äiti ja melukylän lapset - Banneri

Minulta toivottiin kirjoitusta siitä, kuinka minun aika riittää tasapuolisesti kaikille lapsille? Miten sitten vietämme yhteistä aikaa?

Tällä hetkellä tämä onnistuu mielestäni oikein hyvin. Asia voisi olla täysin eri, jos olisin päivät töissä ja illasta ne muutama tunti pitäisi jakaa kaikkien kesken. Tuokin vaihe on edessä ja vähän kauhulla sitä odotan. Nyt kun olen kotosalla ja voin tehdä sivutyötäni täällä, riittää lapsille aikaa hyvinkin. Isompien kolmen ollessa koulussa, minulla on hyvin aikaa kahdelle pienemmälle. Taaperon ollessa päiväunilla, minulla on aikaa puuhastella nelivuotiaamme kanssa.

Hänen kanssa väritellään, muovaillaan taikahiekasta, välillä askarrellaan, luetaan kirjaa tai rakennellaan legoista. Joskus hän tahtoo vain istuskella sylissä ja jutella höpsöjä juttuja. Välillä hän pyytää, että katselemme vanhoja valokuvia läpi ja hauskojen kuvien osuessa kohdalle nauramme niin, että vatsaan sattuu.

Yhteiset hetket jutellen ovat tärkeitä

Kun isommat kotiutuvat koulusta, koitan saada jaettua ajan niin, että jokaiselle jää aikaa. Läksyt tehdään vähän limittäin, jotta voin keskittyä yhteen lapseen kerrallaan. Lisäksi pakkaamme välillä jonkun pyörän autoon ja hurautamme lenkille. Tästä lapset tykkäävät paljonkin. Vanhin taas mieluiten lähtee kanssani lenkille kävellen tai kauppaan. Vanhempi pojistamme taas tykkää, jos pelailemme yhdessä jotakin joko sisällä tai ulkona.

Päivissä on myös sellaisia hetkiä, jolloin muu perhe touhuaa jotakin ja kerkiää jutella ja touhuta yhden lapsen kanssa kerrallaan. Varsinkin vanhimmalle lapsellemme tämmöiset jutteluhetket tuntuvat olevan nyt tärkeitä ja täytyy pitää huoli, että niitä on viikossa tarpeeksi.

Taapero vie tällä hetkellä toki ajastani eniten, mutta koen että pystyn hyvin tarjoamaan jokaiselle aikaa kahden kesken tarpeeksi. Ne hetket ovat tärkeitä niin lapsille kuin äidillekin.

Kommentit (10)

Hei!

Voisinko kysyä, onko nelivuotiaanne päivisin Sinun kanssasi kotona pääosan ajasta vai jossain päiväkodissa tai kerhossa?

Minua hämmentää ihan kybällä sellainen asia, että täällä omalla paikkakunnalla päiväkodista on alettu puhua päiväkoti-sanan sijasta ”varhaiskasvatuksena”. Saimme viikko sitten esitten, jossa kerrotaan, että vuonna 2015 päivähoito siirtyi opetusministeriön alaisuuteen ja tästä lähtien entinen päivähoito on varhaiskasvatusta, eli osa koululaitosta. Olen aivan ihmeissäni mitä tämä tarkoittaa. Selitänpä vähän:

päiväkodissa oleva lapseni on siis varhaiskasvatettavana päivät. Päiväkodissa on lastentarhanopettajia, ja heidän uusi tehtävänsä on tarjota laadukasta varhaiskasvatusta. Okei. Mutta oppivelvollisuus alkaa kuitenkin yhä vasta vuonna, kun lapsi täyttää 7, ja esiopetus kun lapsi täyttää 6. Eli päiväkoti on tavallaan jo koulu, mutta ei kuitenkaan. Miten ihmeessä tästä puhutaan kotiäideille, jotka ovat Sinun tavoin kotona esim. 4-vuotiaan kanssa? Annetaanko neuvolasta jo käskyä, että laittakaa lapsenne päiväkotiin, koska ette ole itse tarpeeksi päteviä varhaiskasvattamaan heitä kotona?

Tarkoitan sanoa, että minä vierastan ihan täysillä tätä uutta systeemiä. Oma lapseni on viitenä päivänä viikossa päiväkodissa, mutta emme vie häntä sinne sen takia, että hän saisi jotain koulumaista opetusta, vaan siksi, että minä ja mies ollaan töissä. En tiedä, miten suhtautua tähän uuteen sanamörköön. Jos olisin kotona esim. vauvan kanssa, lapsi varmaan kävisi MLL:n kerhossa muutamana päivänä viikossa ja sopisin leikkitreffejä muiden äitien kanssa. Mihin tällainen vaihtoehto on katoamassa?

Siis apua. Minulla tekee jo tiukkaa kahden lapsen kanssa pallotteleminen kun käytössä on vain iltatunnin arkisin. Heh. Jos me kummatkin vanhemmat olemme kotona on helpompi antaa huomiota toiselle pikkuiselle kerralla. Iltaralli on kahden väsyneen lapsen kanssa kuitenkin aika hurjaa ja kummatkin haluaisi huomiota. Meillä tosin on nyt käynnissä sellainen ”pikkupikku” rakennusprojekti joka käytännössä tarkoittaa sitä, ettei ole mahdollista viettää aikaa koko perheen kesken joka ilta. Iltasadun luen kuitenkin joka ilta erikseen lapsille ja silloin myös jutellaan – se on kiva tapa rauhoittua. <3

Se iltaralli voi kyllä olla välillä aikamoista menoa. Kiva, kun luet iltasadun noin, varmasti on molemmille lapsille tärkeä hetki.
Ja hei, kovasti tsemppiä sinne rakennusprojektiin.♥

Ajan jakaminen lapsille vaatii kyllä välillä melkoista ajatusta. Silti en jaa aikaa tiimalasilla tasan joka päivä.

Joka päivä sen sijaan huolehdin, että kysyn jokaisen kuulumiset, kolmen pienimmän kanssa touhutaan paljon päivisin isompien ollessa koulussa, ekaluokkalaiselle on varattu hetki heti siitä, kun hän tulee koulusta kotiin. Nukkumaanmeno on meillä porrastettu 20-21-22-vapaa valvonta, pienten iltasadun jälkeen ehtii vielä vaihta pari sanaa ekaluokkalaisen kanssa ennen kuin hän suuntää sänkyynsä kahdeksaksi, 11v menee nukkumaan yhdeksältä, joten tässä on aikaa hänelle, 13v menee nukkumaan kymmeneltä, ehditään hyvin jo juttelemaan ja 15v lähtee nukkumaan sitten kun sitä huvittaa.

Kauppareissuilla kulkee mukana aina yksi tai kaksi lasta, hammaslääkärit, neuvolat, koulun jutut jne hyödynnetään kyllä lasten kanssa olemiseen.Oleellista on se, että jokainen lapsi tulee kuulluksi ja nähdyksi siinä määrin kun kukin itse tarvitsee. Joskus joku tarvii enemmän, ja saa enemmän, toisinaan taas joku muu.

Ja vaikka mä nyt vaan vielä ihanasti velttoilen kotona, niin täällä on jopa päiviä, jolloin en lapsia näekään omien kiireideni takaa. Onneksi on myös tuo mies, joka ihan yhtä lailla jakaa aikaansa kaikille lapsille.
-SanKari

Juu ei täälläkään tiimalasin kanssa aikaa jaeta lasten kanssa tasan, vaan juuri noin, että jokaisella on sen verran aikaa, kun kukin lapsi sitä tuntuu tarvitsevan. 🙂 Täällä myös muuten lapset menee porrastetusti nukkumaan, niin silloinkin on aikaa noille vanhimmille lapsista. Ja mies toki viettää meilläkin lasten kanssa aikaa. Lasten suosikki on lähteä isin mukaan kalaan.

Aina sen yhteisen hetken ei tarvitse olla mikään pitkä ja erikoinen vaan usein juuri ne pienet ja arkiset tuokiot ovat niitä parhaita 🙂

Niinpä.♥

Meillä jakautuu aika paljon samalla tavalla aika. Kyllä sitä vaan ehtii kaikkien kanssa kahdestaankin olla,ei ehkä ihan joka päivä,mutta tarpeeksi kumminkin!

Ihana tuo kuva♡♡♡

Kyllä sitä aikaa kaikille hyvin on löytynyt. Ja ne ihan lyhyetkin hetket on tärkeitä. 🙂
Kiitos.♥

Moikka, kyllä hän on.
Maanantaisin hänellä on kerho jossa pääsee leikkimään ystäviensä kanssa, mutta muuten on kotosalla. Toki käymme pusitoissa, jossa pääsee leikkimään muidenkin kuin vain omien sisarusten kanssa. 🙂
Ei ole ainakaan meitä kehoitettu viemään nelivuotiasta hoitoon. Meillä on edelliset kaksi olleet kotona eskari-ikään asti ja esikoulussa ja nyt koulussa pärjänneet oikein hyvin ja saaneet molemmat hyvin ystäviä. Kunhan kotona pitää huolen, että on niitä virikkeitä ja myös toimintaa jossa tapaa myös omanikäisiä, niin mielestäni emme kaipaa muuta. 🙂

Vastaa käyttäjälle nanna Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X