äiti ja melukylän lapset - Banneri

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä alkoi kuukauden kestävä herkkulakko ja nyt siitä on takana ensimmäinen viikko. Nyt onkin hyvä kirjoittaa ylös kuulumiset ensimmäiseltä viikolta. Kertoilkaahan tekin, ketkä lähditte tähän mukaan omia kuulumisia.

Kuvittelin, että roikkuisin herkkukaapilla jatkuvasti, sillä sinne jäi vielä muutama suklaalevy sekä irttareita. Kauhukuvana oli se, että selkäranka pettäisi jo muutaman päivän kuluttua, vaikka tähän kuinka valmistauduin. Mutta mitä vielä, ensimmäiset kaksi päivää sujuivat ihan super helposti ja yhtään ei ollut vaikeuksia. Kolmantena ja neljäntenä päivänä iski ihan järkyttävä päänsärky. Onneksi sitten viidentenä päivänä se loppui ja olo alkoi tuntumaan normaalilta.

Pahinta ei ollutkaan olla ilman herkkuja, vaan päästä irti tulleista tavoista

Otin heti alussa sen linjan, että pidän kiinni säännöllisestä syömisestä, jolloin herkkuhammasta ei alkaisi kolottamaan. Pidin huolen, että join päivän aikana riittävän määrän vettä. Ehdottomasti pahin aika päivissä oli se, kun taapero meni päiväunille. Silloin oli ennen tapana ottaa kuppi teetä ja syödä suklaata. Nyt en enää voinutkaan tehdä niin, joten join vain kupin teetä. Eihän se samalta kyllä tuntunut, mutta keksin, että pahimpaan makeanhimoon auttoi ottaa teen jälkeen joko Herra Hakkaraisen xylitol pastilli tai purukumi. Toimi muuten yllättävän hyvin.

Huomasin, ettei pahinta lopulta ollutkaan olla ilman herkkuja, vaan päästä eroon niistä tutuksi tulleista tavoista. Niinpä päätin hieman rikkoa niitä ja heti teen juomisen jälkeen siivoilin tai laitoin pyykkejä. Illalla, jolloin monesti istuuduin läppäri sylissä olohuoneen sohvalla, vaihdoinkin paikan keittiöön ja suklaan tilalla oli lasi vettä, tai oikeastaan useampi lasillinen.

Positiivista on ollut huomata myös se, että pöhötys vatsassa on laskenut ja käväsimpä piruuttani vaa’alla ja jonkin verran oli painoakin lähtenyt. Mikään painonpudotus tässä nyt ei olekaan tavoitteena, vaan päästä eroon ihan käsistä riistäytyneestä herkuttelusta. Mutta onhan se kiva huomata muutosta myös siinä. Oma olo on myös ollut energisempi ja illalla uni tullut edes hieman paremmin, vaikka voisi sitä vieläkin aikaisemmin saada unen päästä kiinni. Ehkä se paranee tässä ajan kuluessa.

Kiperä tilanne oli se, kun minulta tilattiin Ryhmä Hau -kakku. Maistatin täytteet sitten lapsilla ja miehelläni. Olisinhan voinut lipsua tästä sen vuoksi, mutta lapsilta ainakin kuulee heti totuuden ja täyte kuitenkin oli tuttu, joten en uskonut sen menevän pilalle.

Tästä on hyvä jatkaa kohti uutta viikkoa!

Kommentit (10)

Peukkuja! Itselläkin mielessä ollut, muttei vieläonnistunut:) Tsemppiä!

Pitäisi itsekin vähentää herkuttelua, sillä pinttynyt tapahan se herkkuhyllyllä käyminen on. Yksi keino olla herkuttelematta illalla on pestä hampaat heti iltapalan jälkeen. Harvoin tulee sen jälkeen enää harkittuakaan kaapille hiiviskelyä. 🙂

Hei tuossa olikin ideaa, pitääpä pestä hampaat illallakin yhdessä lasten kanssa. 😀

Hyvä sä!!!!!!!

Kiitos Ulla.♥

Vau, hyvä sinä!! 🙂 Toivottavasti jatko menisi yhtä hyvin! Harkitsin herkutonta heinäkuuta mutta kesäkuun loppu meni hyvässä herkkutasapainossa ja ajattelin sen riittävän parempaan oloon ja parin kilon pudotukseen. En tiedä mitä tapahtui maanantaina kun hyvä olo olikin ihan kadoksissa. Paino ei ollut tippunut yhtään ja ahdisti, päätin olla kokonaan herkuttelematta mutta kuinka heti kävikään: söin parin päivän ajan hillittömästi herkkuja, ei minkäänlaista kontrollia! Nyt jonkinlainen kontrolli taas saavutettu mutta en vielä uskalla edes harkita totaalilakkoa. 🙁 Haluaisin kyllä koska ei tästä riippuvuudesta muuten eroon pääse. Ei tosiaankaan toimi ”jos mä yhden palan vaan otan” 😀 Hienoa kun uskallat olla näin avoin etkä vain esittä kaiken olevan täydellistä ja miten syöt vaan rahkaa/salaattia/munia tms 😛 Kiitos hyvästä blogista ja tsemppiä sinne <3

Kiitos Tiina, sitä minäkin toivon. 😀
O ou, tuo herkkujen hillitön syöminen kuulostaa tutulta. Itselleni kävi juuri niin, kun koitin viimeksi olla karkkilakossa. Toivotaan, että siellä pysyy nyt hyvin tuo herkkutasapaino. Pidän peukut pystyssä. 😀 Ja tuo otan palan silloin tällöin, ei kyllä toimi täälläkään, homma karkaa heti käsistä. 😀

Kiitos.♥

Kiitos. 😀
Yllättävän helppoa sitten kun siihen vain päättää ryhtyä.

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X