äiti ja melukylän lapset - Banneri

Koska naiselta voi kysyä, onko hän raskaana? Vai voiko sellaista kysyä koskaan? Luulen, että jokainen nainen törmää jossakin vaiheessa elämäänsä tilanteeseen, jossa huomaa toisten katseiden vaeltavan useasti vatsanseudullasi. Nämä tilanteet ovat aika tai itse asiassa todella kiusallisia. Minulle näin on käynyt useammankin kerran niin, että yritetään kurkkia onko vatsani kenties pyöristynyt. Tuntuu inhottavalta, kun huomaat toisen yrittävän tehdä sen huomaamattomasti ja itse tiedät, että vatsassasi pullottaa todellisuudessa vain se syöty suklaalevy tai pieru.

Toki meillä lapset ovat syntyneet tietyllä tahdilla ja toki joku voi alkaa miettiä olisiko nytkin pieni tulossa. Joka kerta olen kuitenkin kertonut, kun on jotakin kerrottavaa. Olen koittanut kyseisissä tilanteissa joko piilottaa vatsanseutuani toisen harhailevilta katseilta tai sanoa, että on inhottavaa, kun nykyään syömisen jälkeen vatsa pullottaa ja näytän kun olisin raskaana. Tuon jälkeen se vilkuilukin on loppunut.

raskaana

Koska naiselta voi kysyä onko hän raskaana? – Vain yksi oikea vastaus

Noin kuukausi sitten vatsaani taas vilkuiltiin useampaan otteeseen. Kerran tilanne tuntui siltä, että kohta tuo kysyy olenko pieniin päin. Tiedostin silloin, että ehkä suklaan syöminen ja herkuttelu ovat alkaneet näkyä ulospäin, koska vatsa kyllä oli alkanut pömpöttää.  Päätin tehdä ratkaisun ja jätin koko herkuttelun vallan. Tarkoituksena päästä eroon tulleesta pöhötyksestä.

Minulta ei ole koskaan kysytty suoraan olenko raskaana ja itselläni ei todellakaan tulisi koskaan mieleen kysyä sitä keneltäkään. Ei edes siinä vaiheessa, kun raskaus on 100% varma. Kyllä minulle sitten kerrotaan, jos on jotakin mitä kertoa. Harmittavan usein kuulee, kuinka toisilta kysytään, kun oletetaan toisen olevan raskaana ja tällä pahoitetaan samalla toisen mieli.

Postauksen otsikossa kysyin, koska naiselta voi kysyä onko hän raskaana. Mielestäni tähän on vain yksi oikea vastaus, ei koskaan. Olen sitä mieltä, että kuulet kyllä mahdollisesta raskaudesta varsinkin jos kyseessä on tuttu. Kaikilla meillä on kausia, kun vatsa pullottaa. Me kaikki olemme rakenteeltamme ja muodoiltamme erilaisia, niinpä tämmöistä asiaa ei saisi koskaan kysyä.

Mitä mieltä sinä olet, koska naiselta voi kysyä mahdollisesta raskaudesta? Onko sinulta koskaan kysytty oletko raskaana tai onko sinun vatsanseutua katsottu selvästi siihen malliin, että siellä odotetaan vauvan kasvavan?

Kommentit (26)

Joo ei koskaan pidä kysyä. Ei edes vaikka näkyisi jo ihan selvästi. Kunpa vaan kaikki sen tajuaisivat. Multa kysyttiin tänään, vieläpä puhelimessa eli tämä ihminen ei nähnyt minua. Eikä ole hetkeen nähnytkään. Tuntui pahalta valehdella että en, mutta tein sen siksi koska en halua vielä kertoa tästä. Miettiköön sitten joskus kun näkee että miksihän ei puhunut totta. Niinpä.

Tuttu nainen tuli kylällä vastaan ja kyseli että koska se laskettu aika on..Vastasin,että lapsi on syntynyt jo kuukausi sitten. Se vaivautunut hiljaisuus jossa kumpikaan ei puhunut.
Tästä tapauksesta aikaa jo parikymmentä vuotta, nyt nauretaan asialle, silloin oli kyllä loukkaantunut olo.
Itse en koskaan kysele ulkoisen olemuksen perusteella yhtikäs mitään, en puoleen enkä toiseen!

Eikä, voin kuvitella sen hiljaisuuden ja sun luokkaantumisen. Mutta hyvä, että nyt myöhemmin sille on voinut jo nauraa.

On kysytty monta kertaa. Oon aika hoikka mutta kaikki raskauskilot ovat jääneet mahaan ja myös erkaumaa on. En myös kuulu niihin joiden maha katoaa parissa viikossa vaan oon näyttänyt viimeisillään raskaana olevalta vielä monta kuukautta synnytyksen jälkeen. Ylimääräisten kilojenkin kanssa olen kuitenkin normaalipainoinen.
Kyllähän ne kyselyt lannistaa ja pahoittaa mielen. Aiheuttavat myös tosi kiusallisen tilanteen.
Itse olen tarkka etten koskaan kysy enkä ota puheeksi ennen kuin henkiö itse ottaa asian esille.

Todella ikävää, että olet joutunut noiden kyselyiden kohteeksi ja vielä monta kertaa..niin väärin, kun mielestäni keneltäkään ei saisi kysellä tämmöisiä. 🙁 Sen lisäksi, että tilanteet ovat kiusallisia kyllä niistä loukkaantuu ja paljon.
Ei kyllä tulisi itsellä mieleen kysellä keneltäkään.

Multa kysyttiin kerran, kun olin IHAN ”alkuraskaana” ja hämmennyin aika lailla. ? Vatsa kyllä näkyi jo ihmeesti, mutten arvannut kenenkään kuitenkaan kommentoivan.

Muutama taas on kertonut arvanneensa jo ennen, kun oon paljastanut odotuksen. Sekin on tuntunut hassulta. Tajuta, että vatsaani on seurattu. Virhekysymyksiä ei oo tainnut kohdalleni kuitenkaan osua.

Itse en oo uskaltanut toisten odotuksista kysellä, vaikka kerran rohkaistuin kommentoimaan raskautta. Odottaja oli viimemetreillä, paitana pinkeä odotuspaita ja bola-koru. Niin uskalsin sitten varovasti onnitella.. ?

Itse arvaan yleensä toisten odotukset muusta, kuin vatsasta. Väsystä, käytöksestä jne. ?

Voin kuvitella, että olet tuolloin hämmästynyt, itsekin olisin.:D Onneksi olit raskaana, ettei tullut kiusallista tilannetta. Ja näköjään ovat tarkkailleet vatsasi seutua, jos ovat arvanneet ennen kuin olet kertonut.
En kyllä itsekään ole kysellyt ja onnitella uskaltaisin ehkä samassa tilanteessa, kun sinäkin olet onnitellut. 😀

Kyllä raskaana olemisen tai olemattomuuden pitäisi saada olla jokaisen oma asia!

Minä olin 19.raskausviikolla, kun kävimme asuntonäytössä. Raskaus on tuntunut erilaiselta, kuin kaksi aiempaa raskautta ja olen pukeutunut telttoihin peittääkseni sen uteliailta katseilta, koska ei tunnu jotenkin luontevalta kertoa sitä vielä koko maailmalle. Siksi olin todella tyrmistynyt, että kiinteistönvälittäjänä ollut keski-ikäinen nainen totesi, että teille taitaa olla tulossa vauva. Mielestäni asiakkaiden vatsanseudun tarkkailu ei kuulu heidän toimenkuvaansa lainkaan. Teki mieli näpäyttää, että on kesälomalla tullut herkuteltua (vatsani ei vielä näytä vauvamasulta, vaan lähinnä lihomiselta), mutta myönsin silti, että jouluna meidän pitäisi olla viisihenkinen perhe ja siksipä tässä olemme isompia asuntoja etsimässä. Lähipiiriltä (jotka tuntevat kehoni, elämäntilanteeni ja ”normaalin olomuotoni”) on jotenkin helpompi sietää tuollaisia kyselyitä, mutta ventovieraalta sellainen tuntuu tungettelevalta.

Näinpä.
Vaikka ajatus hänellä varmasti ollut hyvä, kun on tuosta maininnut, mutta olisi kuitenkin voinut olla hiljaa. Sitä kun ei koskaan tiedä miten toinen reagoi ja lisäksi onhan se outoa, että ihan ventovieras noin sanoo.

Multa on kysytty suoraan muutaman kerran, ekan kerran jo kun olin teini ja se oli kaikista kamalinta ja sai inhoamaan vartaloani. Mulla on pömppämaha ja isot rinnat vaikka olen normaalipainoinen ja harrastan liikuntaa, olen aina harrastanut. Ja maha ja rinnat on aina muiden kommentoinnin kohteena. Kerran on puolituttu jopa tullut silittämään mahaa ja kysynyt koska vauva syntyy. Tutut naiset katselee ja kommentoi vatsaani usein tyyliin etkö muka ole raskaana ja saunaan en enää mene kun silloin aina mun ”raskaus” on ollut niin selvää muille, eikä meinata uskoa että en ole raskaana. Raskausajat (neljä) on olleet siinä mielessä helpottavia kun ei ole tarvinnut miettiä pukeutumisesa vatsan piilottamista. Silloin on vaan kommentoitu että ”syntyykö se kohta”, ”valtava maha!” yms jo puolivälissä raskautta. Ja kaikki kommentit rinnoista liittyen imetykseen ”noilla hinkeillä on varmaan hyvä imettää” jms. Itse en ikinä kysy keneltäkään oletko raskaana, se on selvää!!! Ja muutkin ulkönäköön liittyvät kommentit mietin erityisen tarkkaan enkä ikinä sano mitään mikä voisi satuttaa toista.

Eikä mitä kaikkea oot joutunut kuulemaan, ihan hirvetä. 🙁 En voi edes kuvitella, kuinka pahalta kaiken tuon kuuleminen on mahtanut tuntua.
Tuli oikein paha mieli sun puolesta.

Mun vatsanseutua on vilkuiltu yleensä siinä vaiheessa kun keskustelukumppanille selviää etten juo alkoholia ollenkaan. ”Ai sulla on joku syy” yleensä sanotaan ja sitten katsellaan kohti mahaa. Ja ei, en ole koskaan ollutkaan raskaana. Että pelkkä alkoholittomuus ei tarkoita että olisi raskaana (tai uskovainen)

Totta moni voi ajatella myös juomattomuuden olevan syy pieniin päin.
Itsellä kävi kerran näin, kun olin ystävän seurana terassilla, mutten juonut. Syy ei kuitenkaan ollut raskaus vaan se, että menin yöksi töihin. Kummasti katseet kääntyi silloin heti kohti mun vatsaa, kunnes oikea syy heille viimein selvisi.

Joo, ei koskaan 😀 Joskus on kysytty, kun en ollut raskaana, inhottavaa, tai just tuijoteltu navan seutua miettien..

Eikä, on mahtanut tulla niin kurja fiilis sen jälkeen. 🙁 Ja ei se tuijottelukaan kyllä mitään mukavaa ole..

Tuntuu, että nyt esikoisen ollessa parivuotias vatsani seutua tuijotetaan koko ajan. Ja eikä se toki ihan edustusvatsa olekaan, vaan siinä näkyy rankat vuodet ja herkuilla korvatut ateriat. Silti toivoisin, että ei tarvitsisi joutua muiden katseiden alle.

Toi tuijottelu on niin ikävää. 🙁 Varmasti vielä lapsen ikäkin sellainen, että moni ajattelee, josko kohta toinen. Meillä tuo tuijottelu on nimittäin alkanut juuri niillä main kun nuorin on lähestynyt kahden vuoden ikää. Tsemppiä sinne.♥

Minulta on kysytty suoraan, milloin laskettu aikani on.
Kuopus oli syntynyt muutamaa kuukautta aiemmin, joten kyllä vain, vyötäröllä roikkui ylimääräistä tavaraa.
Tämän jälkeen itselleni oli hyvinnselvää, ettei moista ikinä ikinä milloinkaan mennä keneltäkään utelemaan.
Ei silloinkaan, vaikka olisit ”ihan varma”.

Voi eikä!
Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksei tämmöisiä saisi mennä kyselemään. Ei varmastikkaan tuntunut kovin kivalta. 🙁

Olen saanut olla aika rauhassa kyselyiltä. Kerran työkaverini alkoi vilkuilla merkitsevästi (turvonnutta) vatsaani ja tajusin heti, mistä on kyse. En pahoittanut mieltäni, mutta sanoin aika napakasti, että kyse ei ole raskaudesta. Ärsyttihän se kuitenkinvähän, kun tajusin, että taidan olla kolmekymppisenä jatkuvan tarkkailun alla.
Nyt olen oikeasti raskaana, ja toinen työkaverini kysyi hyvin ystävällisesti raskauden ollessa yli puolen välin, että kannanko jotain mukanani? 🙂 Suurin osa työkavereistani tiesikin jo asian, joten voi olla, että hänkin oli kuullut joltain toiselta ja uskaltautui varmistamaan suoraan. Olen normaalisti aika hoikka, joten vatsa kyllä erottui selkeästi. Ja silti olen samaa mieltä kanssasi: asiaa ei pitäisi kysyä. Asia selviää varmasti aikanaan ja syitä kertomattomuudelle voi olla monia.

Toi on kyllä paha, kun huomaa toisen katsovan ja että hän nimenomaan kuvittelee että on raskaana. Mulla varsinkin peruna turvottaa ja koska olen aika hoikka, näkyy se turvotus todella helposti. Muutamaan kertaan eräs henkilö on sattunut meille ja katsonut heti vähän kysyen..

Tuo on varmaankin mennyt juuri noin..kuullut työkavereilta ja sitten uskaltanut varmistaa. Mutta kuten sanoit, syitä kertomattomuudelle voi olla monia ja siitä syystä olisi hyvä jättää kysymättä. Kyllä se varmasti kerrotaan sitten aikanaa.

Viimeksi tänä kesänä (vuosi kolmannen syntymän jälkeen) eräs lähisukulainen oikein silitti mahaani ja kysyi ”et kai vaan”. Tuo tuntui pahalta koska olen ollut niin ahdistunut pömppömahastani ja jäljelle jääneistä raskauskiloista sekä pelännyt ”oletko raskaana” kysymyksiä. Tuntui myös pahalta sanoa ääneen totuus eli ”en, olen vain lihava”.
Ekaa lasta odottaessani olin hoikka ja mielestäni vauvamaha näkyi jo selvästi siinä vaiheessa kun halusin asian töissä paljastaa. En osannut möläyttää asiaa joten ajattelin mahan aiheuttavan kysymyksiä (ei enää peittelyä, tiukka paita päälle jne). Pari päivää työkaverit vaan vaivihkaa tuijotteli mahaani ennen kuin sain itse kerrottua asiasta, silloin olisin kaivannut uteliaita kysymyksiä..

Voi eikä! Siis kuinka törkeää, ikinä, en ikinä tekisi noin edes hyvälle ystävälle.
Hih, ihana sinä. 😀 Juu silloin kun on raskaana sitä toivoisi, että muut huomaisi masun ja saisi sanoa, että kyllä. Mutta toisaalta ihan hyväkin etteivät sano mitään, sillä jos kyseessä ei sitten oliskaan raskaus.

Tarviiko sitä koskaan kysyä? Jos toinen on raskaana, hän kertoo sen halutessaan. Ja jos raskaus on tarpeeksi pitkällä, ei sitä tartte enää edes kysyä tai kertoa.

Multa ei ole koskaan kysytty, vatsanseutua vilkuiltiin kylläkin viimeisimmässä raskaudessa töissä aika tehokkaasti ennen kuin lopulta kerroin asiasta.

Ihan samaa mieltä olen kanssasi. Itsellä ei tulisi kyllä mieleen kysellä joltakin raskaudesta. Uskon että minulle kerrotaan, jos on kerrottavaa. 😀
Toi vilkuilu on kyllä yleistä ja sen kohteeksi olen joutunut useinkin. Ei raskaana ollessa se vain tuntuu ikävältä..

Olis kyllä hienoa jos tajuttaisiin, ettei toisilta voi kysyä tuollaisia. Vaikka tarkoitus olisi hyvä, siinä voi huomaamattaan loukata toista.
Ymmärrän hyvin, kun et kertonut. En välttämättä itsekään olisi, varsinkin jos odotus on vielä ihan alussa.

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X