äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kirjoitin pojan odotusaikana joka viikolta kuulumisia, tämän jälkeen jatkoin hänen synnyttyä kuukausi kuulumisilla, sitten puolitoistavuotis ja nyt olisi luvassa kaksivuotis kuulumisia. Lupasin itselleni, etten kirjoita tähän postaukseen kuinka nopsaan aika on kulunut, mutta pakkohan se on jälleen todeta. Nyt kuitenkin kuulumisia siitä, millainen on meidän kaksivuotias taapero.

Kaksivuotiaamme on kyllä loistava tapaus. Hänen kanssaan viettää mielellään aikaa höpötellen ja touhuillen. Hän lähtee innokkaasti kaikkeen mukaan, välillä vähän liiankin, ja rakastaa kun koko ajan tapahtuu jotakin. Hän ei paljon kerkiä paikoillaan olla, vaan viettää mielellään aikaa ulkona sisarusten kanssa touhuten. Pahimmat kriisit syntyy yleensä silloin, kun ulos ei jostain syystä pääse tai ulkona ollaan hänen mielestä liian vähän aikaa.

Koneet on kova juttu

Hänestä on tullut kesän aikana oikea isin poika. Sinne minne isi menee, pitäisi taaperonkin päästä. Isin mukana ollaan korjaamassa autoja, vaihtamassa onkiin siimoja ja puuhommissa. Hän myös matkii isänsä eleitä ja koittaa toimia tismalleen samoin ja se jos jokin on ihanaa seurattavaa. Olimme eräs viikonloppu seuraamassa rallia ja siitäkös taapero oli innoissaan. Hän istui rattaissa ja huusi prymm prymm. Eräs päivä hän näki sporttisen näköisen auton ja tokaisi ”lalliauto!”

Tästä pääsimmekin siihen, että taaperosta on kuoriutunut oikea papupata. Hän juttelee todella paljon ja toistaa kaiken mitä muut sanoo, yleensä se on viimeinen sana. Myös niitä ei toivottuja sanoja on taaperon suusta päässyt, mutta onneksi vain harvoin. Istu sana kuulostaa joskus todella paljon joltakin ihan muulta. Ihaninta on, kun aamuisin sängystä kuuluu äiti herää, jos olen vielä nukkumassa.

Kaikki koneet ovat taaperon mieleen. Traktorit, moottoripyörät, mopot, autot, moottorisahat, lentokoneet, sähkövatkain, imuri, fööni yms. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki jossa on nappi, josta painamalla tulee ääntä kiinnittää varmasti taaperon huomion. Nyt kun mieheni on pieninyt vahoja hirsiä moottorisahalla, on taapero ollut turvallisen matkan päässä kädessään oma muovinen, minikokoinen moottorisaha. Onhan se ihana näky.

Ruokailun kanssa on menossa kausi, kun sitä syödään vähän. Hänellä tuntuu olevan niin kova kiire, ettei malttaisi vain syödä. Välillä taas ruoka maistuu oikein hyvin, ja hän ottaa jopa useamman kerran lisääkin. Taaperomme tietää nykyään myös mitä on karkki, sillä hän on muutamaan kertaan saanut ryövättyä sitä sisaruksilta. Itse olen hänelle antanut myös pari kertaa pienet palat suklaata ja se on riittänyt.

Päiväunet nukutaan vielä melkein joka päivä. Ollaan pidetty kiinni siitä, että jos hän ei ole nukahtanut ennen puolta kahta, emme enää laita nukkumaan, muuten ilta on yhtä taistelua. Yöunille nukahdetaan onneksi ihan hyvin. Öisin heräillään kerran, mutta joukkoon mahtuu öitä kun ei herätä kertaakaan. Vaippa ja tutti on enää unilla käytössä. Ja tutista pitäisi kyllä nyt oikeasti kohta koittaa päästä kokonaan eroon. Olen ollut laiska tämän asian tiimoilla.

Taaperomme on iloinen, hassuttelija, ihastuttava, hurmaava, määrätietoinen ja herkkä. Ihanan valloittava tapaus, meidän oma kaksivuotiaamme. Viikon kuluttua on neuvola, kiva päästä näkemään paljonko poika on kasvanut, sillä minusta hän on kasvanut ihan hurjasti.

Kommentit (8)

Onnea kaksvee! <3 -Miljama

Kiitos ♥

Onnea kaksivuotiaalle! Ihastuttava poika <3
Kaksivuotiaat ovat ihanassa ja hauskassa iässä 😀

Kiitos, hän on kyllä ihan huippu tyyppi.♥

Kiitos.♥
Aika menee kyllä käsittämättömän hurjaa vauhtia.

Vastaa käyttäjälle Essi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X