äiti ja melukylän lapset - Banneri

”Älä huoli, se on vain vaihe. Kyllä se pian helpottaa, meilläkin kesti vain muutaman viikon. Odotas kun pääsette tähän meillä olevaan vaiheeseen.” Jokainen vanhempi on varmasti kuullut nämä sanat ja ehkä myös sanonut näin toiselle vanhemmalle. Oli kyseessä sitten odotusaika, vauva-arki, lapsiperhearki tai vanhemmuus pätee nämä sanat varmasti tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Joskus nuo sanat ovat ne, joita me vanhemmat vain kaivataan ja halutaan kuulla. Helpottaa tietää että muilla on käyty sama asia läpi ja että se on myös loppunut. Varsinkin esikoisen kohdalla kuulin tätä paljonkin, kun puhuin valvotuista öistä, rintaraivareista, puklaamisesta, eroahdistuksesta, huonosti syömisestä, uhmaamisesta jne. Silloin ne sanat välillä helpotti, varsinkin kun neuvolassakin sitä aina sanottiin.

Joskus se vaihe voi olla hiton pitkä

Toisaalta tilanne voi myös olla sellainen, että noiden sanojen kuuleminen saa vain niskakarvat pystyyn. Kun vanhemmat heräävät yöllä lohduttamaan lastaan useita kertoja, ei välttämättä halua kuulla kenenkään suusta ”se on vain vaihe”. Esikoisemme oli vauvana kovin itkuinen, pulautteli paljon ja ei viihtynyt makuullaan. Hän itki paljon ja neuvolassa minulle vain hoettiin, että se on vain vaihe, kyllä se koliikki siitä pian helpottaa. Eräs lääkäri sanoi kerran, että vauvat nyt vain itkee paljon. Koska minulla ei ollut mitään kokemusta asiasta uskoin tuohon se on vain vaihe väittämään. Neljän kuukauden jälkeen mietin, ettei tämä vaihe lopu koskaan ja olin epätoivoinen. Silti kaikkialla puhuttiin vain koliikista ja vakuuteltiin pian helpottavan.

Vasta kun kuopuksemme syntyi ja hänellä oli tismalleen samoja oireita kuin esikoisella, mutta pahempana, mietin ettei kaikki vain ollut esikoisen kohdalla vaihetta. Pian kuopuksella todettiinkin refluksia ja kaikki oireet täsmäsivät myös esikoisella olleisiin vaivoihin. Joten se esikoisella ollut niin sanottu ”vaihe” oli koliikin sijasta refluksia. Tämä varmistui, kun tyttö alkoi valittaa, vuosi sitten että illalla nukkumaan mennessä oksettaa. Asia tutkittiin ja saatiin muutaman kuukauden lääkitys refluksiin. Vihdoin myös lääkäri totesi, että luultavammin ollut vauvasta asti ja koska ollut aina ei tytär osannut valittaa siitä ennen kuin oireet alkoivat tehdä todella kipeää. Olen sen jälkeen ruoskinut itseäni. Miksi ihmeessä en vain tajunnut kaikkea aikaisemmin?

Nyt tilanne onneksi molemmilla helpottanut, myös esikoisella, jolla tilanne pysynyt rauhallisena myös lääkityksen lopettamisen jälkeen. Nykyisin hän osaa välttää niitä ruokia jotka aiheuttavat oireita. Joten nyt voin kai vihdoin todeta helpottuneena, se oli vain vaihe..hiton pitkä sellainen.

Kommentit (6)

Huonosti nukkuvan vauvan piti alkaa nukkumaan, kun kiinteät aloitetaan. Aloitinkin 5kk ikäiselle ja sitten vauvan piti nukkua kun 6kk tulee täyteen. Sitten vauvan piti alkaa nukkumaan paremmin 9 kk jälkeen. Sitten 1v jälkeen ”yleensä vauvat alkaa nukkumaan paremmin”. Sen jälkeen kävelemään oppimisen jälkeen tämän piti tapahtua. Nyt lapsi 1.5 vuotta ja vielä tätä vaihetta eletään ja herätään usean kerran yössä joka ikinen yö. Pikkuhiljaa vaihe ei olekaan vaihe vaan meidän normaalia elämää.

Esikoinen oli tosi itkuinen vauva mutta neuvolassa asiaa vähäteltiin, neuvolatäti esim käski kokeilemaan kantoliinaa eikä kannattanut lääkäriin menoa tai minun imetysdieettiä. Monet kerrat sain kuulla ”sillä on vain nälkä, eikö sinulta tule tarpeeksi maitoa”. Vauva rauhoittui kyllä rinnalle ja siinä meni sitten tunteja, jopa öisin. Kokeiltiin vauvahierontaa ja vaikka mitä kunnes neuvolatätin kielloista huolimatta varattiin lääkäriaika. Ihana lääkäri uskoi meidän sanoja ja määräsi refluksilääkettä vaikka tyypillisiä refluksioireita vauvalla ei ollutkaan (ei esim puklannut usein vaan maito tod.näk. seilasi ees taas). Eikä mennyt kauaa kun ennen niin itkuinen vauva muuttui hymyileväksi ja tyytyväiseksi pojaksi joka viihtyi jopa lattiallakin. Nyt jos sama tapahtuisi niin sitä osaisi olla itsevarmempi ja tehdä heti niin kuin oikeaksi katsoo. Vasta äidiksi tulleena sitä oli niin pihalla ja uskoi helposti muiden sanoja. Koliikki on toki ihan todellinen juttu mutta ei kaikkea itkua saisi pistää sen piikkiin. Eniten inhotti neuvolatädin asenne, se vähättely. Aika nopeasti meni kyllä sitten neuvolatäti vaihtoon..

Hienoa, että te toimitte ja saitte pienelle helpotusta.♥ Meillä myös kuopuksella helpotti oireet, kun saatiin lääkitys. Harmittaa niin, kun esikoisen kohdalla en luottanut omiin vaistoihin, vaan uskoin siihen koliikkiin. Ja koska tyttö tottui siihen, että aina kurkussa polttelee, valitti vasta vuosien päästä kun kipu alkoi olla niin kamalaa. 🙁

Oi ei ? miksei neuvolassa muka tiedetty ? onneksi oireet helpottaneet. Inhottavia tuollaiset

Silloin kaksitoista vuotta sitten pistettiin kyllä melki kaikki koliikin piikkiin ja minä nuorena ja kokemattomana äitinä en luottanut tarpeeksi omiin vaistoihini. 🙁 Onneksi kuopuksen kohdalla kävi toisin ja lääkitys saatiin hyvissä ajoin ja nyt esikoiseklakin vihdoin hyvä olla.

Tsemppiä sinne öihin.♥
Meillä taapero kohta kaks vee heräilee edelleen öisin, onneksi yleensä vain kerran.

Vastaa käyttäjälle Adina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X