äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän nuorin tyttö sai kolmevuotiaana lahjaksi potkupyörän ja innostui siitä tosissaan. Koko sen ajan kun lunta ei ollut maassa, hän päästeli menemään sillä hurjaa kyytiä. Ihan lemppari taisi olla se, kun kiipesi pihassa pienen mäen päälle ja laski sieltä hurjaa vauhtia alas jalat ylös nostettuna. Tytön tasapaino kehittyi ihan hurjasti.

Tänä kesänä alettiin harjoitella ajoa normaalilla pyörällä. Verrattuna sisaruksiinsa, joilla ei ollut potkupyörää hänen ajoasento oli parempi. Siinä missä sisarukset ovat apupyörien kanssa istuneet hieman vinossa, istui Aino heti ihan suorassa. Niinpä apupyöriä ei olisi välttämättä tarvinnut laittaa ollenkaan. Mutta koska tyttö niin toivoi, ne laitettiin. Aino kuitenkin meni aina ennemmin potkupyörällä, koska sillä pääsi kovempaa. Koitin kuitenkin kannustaa polkemaan myös toisella pyörällä. Pyörässä olevan narun avulla vedin hieman, jotta sasimme sitä tytön kaipaamaa vauhtia.  Kun hän hoksasi kuinka jarrut toimii ja jalat pysyi kunnolla polkimilla napattiin apupyörät pois.

Lopulta hän oppikin ajamaan nopeasti

Tyttäremme on kuitenkin tyyppiä, joka haluaisi kaiken onnistuvan heti. Ja kun pyöräily ei sujunutkaan heti ilman apupyöriä hän vaihtoi potkupyörään. Kunnes eräänä päivänä sain houkuteltua hänet koittamaan pyöräilyä.

Pidin hieman satulasta kiinni ja sanoin, että annat mennä vain samalla tavalla kuin potkupyörän kanssa. Muutaman kierroksen verran pidin satulasta kiinni, kunnes päästin irti ja niin se meidän nelivuotias tyttö vain lähti polkemaan. Täyttä itseluottamusta uhkuen hän kehui menevänsä nyt täysiä ja niin hän sitten meni. Hän oppi polkupyöräilyn salat aivan hetkessä ja tämä äiti ei olisi enää voinut olla ylpeämpi.

Hän oppi paljon nopeammin kuin muut sisaruksensa ja uskon todella, että potkupyörällä on siihen suurin vaikutus. Tasapaino oli heti alusta parempi, kun ei oppinut turvaamaan apupyöriin. Lisäksi siitä syystä myös ajoasento oli heti oikea, eikä sen korjaamiseen mennyt aikaa ja näin polkeminen lähti sujumaan nopeasti.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että potkupyörä oli ihan paras hankinta meidän tytölle. Oikein harmittaa, kun en aikoinaan hoksannut hankkia sellaista myös vanhemmille sisaruksille. Taaperomme on nyt jonkin verran koittanut jo siskon potkupyörää, mutta ihan himpun verran pitää vielä kasvaa pituutta, jotta jalat ylttävät paremmin maahan.

Onko teillä ollut potkupyörää?

Kommentit (16)

Meillä on jo pari vuotta ollut tytöllä sekä potkupyörä että tavallinen polkupyörä, mutta en voi sanoa että 5,5v osais edelleenkään kummallakaan mennä kunnolla 🙁 harmittaa kun näkee jo kaksivuotiaitakin näkee sujuvasti menevän potkupyörällä ja hoitokaverit pyöräilevät ilman apupyöriä, mutta eiköhän se joskus opi.

Kiva kuulla kokemuksia potkupyörästä! Meillä on toistaiseksi vain peruspyörä apupyörillä, mutta potkupyörän hankintakin on houkutellut nyt kun pyöräilyn harjoittelu on taaperolla vasta aivan alussa 🙂

Potkupyörästä on kyllä vain positiivisia kokemuksia. 😀 Meillä taapero koittaa mennä siskon vanhalla, mutta voi olla, että se yksi koko pienempi pitää vielä hankkia.

Meilläkin ollut polkupyörä 1,5 v asti.nyt tyttö lähti 4,5 v suoraan ajamaan isolla pyörällä ilman apurattaita. Että kyllä toi polkupyörä opettaa tasapainoa. Ihan ihmetytti ku lähti ihan kertalaakista ajelemaan, eikä tarvinnut auttaa.

Vau, kuinka hienoa.♥
Kyllä potkupyörän kanssa se tasapaino tulee todella hyväksi. 😀

Potkupyörä on tosissaan superjees hankinta! Meillä on pitkä 2v joka on keväästä lähtien potkutellut ja laskenut mäkiä jalat ilmassa, eli ens kesänä meillä saattaa olla pyöräilevä 3v ?vielä hän ei osaa polkea, vaikka oikean pyörän polkimiinkin yltää.

Ihan paras lelu!

Vau, taitava pikkuinen siellä.♥

Meillä kans potkupyöräillään. Tai noilta 5- ja 6- vuotiailta potkupyörän aika on mennyt jo vähän ohi, kun ovat siirtyneet polkupyöriin 3-4-vuotiaina. Tänä kesänä tuo 2v on vasta harjoitellut potkimista potkupyörällä, mutta alku on lupaava.

Meillä on kaksi potkupyörää. Nyt 2v:lle sopiva, josta saa satulaa nostettua, kun tyttö kasvaa (renkaat 6 tai 8 tuumaiset), ja sitten astetta isompi, joka sopii paremmin 3-4-vuotiaille (renkaat 10 tuumaiset). Ja apupyörien kanssa sama juttu kuin teillä, että olivat vain pienen hetken käytössä lapsen toiveesta. Pyöräilyn aloittaminen ilman apurenkaita taisi meillä ainakin olla siitä lapsen omasta uskalluksesta kiinni. Että ei luottanut siihen, että osaa ja pysyy pystyssä, vaikka potkupyöräilyä oli takana pari vuotta.

Täällä pitäisi kyllä taaperolle katsoa alkuun se pienempi potkupyörä, kun hän on siitä nyt niin kovin innostunut. Tytölle hommattiin sillon tuo isompi, kun ikääkin oli enemmän.
Näin se meilläkin oli, että se uskallus ja luotto omiin taitoihin oli alkuun varmaankin se syy, miksi ennemmin meni potkupyörällä kuin polkupyörällä ja tahtoi ne apupyörät. Lopulta kuitenkin oppi homman todella nopeasti, kunhan vain luotti itseensä.♥

Todellakin peukut potkupyörälle!! Meillä ollu kovassa käytössä heti kun vaan ylettyy potkuttelemaan. Kaksi vanhempaa lasta oppinut heti kolme vuotiaana polkemaan ilman apupyöriä. Kolmas täytti juuri kolme, luulenpa että kohta hänkin polkee jo kuin vanha tekijä, tasapaino ainakin näyttää olevan kunnossa 🙂

Vau, siellä on opittu jo todella hyvissä ajoin. 😀
Pitää varmaan taaperolle katsoa se pienempi versio, niin onnistuisi se potkuttelu näin alkuun helpommin.

Meillä 1,5-vuotiaalla on pienin Puky ollut jo keväästä. Alkuun ohjaamiseen vaati hiukan apua ja matkat oli lyhyitä, mut muutaman kerran jälkeen sujui jo ohjaaminen oikein hyvin ja päämäärätietoisestikin 😉 ja matkaakin taittuu nyt reilut toista kilometriä, osin metsäpoluillakin.
Meillä ei mopolla tai nelipyöräisellä pyörällä potkuttelu sujunut oikeestaan lainkaan, mut tuo kaksipyöräinen oli hitti heti alkujaan. Tykkään ja monelle töissä olen sitä suositellutkin.

Vau, siellähän sujuu jo oikein hienosti, ihan mahtavaa. 😀
Täälläkin taapero pitää kovasti tuosta potkupyörästä..pitäisi vain olla se hieman pienempi koko näin alkuun.

Meillä on Nellalla toinen pyörä kierroksessa. 10″ sai jo antaa urholle. Ihan huippu vehje! Saa vielä juosten kiinni jos on pakko.. Ens kesänä varmaan sit se polkupyörä.

Se on kyllä aivan huippu. 😀
Meillä tyttö meni sillä ihan hurjaa kyytiä jo, en varmaan olis saanutkaan enää sitä juoksemalla kiinni. 😀

Jotkut oppivat hitaammin, kyllä se taito sieltä vielä ihan varmasti löytyy. 😀
Ja lapsi saattaa itse arkailla tässä jos se pieni rohkeus puuttuu.

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X