesti ne kaikki ”viat” on vain omassa päässä. Vuosia myöhemmin sitä katsoo omia kuviaankik paljon lempeämmin silmin, ja hetkittäin sitä näyttää niissä ihan kauniiltakin 🙂

No näinhän se juuri menee, itse niissä kuvissa näkee vain muka vikaa. Mutta sitten vuosien kuluttua ne onkin ihan ok ja niitä katsoo ihan eri silmillä. Ei muuta kuin kuviin mukaan vain.♥

Hei Terhi.
Vauvani täyttää juuri tänään vuoden. Olen pikkuista imettänyt tähän saakka mutta nyt jouduin aloittamaan lääkityksen jonka myötä maidontuloni hiipuu. Harmittelen tätä nyt kovasti ja se saa mielen haikeaksi koska ajattelin ettei tämä tie tulisi vielä päätökseen. Nyt olenkin pyytänyt joka päivä miestäni ottamaan minusta ja vauvasta kuvan kun imetän. sanoin että niin kauan kun maitoa tulee niin joka päivä on otettava kuva meistä. Aamukuvat on olleet aivan ihania, äiti ihan silmät ristissä ja vauvan tukka ihanalla aamupörröllä ja poskissa vielä unenlämpöinen hehku. Mahamakkarat on siellä missä kuuluukin ja ilmeet mitä hyvänsä mutta se tunne kun niitä kuvia yhdessä joskus ihmetellään <3
Pyydä vaikka lapsia nappaamaan kuvia 🙂 ihanaa kesää sinulle ja peeheellesi. Tosi mukava blogi sulla, luen aina kerralla kaikki uudet postaukset mitä kaksplussalle päivitetään 🙂 t. Pia

Hei Pia.
Oikein hyvää syntymäpäivää sinne pikkuiselle.♥
Varmasti tuntuu haikealta, mutta aivan ihana ajatus tuo kuvien ottaminen. Juuri nuo aidot arkiset kuvat tärkeistä hetkistä on parhaita. Ihanat muistot ikuistatte ja oikein ihania yhteisiä imetyshetkiä sinne.♥
Täytyy pyytää miestä ja lapsia räpsimään kuvia, ja varsinkin myös niitä, joissa olen yhden lapsen kanssa kerralla niin jokaiselle jää myös niitä joissa on kaksin äidin kanssa. 🙂
Kiva kuulla, että pidät blogistani. Kiitos, oikein ihanaa kesää myös sinne.♥

Samaa vikaa!!!oon yrittänyt miehelle antaa kameraa,mutta sen kuvaaminen on mallia yks kuva,olit valmis tai et!

Hahaa, kuulostaapa tutulta. 😀

Olen huomannut tuon aivan saman ongelman. Nyt olen yrittänyt oppia pyytämään meidän isi-ihmistä ottamaan minustakin kuvia erilaisissa tilanteissa. Nykyisistä kuvista voisi nimittäin päätellä, että meidän lapsilla ei ole äitiä kun olen aina kameran toisella puolella 🙂

Vähän saman voi päätellä meidän kuvista. 🙁

Niinpä, niistä jää ihanat muistot, kun vaan muistaa pyytää jonkun niitä ottamaan. 😀

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X