äiti ja melukylän lapset - Banneri

Olen moneen otteeseen näiden vuosien aikana saanut kuulla hämmästelyä siitä, kuinka oikein jaksan olla edelleen kotiäitinä? Enkö kaipaa jo jotakin muuta elämääni ja eikö kotona oleminen oikeasti kyllästytä? Jokainen kerta voin sanoa, että vuodet ovat juosseet ja koska meillä on tullut lapsia aika tiheään tahtiin ja todella usein ollut vauva/taapero yhdistelmä samaan aikaan, en todellakaan ole kerennyt kyllästymään.

Todella harvassa on ne kerrat, kun olen miettinyt, että nyt on sellainen hetki jolloin alan katsella minne haen töihin. Vaikka arkiin mahtuu todella haasteellisiakin päiviä lasten kanssa, olen oppinut ottamaan ne vastaan. On ollut hetkiä, kun mietin, olenko ihan sekaisin tehdessä tätä vuodesta toiseen, mutta lopulta tämä on juuri se mikä tuntuu oikealta.

Mikään päivä kotona ei ole vain olemista. En istuskele päiviä kahviloissa tai ystävien luona rupattelemassa. Voin sanoa, että illalla on aika puhki kun painaa pään tyynyyn. kotona kun ei vain olla. Kotona päivät oleville lapsille on kehitettävä ohjelmaa (esim askartelua, piirtelyä, ulkoilua yms), jatkuvasti riittää siivoamista ja pyykkiä. Ruokaa saa näin isolle porukalle valmistaa usein isoja satseja ja koululaisten kotiuduttua on edessä läksyt, harrastuksiin viemiset sun muut.

Etkö vain voisi mennä oikeisiin töihin?

Näin kotona ollessa voin itse aikatauluttaa menoja helpommin, mikä on hieno juttu ja tiettyjä asioita voin siirtää vain toiselle päivälle. Kuitenkin välillä tuntuu ikävältä, kun kotiäideistä ajatellaan jotakin ihan toista. Ihan kuin kotona vain lorvailtaisiin tai kulutettaisiin aikaa kauppakeskuksissa. Toki jokainen meistä on erilainen kotiäitinä, enkä näin itse lähtisi arvostelemaan, miten kukakin aikansa ja päivänsä viettää.

Kerran on ollut tilanne, jolloin eräs henkilö sanoi minulle siihen tyyliin, ettei ymmärrä miksi pilaan oman elämäni olemalla vain kotona. Miksi ihmeessä alennun olemaan kotona ja enkö voisi vain mennä oikeisiin töihin. Hän olisi voinut vapaasti hypätä saappaisiini ja koittaa pyörittää meidän arkea. Siinä olisi voinut olla hänelle haastetta. Luulen, että sen jälkeen hän ei olisi enää valittanut ja väittänyt että vain olen kotona. Ja toisekseen olen kotona omasta tahdosta ja en todellakaan pilaa elämääni.

Täytyy kyllä sanoa, että välillä itselle iskee niitä hetkiä, kun tuntuu että se aikuinen seura ei todellakaan olisi pahitteeksi. Onneksi on sosiaalinen media, josta löytää helposti samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä. Vaikkei ehkä aina jaksa itse osallistua keskusteluun, on kiva lueskella iltaisella muiden samassa tilanteessa olevien juttuja ja todeta, että he painivat tismalleen samojen asioiden parissa. Myös kotiäidillä on oikeus valittaa rankasta päivästä. Lisäksi on ystävät joita näkee silloin, kun saadaan aikatauluja vain sovitettua yhteen.

Kotiäitiys ei ole ainakaan omalla kohdalla vain olemista ja leppoisia päiviä. Kyllästymään en ole kerennyt näiden vuosien aikana, lapset pitävät huolen, että äidillä riittää puuhaa aamusta iltaan. Kyllä minäkin kerkiän niitä ”oikeita” töitä tekemään ja hei onhan mulla tämä blogi.

Kertokaa ihmeessä omia kokemuksianne, kauanko olet ollut kotona lasten synnyttyä?

Kommentit (28)

Itse olen ollut vuodesta 2005 kotona kun esikoinen syntyi. Välissä kävin kolmannen lapsemme jälkeen 1 vuoden opiskelemassa sekä 6kk töissä. Muutoin tämä 12 vuotta on kulunut kotona 4 lapsemme kanssa. Hurjan nopeesti on aika kulunut. Välillä on tehnyt mieli palata töihin enemmän, eli en aina ole niin nauttinut kotiäitiydestä. Mutta lopulta olen todennut tämän kotielämän olevan järkevä valinta lasten kannalta ja kun tähän on mahdollisuus taloudellisesti.. kaikilla kun ei tähän mahdollisuutta ole. Enkä tänäpäivänäkään oikein tiedä mitä haluaisi ”isona” tehdä?. Eli työpaikkaa ei ole odottamassa. Tänä päivänä on ihana katsoa kun lapset kasvavat. Ja vielä minua tarvitsevat. Olen onnekas kun saan olla niin läsnä kuuntelemassa heidän ilot ja surut heti koulusta päästyään. Ja läksyhommissa apuna. Harrastuksiin vientikin käy joskus työstä kun kolmea lasta vie yhteensä 9 kertaa viikossa paikasta toiseen. Toisinaan tuntuu että miten sitä ees ehtisi töihin. Nyt meiltä lähtee kolme jo kouluun ja kuopuksen kanssa ollaan aamut kaksin. Tästäkin nautin kun on mahdollisuus hänellekkin nyt antaa kahdenkeskistä aikaa. Ehkä vuodenpäästä rupean miettimään että mitähän sitten…

Mun täytyy sanoa että arvostan todella niitä jotka on kotona lasten kanssa, itse en ole siihen pystynyt vaan olen parempi äiti jos saan käydä töissä. Ja kaikista eniten hermo lepää jos on välillä työtön ja saa olla yksin sen aikaa kun lapset on koulussa… Kotiäitiarki on jotenkin tosi raskasta kun en ole sen tyylinen ihminen että osaisin leikkiä tai jaksaisin keksiä tekemistä enkä ole niin sosiaalinen että kävisin puistoissa ja kerhoissa niin se neljän seinän sisällä oleminen käy mielenterveyden päälle. Puolitoista vuotta on kai pisin aika kun olen ollut kotona kerralla vaikka onhan se omalla tavallaan raskasta ollut yöheräilyjen päälle lähteä töihinkin, mutta nautin siitä kun töissä saa käyttää aivoja toisella tavalla kuin kotona. Mutta loppuyhteenvetona sanoisin että on tyhmää arvostella puolin tai toisin kenenkään kotona tai töissä oloa vaan pitäisi kunnioittaa ihmisen omaa valintaa, aikuisia ja lapsiakin on niin moneen lähtöön että sama ei vaan sovi kaikille.

Näin juuri, jokaisen pitäisi kunnioittaa toisen valintaa. Siinä missä toiselle sopii kotiäitiys, ei toinen koe sitä omaksi jutuksi. Eikä niitä omia valintoja pitäisi joutua selittelemään kenellekään. 😀 Ja totta on myös se, että lapset ovat erilaisia luonteiltaan ja osa voi kaivata enemmän virikkeitä arkeen.

On upeaa että joku jaksaa hoitaa lapsiaan kotona. Jo yhden lapsen äitinä tiedä ettei arki ole lorvailua. Ja jos lapsia on monta, touhua riittää. Eniten kotiinjäämisessä mietityttää se, ettei eläkettä kartu samaan tapaan kuin työssäkäyvillä. Elämäntilanteet voivat muuttua niin yhtäkkiä. Ja mietin myös työllistymistä kotonaolon jälkeen. Kaikilla ei ole työpaikkaa johon palata. Lapset kasvavat aikuisiksi jokatapauksessa ja töihinpaluu on edessä. Moni ala muuttuu viidessä vuodessa paljon. Mutta nostan hattua kotiäideille. Vaatii rohkeutta jättäytyä työelämän ulkopuolelle. Arvostan kotiäitejä. Itse olen saanut parhaan mahdollisen lapsuuden, koska äiti aina oli kotona ❤

Totta, että eläke ei kotona ollessa kartu ja itsellä ei ole sitä työpaikkaa jonne palata. :/ Nyt itsellä onneksi tämä blogi, sivutyönä. Uskon kuitenkin, että kyllä jotakin työtä tekevälle löytyy.

Kotiäitinä olin yhteensä 8 vuotta. Nyt viimeiset 2 vuotta olen hoitanut omassa kotonani myös muiden lapsia yksityisenä hoitajana ja perhepäivähoitajana. Välillä minulta kysellään, milloin menen oikeisiin töihin. Kaikki eivät pidä tätä pph:n hommaa ilmeisesti oikeana työnä!

Siis oikeasti..miten joku voi edes ajatella, ettei pph olisi oikea työ? Uskomatonta.
Hienot vuodet olit sinäkin kotona.♥

Käsittämätöntä, että ihmiset kehtaavat tulla arvostelemaan noin räikeästi toisen valintaa!
Itselleni oli tärkeää, että lapset saivat olla n. 3-vuotiaiksi kotona, mutta mieheni halusi olla myös pitkään kotona, joten jaoimme hoitovapaat. Minä olin kotona vähän alle 2v per lapsi ja mies n. vuoden per lapsi. Tämä on sopinut meidän perheelle täydellisesti. Itse en olisi halunnut olla hirveän pitkään kotona, koska työni on minulle todella tärkeä osa elämää. Lisäksi mulla on vähän sellainen luonne, että en halua jättää tulevaisuutta ”yhden kortin varaan” vaan haluan varmistaa, että mulla on työkokemusta ja paljon sosiaalisia kontakteja (siis mulla on luonteeni takia tällaisia pelkoja, en tarkoita että kotiäidit todellisuudessa syrjäytyisivät tms.).
Mutta ihmiset ovat erilaisia ja ymmärrän hyvin, että pitkä kotiäitiys sopii monille muille! Siinä valinnassa ei todellakaan ole mitään vikaa ja on varmasti ihanaa seurata lastensa kasvua pitkään läheltä. Onhan se ihan eri asia kuin nähdä muutama tunti päivässä.

No sanos muuta, kyllä kieltämättä hieman ihmettelin miten kehtaa.
Ihanaa, että siellä olette jakaneet kotona olon noin miehesi kanssa. Meillä miehestä ei olisi koti-isäksi, taitais kaivata jo viikon jälkeen töihin. 😀 Mutta niin me olemme kaikki erilaisia ja parashan on tehdä juuri niin mikä tuntuu itsestä parhaalta ratkaisulta.

10 vuotta kotona oloa takana,montako edessä, en tiedä,? 7 lasta syntynyt tuon aikana. Kotona olo ei todella ole oleilua. Tämä on työtä kellonympäri, monesti ilman kahvi ja ruoka taukoa. Mutta silti en vaihtais tätä pois, eikä minulla ole mitään kiirettä päästä ”oikeisiin” töihin. Lapset on kerrsn elämässä pieniä ja töitä ehtii tehdä nykysin vanhaikotiin asti melkein. 😉

Hieno aika siellä jo kotiäitiyttä takana, arvokkaita vuosia kaikki.♥ Ja kyllä tämä todellakin työstä käy ja taukoja ei pahemmin ole.
Niin olen samsa mieltä, että hetken lapset on pieniä ja töitä kerkee painaa vielä monien vuosien ajan tämän jälkeenkin. 😀

Syksyllä tulee täyteen 5 vuotta kotiäitinä, tosin ennen kolmannen syntymää olin 4kk töissä. Mitä enemmän lapsia on ja varsinkin mitä isommalla ikähaarukalla (myös koululaisia jne) niin sitä enemmän sitä kaikkea touhua ja tekemistä on. Vielä yhden pienen (helpon) vauvan/taaperon kanssa elämä voisikin olla ”kotona lorvailua”, voisi katsoa päivällä telkkaria, kierrellä kauppoja jne mutta ei todellakaan nykyään! Arki on täynnä tekemistä ja rutiineja, vielä sitten kun vanhin menee eskariin/ kouluun niin on yksi rajoite enemmän kun ei voikaan olla koko päivää jossain kyläilemässä.
Minusta ärsyttävintä on se kun joku kysyy vaikka ”oletko kerännyt marjoja” ja sitten joutuu vastaamaan nolona ”en”. Tekisi mieli jatkaa vastausta ”…koska kolmen 1-5v kanssa en halua metsään lähteä, mutta kyllä minä joka ikinen päivä teen tämän listan verran asioita, en minä lorvaile mutta ei kaikki asiat onnistu pienten kanssa tai ainakaan ilman hermojen menetystä”. Ymmärrätkö mitä tarkoitan? 😀
Olisi kiva jos tekisit joskus päivä minun kanssa postauksen, varsinkin semmoisena päivänä kun on kouluja, kerhoja, lasten harrastuksia. 🙂

Hienot vuodet sielläkin jo kasassa.♥
Näinhän se on, kun lapsia on enemmän, ei sitä tosiaan lorvailla. Meillä menee nyt viidestä kolme kouluun (ekalle, tokalle ja kuudennelle luokalle) ja jään kotiin kahden pienimmän kanssa. Neljä tuntia olen päivässä nyt kahden kanssa ja sitten koululaisten kotiuduttua kolmen kanssa käydään läksyjä läpi. Katsotaan kuinka se arki alkaa taas siitä rullaamaan. Ja voin toki tehdä sellaisen postauksen joku päivä.
Ymmärrän kyllä hyvin mistä puhut..joillakin on vähän erilainen kuvitelma millaista se kotiäidin arki on. 😀

6,5 vuotta tulee tässä kuussa täyteen kotiäitinä oloa 🙂 Ei ole vielä kuitenkaan kyllästymään päässyt, lapset ovat vauva 1kk, kohta 2v täyttävä, 3v, 4v(syksyllä 5) ja 6v. En voisi kuvitellakaan muuta kuin olla ensimmäiset vuodet kotona läsnä ja saan nähdä lasten kasvun <3 Yksinäisyyttä koen välillä ja siksi ihan joskus käy ajatus mielessä että olisi kiva mennä opiskelemaan/töihin. Noh sitten joskus, kai sitä ehtii vielä tehdä vaikka mitä. Luulen että näitä kotiäitivuosia tulen haikeudella ajattelemaan sitten kun päättymisen aika joskus koittaa. Vaikka niinhän se sanotaan että aikansa kutakin. Nyt on kyllä lasten aika 🙂

Hienot vuodet sielläkin.♥
Näinhän se on, että aikansa kutakin juttua.
Kyllä tässä välillä on hieman yksinäinen olo, onneksi on ystävät, joihin on päivittäin melkein yhteydessä.

Yli 11 vuotta kotona ja voin allekirjoittaa jokaisen sanasi! Ja tuohon oman elämän pilaamiseen sekä työn tekoon on saanut vastata useampaankin kertaan! Mitä ihmeen elämän pilaamista on viettää aikaa omien lasten kanssa?!

Vau, hienot vuodet olet saanut seurata lasten kasvua.♥
En kyllä ymmärrä, mun elämä ei ainakaan ole mennyt mitenkään pilalle, päinvastoin. Ikävää, että sulle päivitelty tämmöistä useinkin..

Heippa 🙂
Mä olin kotona 8 vuotta putkeen kolmen lapsemme kanssa. Ne olivat elämäni parhaat vuodet. Tänä syksynä oli pakko palata töihin (lastentarhanope) kun kuopuksemme täytti juuri 3v. Mä koen, että lapsen on parempi olla kotona kuin tarhassa, jos pääsee käymään edes vähän jossain kerhossa tms niin kuin meidän isommat ovat käyneet 2-3 krt/ viikossa 3h kerrallaan. Se on riittänyt meillä hyvin kodin ulkopuolisiksi virikkeiksi. Meillä lapset 8v. tyttö ja 6- ja 3v. pojat. Toki hoidon määrä riippuu aina paljon siitä, jaksaako äiti touhuta lasten kanssa kotona, onko lapsilla ikäistänsä leikkiseuraa ja äidillä omia äitikavereita jne.
Mulla on ollut onni olla kotona, kun meillä on ollut naapurustossa monta perhettä, joissa on niin ikää ollut kaikki lapset kotona, eli kaikilla on ollut ikäistään leikkiseuraa. Vaikka parhaat leikit syntyvät edelleen omien sisarusten kesken 🙂
Tsemppiä sulle päiviin ja iloista syksyä!

Hienot vuodet olit kotona.♥ Täällä nyt tuo 8 vuotta oltu kotona.
Meidän paikkakunnalla kerhoa on vain kerran viikossa, mutta sitten on harrastuksia ja muuten näkevät kavereita. Puistossa meidän nelivuotias tutustuu ongelmitta uusiin ystäviin. Mutta niin kuin teilläkin, niin täälläkin ne parhaimmat leikit syntyy omien sisarusten kesken..ainakin vielä. 😀
Kiitos, iloista syksyä sinne myös.♥

9v koht ja 3muksuu 8,6 ja 4v enkä muuttais mitään enkä muuta tällä mennään ja puuhaa riittää ihan tarpeex tässä katraas viel vuosix ja vaikka muillekkin jakaa olis puuhaa ja juu kyllä illalla väsyttää ku aamusta asti painaa ja munkin työvuoro on 24/7 kyllä meillä eletään myös öiseen aikaan yhä ja kaikil haukkijil ym oon sanonu et tervetuloa yrittää samaa hommaa ja mitään puuhaa ym ei siirretä tai väliin jätetä ja terapiat ja läkärit ja harrastukset ym pitää hoitoo sithän tää oliski iisii ku olis normi lapsii ilma terapioita ym lääkärei ym tai ilma harrastuksii sit se olis varmaa juu sitä sohval oloo siivoomise pyykkäämise ym välissä mut mun kohdal persaus ei ehdi pal sohvaa edes hipasee ku oikee o kiire päivä ja näin laste loma aika vaix terapiat ym oli tauolla ni vilskettä on ollu mulla kyllä ja mies ollu töis koko kesän.tänää jatku terapiat ja huome jatkuu taas mut päivääkään en vaihtais! Tää on mun työtä ja tulee aina olee mun ainut ja oikea työ!

Kovasti tsemppiä sinne päiviin.♥
Täälläkään ei kyllä sohvalla istuskella pahemmin. Meillä onneksi nyt reumatytöllä tilanne rauhallinen ja arki sen myötä helpottanut, muutama vuosi takaperin rampattiin lääkäreissä, verikokeissa, fyssarilla yms enemmän kuin usein. Nyt onneksemme tilanne loistava. Taapero heräilee öisin, mutta onneksi nukahtaa suht nopsaan takaisin.

Itse olen ollut vasta kaksi vuotta kotona, mutta monta vuotta on todennäköisesti edessä, kun syksyllä syntyy tämä seuraava napero, ja jos haaveet useammasta lapsesta käyvät toteen 🙂 Ei ole tähän mennessä kyllä tehnyt edes mieli töihin kertaakaan, vaikka on multa kysytty jo esikoisen ollessa pieni vauva, että koskas menen..

Ihana vauvantuoksuinen arki siellä kohta edessä ja toivotaan, että toiveenne käy toteen.♥
Multakin on muuten pariin otteeseen kyselty (ekan kahden kohdalla), että koskas palaan kouluun/töihin, tyyliin heti kun vauva on syntyny.

Mä ennen kotiin jääntiä ajattelin, et kauankohan kotona olo tuntuu mukavalta, kun työ oli kuitenkin niin iso ja tärkeä osa elämää ja siitä kovasti tykkäsin. Nyt tätä kotiäitielämää on takana reilut 1v9kk eikä ole rehellisyyden nimissä kyllä ollut yhtään hetkeä, jolloin olisin kaivannut töihin tai mitään muutakaan, kun tätä meidän kivaa arkea.
Nyt nautitaan tästä viimeisestä vapaasta kuukaudesta, ens kuun alusta olisi paluu töihin, onneksi vain osittain. Jos rahat mitenkään riittäisi arkielämään, niin Kotona olisin viihtynyt A:n kanssa edelleen oikein hyvin varmaan vielä vuodenkin, vaikkei tää mitään lomailua oo, niinku jotkut tuntuu kuvittelevan. Mut eiköhän se toisenlainen arki siitä lähde taas rullaamaan, vaikkei varmana helpointa ookaan sovittaa yhteen tätä totaali-yh, koira & kokopäivätyö -comboa ?

Ihanaa viimeistä kuukautta sinne.♥ Moni kyllä kuvittelee, että se kotiäidin arki on vain lomailua, vaikka se on kaukana siitä. Rahaahan tästä hommasta ei oikein mitään saa, mikä on kyllä iso harmi.
Tsemppiä sinne pian koittavaan uuteen arkeen.♥

Mulla on lapsia kolme ja kotiäitinä olen ollut tällä hetkellä 7 vuotta. Nautin suunnattomasti tästä ajasta lasten kanssa kotona, sillä tämä on unelmatyötäni. En väitä, että aina olisi helppoa ja mutkatonta – ei todellakaan! Tämä työ on hermoja raastavaa ja huolien täyttämää, alipalkattua ja aliarvostttua mutta samaan aikaan niin palkitsevaa, rakkaudentäyteistä ja ihanaa.
(Tähän sydänemoji.) On ihanaa, mutta raskasta olla näille ihmistaimille maailman tärkein.

Hienot vuodet olet saanut katsella lasten kasvua.♥
Helppoa tämä homma ei todellakaan aina ole ja palkkakin surkea. Mutta mihinkään en näitä vuosia vaihtais. On ollut upeaa seurata lasten kasvua ihan läheltä.♥

Ihanaa että olet voinut olla noin kauan kotona lasten kanssa, arvokkaita vuosia kaikki.♥ Ihan mahtavaa! Ja onhan se hienoa olla koululaisia vastassa, mikä on meidänkin lasten mielestä ollut kiva juttu. Täälläkään ei ole työpaikkaa odottamassa minne palata, mutta nyt on onneksi sivutyönä tämä blogi, jota voin tehdä kotona.
Minä vein esikoisen hoitoon hänen ollessa 1v2kk ja jatkoin opiskelua. Toisen lapsemme syntymän jälkeen olenkin sitten ollut kotona. Näihin vuosiin onkin mahtunut kaikenlaista. Kun tyttäremme sairaus ja pojan silmäongelmat olivat kahden vuoden ajan pahana, mietin, etten olisi kerennyt edes töihin sen kaiken keskellä.

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X