Herkkulakon päättymisestä on nyt kulunut reilu kuukausi ja lupasin palata siihen, kuinka sen päättymisen jälkeen kävikään. Palasinko takaisin samaan vanhaan, vai oliko lakosta pitkällä tähtäimellä jotain oikeaa hyötyäkin?

Syön jälleen herkkuja, mutta lakon ansiosta herkuttelu ei ole karannut käsistä. Sipsit pysyvät sipsipäivissä ja suklaalevy ei hupene kerralla. Yllätyin todella, että tuo kuukauden ansiosta suklaalevystä riittää välillä kaksi palaa ja välillä menee enemmän. Kuitenkin kahden rivin jälkeen se on jo niin ällöttävää, ettei enempää voi vain syödä. Miten ihmeessä olen joskus voinut syödä koko levyllisen?

En asettanut itselleni sittenkään karkkipäivää

Pelkäsin alkuun hieman, että herkuttelu karkaa vallan käsistä ja mätän sohvalla samaan tyyliin herkkuja kuin ennenkin. Etenkin silloin, kun lapset ovat menneet jo nukkumaan, mutta saattaa mennä montakin iltaa kun en edes koske herkkuihin. Tuo kuukauden mittainen totaali kieltäytyminen herkuista oli juuri se mitä minä tarvitsin juuri tuolla hetkellä päästäkseni eroon karmivasta sokerikoukusta.

Toki vielä ei oikein viitsi liikaa hehkuttaa, sillä herkuttelun karkaaminen käsistä voi taas tapahtua kuin varkain. Koitan siitä huolimatta olla liikaa rajoittamatta sitä, sillä mitä enemmän tiedän ettei saisi, sitä enemmän sitä tekee joka kerta mieli. Tästä syystä en asettanut itselleni sittenkään sitä karkkipäivää.

Jos juuri sinä kamppailet herkuttelun kanssa ja mietit, miten siitä voi koskaan päästä eroon suosittelen ilman muuta uhraamaan kuukauden totaali herkuttomuudelle. Se ei ole helppoa, mutta on kaiken sen arvoista. Ainakin minun kohdalla tuo toimi hyvin. Lisäksi on paljon kivempaa, kun pitkin päivää ei tule keksittyä erilaisia keinoja ja tilanteita, jolloin vain voisi käydä salaa kaapilla hakemassa herkun tai pari ilman, että lapset ovat vieressä kyselemässä syötkö jotakin?

Jos kiinnostaa, niin kurkkaa ihmeessä
Minä tein sen – Pääsin irti sokerikoukusta!