Monesti sanotaan, että se ensimmäinen viikko ilman herkkuja on vaikein. Minun kohdalla se vaikein viikko on ollut ehdottomasti tämä kolmas viikko. Vaari osti lapsille valtavan pussin irttareita ja olen löytänyt itseni nuuhkimasta niitä monta kertaa tämän viikon aikana. En kuitenkaan ole sortunut, vaikka ihan tosissaan on tehnyt mieli ottaa edes se yksi. Tuntuu kuitenkin, että selkäranka alkaa hiljalleen löytymään ja pystyn skippaamaan tuollaiset herkut…ainakin toistaiseksi.
Tiedän kyllä myös täysin, mistä johtuu, että tekisi mieli repsahtaa. Ihan täysin oma vika, sillä olen syönyt tällä viikolla todella huonosti ja juonut liian vähän vettä. Kroppa alkaa heti tavoitella vanhaksi tottuneeseen kaavaan ja huutaa sokerin perään. Olen myös ollut tällä viikolla paljon kiukkuisempi kuin yleensä, mikä on ärsyttänyt itseäni vielä lisää. Niinpä ensi viikolla on tosissaan skarpattava ja panostettava säännölliseen syömiseen. Jospa se kiukuttelukin unohtuisi.
Millä se makeanhimo on sitten tällä viikolla taltutettu?
Purukumi on edelleen ihan ehdoton ykkönen, mutta sekään ei ole enää toiminut niin hyvin kuin alussa. Se auttaa kuitenkin hetkeksi, mikä on jo iso apu. Mutta banaanista on tullut sellainen, jolla makeanhimon saa jotenkin kuriin. Varsinkin illalla se toimii todella hyvin. En olisi kyllä voinut uskoa, että toimii, mutta kannattaa kyllä testata. Jos makeanhimo on iskenyt päivällä, olen alkanut siivota. Laatikoiden järjestäminen on ihan hyvää puuhaa, kunhan pitää huolen, ettei vastaan tule karkkeja tai muuta kiusauksia. Meillä onkin siivottu nyt aika tehokkaasti.
Nyt viikon verran iltaisin on myös tullut tehtyä sokerimassasta yhteensä neljään ristiäiskakkuun koristeita. Tämmöinen pieni näpertäminen on toiminut myös oikein hyvin. Tuo vaatii sen verran paljon keskittymistä, ettei siinä kerkiä ajatella herkkuja. Vaikka muovailenkin käsissäni silloin makeaa massaa, ei ole kertaakaan tehnyt mieli maistaa.
Tällä kolmannella viikolla on tullut pohdittua myös sitä, kuinka paluu herkkujen pariin tulee sujumaan. Ryöstäytyykö se vallan käsistä, vai tuntuuko kaikki makea todella makealta?
Selkärankaa metsästämässä – Herkkulakko osa 1364
Selkärankaa metsästämässä – Viikko ilman herkkuja
Selkärankaa metsästämässä – Toinen herkuton viikko takana
Kommentit (4)
Hyvä sinä kun et kuitenkaan repsahtanut! 🙂 Täällä kaksi viikkoa takana ja edelleen vaikeita hetkiä on välillä ollut, säännöllinen syöminen ja veden juominen on kuitenkin tärkeätä. Minua myös mietityttänyt lähteekö herkuttelu sitten lapasesta kun niitä taas saisi syödä… Mutta vitsit miten banaani ja ananas maistuvatkaan nykyään makeilta. 😀
Oi että oot selviytynyt jo pitkälle,hyvä sä!!!!
Mullakin auttaa makeanhimoon tuo jos on muuta tekemistä. Yleensä sitä tulee sitten joko kudottua tai virkattua!
Tsemppiä jatkoon!!♡
Kiitos.♥ Ei onneksi ole enää paljoa jäljellä. 😀
Se kyllä auttaa..nyt kun täällä on koristeet tehty, pitää kehitellä jotakin muuta. 😀
Oli kyllä aika voittaja olo, kun pystyin olla ottamatta, vaikka houkutus oli kyllä suuri. 😀 Kun vain muistaa pitää huolen siitä juomisesta ja syömisestä, niin niitä pahoja hetkiä on selvästi vähemmän. Todella hieno saavutus siellä tuo kaksi viikkoa..hyvä sinä!
Toivon todella, että osaan pitää herkuttelun jatkossa kurissa ja tämä olisi nyt kropalle kunnon herätys. Ja kuten sanoit, on se banaani ja ananas nykyisin todella makeita. 😀