äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meillä vanhemmilla, varsinkin äideillä tuntuu olevan hirveät paineet suoriutua kaikesta ihan yksin. Osa saattaa jopa ajatella, että sitä parempi äiti on mitä vähemmän hän pyytää apua tai mitä vähemmän hän viettää omaa aikaa. Tuo ei tietenkään pidä paikkaansa. Jos äitiydestä tulee ylisuorittamista, on vaarana palaa loppuun.

Muutama vuosi takaperin olin melkein polttaa itseni loppuun. Keksin meille melkein joka päivälle jotakin tekemistä, kuskasin lapsia sinne ja tänne, touhusimme yhdessä jatkuvasti jotakin. Tuon vajaan vuoden aikana lapset eivät oikein olleet kenelläkään hoidossa, jotta minulle itselle saatika parisuhteelle olisi jäänyt aikaa. Uppouduin kirjaimellisesti äitiyteen ja elin vain lapsilleni. Onnellisen hymyn taakse piiloutui välillä hyvin väsynyt äiti.

Silloin tajusin, että vähempi on parempi ja ettei äitiydestä kannata tehdä turhaa suorittamista

Pian siihen kuitenkin väsyi. Huomasin, että lapset ovat oikein onnellisia, vaikka emme joka päivä lähde jonnekin ja tee jotakin erikoista. He ovat onnellisia siitä, että söimme iltapalaa olohuoneessa, istuimme sohvalla kaikki saman peiton alla, rakensimme suuren junaradan ja leikimme omassa pihassa. He eivät vaatineet muuta ja niillä itsestä aika pienillä jutuilla olikin suuri merkitys. Vain minä itse ajattelin heidän tarvitsevan jatkuvasti kaikkea kivaa tekemistä.

Silloin tajusin, että vähempi on parempi ja ettei äitiydestä kannata tehdä turhaa suorittamista. On ihan ok sanoa ettei jaksa ja tarvitsevansa omaa aikaa. Hommata lapsille päiväksi hoitaja ja lähteä vaikka miehen kanssa olemaan vain me. Laittaa äidin ja isin roolit taka-alalle. Silti meillä on vieläkin ihan liian vähän niitä hetkiä, kun olemme kahdestaan päivän, mutta ne vähätkin hetket ovat arvokkaita ja tärkeitä.

Olen oppinut, ettei minun tarvitse pitää kaikkia ohjia itselläni. Olen hyvä äiti juuri tällaisena kuin olen. Antaa sotkujen olla, lukea vaikka lasten kanssa hyvää kirjaa. Vanha minä olisi ollut häpeissään, jos anopin osuessa vierailulle koti ei ollut tip top, mutta nykyisin täällä voi välillä näyttää kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja minua ei ahdista yhtään. Viiden lapsen kanssa on jo oppinut jo hölläämään. Olemaan äiti sillä omalla tyylillä.

Kommentit (8)

Kuulostaa kovin tutulta! Rentoutta täälläkin on opeteltu ja opetellaan edelleen.
Mukavaa viikonloppua!

Ihana postaus ja ihanat sinä♡♡
Mäkin oon tässä vuosien varrella ja lasten kasvaessa oppinut juuri tuon,että se kotona oleminen piisaa. On ihan mahtavaa rakennella yhdessä vaikka legoilla tai mennä yhdessä lähimetsään.
Sä oot ihana äiti just tuollaisena♡

Kiitos ihana.♥
Kyllä, ei tarvitse jatkuvasti järjestää jotakin erikoista, kun ne pienet hetket on ihan yhtä tärkeitä.

Jatkuva aktiivinen vuorovaikutuskin rasittaa monia (useimpia?) ihmisiä ja sitä varmaan riittää viiden lapsen kanssa. Se on hieno oivallus, että varsinkin pienet lapset ovat usein erittäin tyytyväisiä kun saavat olla vaan kotona ja leikkiä vanhempiensa kanssa ilman matkustamista ja ohjelmaa. Mulla oli onnea, kun esikoiseni oli äärimmäisen kotona viihtyvää ja rutiineista tykkäävää laatua, ja siihen oli sopeuduttava. Mä sanon puoliksi vitsillä, että meillä on periaate että ei koskaan mennä mihinkään eikä tehdä mitään (kyllä joskus mennään, mutta defaulttina ei) – ja se on toiminut ihan loistavasti, ei ole stressiä ja lapset on tyytyväisiä.

Kyllä sitä tässä näidn kanssa riittää. 😀
Tämä on nyt tuntunut kyllä parhaimmalta ratkaisulta. Se liika tekeminen puudutti ihan ja en tiedä nauttiko siitä oikein kukaan. Nyt ainakin nautitaan niistä asioista täysillä, mitä yhdessä puuhastellaan.

On myönnettävä, että kuulostaa hyvin tutulta. Olin polttaa itseni loppuun juurikin ylisuorittamalla äitiyttä 9 vuotta sitten. Kun havahduin tilanteeseen, palasin töihin ja vein 10kk lapsen hoitoon. Paras päätös mitä olen äitinä tehnyt. Kaikilla parempi olla!

Hienoa, että siellä löytyi juuri teille sopiva ratkaisu.♥

Tsemppiä opetteluun, kyllä se rentous sieltä vielä löytyy.
Mukavaa viikonloppua myös sinne.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X