äiti ja melukylän lapset - Banneri

En voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen siitä, että meidän perheellä on näin loistava tukiverkosto. Toivoisin, että ihan jokaisella perheellä olisi tähän mahdollisuus. Valitettavaa on kuitenkin se, ettei kaikilla ole tai sitten se tukiverkko on todella kaukana.

Vielä ennen vanhimman lapsemme syntymää en osannut edes kuvitella, että joskus tulevaisuudessa meidän ympärillä olisi upea ja tärkeä tukiverkko. Silloin se tuntui erilaisten syiden vuoksi asialta, joka ei tulisi toteutumaan. Kuin yllättäen kuitenkin, hieman tulehtuneet välit hiljalleen paranivat. Muistan vieläkin sen, kuinka onnellinen olin siitä tilanteesta.

Apua kauempana ja ihan lähellä

Omat vanhempani asuvat meiltä reilun tunnin ajomatkan päässä. Matka on sellainen, etten voi soittaa yhtäkkiä, pääsisikö joku katsomaan lapsia, mutta heiltä olemme saaneet silti paljon apua. Tarvittaessa saamme jätettyä lapsia viikonloppuna heille muutamaksi tunniksi tai päiväksi hoitoon, jos miehen kanssa haluamme lähteä käymään yhdessä kaupoilla tai meillä on muuta menoa. He ovat myös kerran ajelleet meille keskellä yötä katsomaan lapsia, kun me lähdimme synnyttämään.

Miehen vanhemmat asuvat kanssamme samalla pihalla ja heiltä ollaan saatu tarvittaessa apua juuri näihin yllättäviin tai pikaisiin menoihin, mikäli ovat sattuneet olla kotona. Varsinkin silloin, kun tyttäremme lastenreuma riehui valtoimenaan ja oli milloin mitäkin käyntejä, oli heistä todella suuri apu. Nyt tyttären tilanteen parantuessa, olemme pyytäneet aika vähän apua. He tulevat usein meille ja ottavat lapsia mukaan omiin menoihinsa ja auttavat aina mielellään. Parhaita on ne hetket, kun he kutsuvat meidän koko perheen yllättäen syömään.

Nyt kun emme pahemmin ole pyytäneet apua lasten katsomisen kanssa, on ainakin itsellä noussut hieman kynnys avun pyytämiseen. Tiedän kyllä, että se on turhaa. Jotenkin vain silti on hankalempi pyytää, kun apua tarvitsee vähemmän. Näin suuren perheen kanssa tukiverkosto on kuitenkin todella tärkeä. On onni, kun ympärillä on auttavia sukulaisia ja ystäviä.

Millainen tukiverkosto teillä on?  Saatteko helposti apua lastenhoitoon?

Kommentit (14)

Ei ole tukiverkostoja 🙁 Toisaalta se ei harmita kun on tottunut jo ja hyvin pärjätään. Vaikka 5 alle kuluikäistä lasta onkin. Mun äiti kyllä asuu lähellä ja on päiväkodintäti mutta noh, ei ole kovin innostunut lapsenlapsia hoitamaan kun ei ole perinteinen mummo vaan oma elämä ja omat jutut on erityisen tärkeitä.

Niinkuin saa ollakin mutta jos vaikka kerran kuussa uhraisi muutaman tunnin näiden lasten kanssa olemiseen niin auttaisi meitä vanhempia tietenkin huimasti, varsinkin kun muutto olisi edessä 😀 Mun siskon lapsia hoitaa joskus mutta aina sen jälkeen niin hirveää valitusta miten oli raskasta niin ei kyllä tee enää edes mieli pyytääkään hoitoapua 😀 Onneksi pärjätään hyvin ja ollaan totuttu tekemään miehen kanssa kaikki kahdestaan. Ja välillä tietenkin yksin, eihän mies voi aina töistä olla pois jonkun menon takia mutta meidän lapset on onneksi sellaisia että niiden kanssa pärjää missä vain.

Kyllä saa olla onnellinen jos on tukiverkostoa olemassa, kyllähän arjen sujuminen on vähän helpompaa 🙂

Meillä ei asu isovanhemmat lähellä. Yli 2 tunnin ajomatkan päässä. siskoja ei kehtaa vaivata vaikka asuvat lähellä..Miehen äiti auttelee aina pyydettäessä.oma äitini ei oikein taida tykätä meidän tappelevista lapsista, mun siskon tyttöä kyllä mielellään hoitaa.. pakosta jää joskus kattomaan viikonlopuksi ku lähemmäs viettään kahdenkeskistä aikaa.olen lasten kanssa viikot ja välillä viikonloputkin yksin. Oma äitini on alkanut apua pyydettäessä sanomaan että itsehän olette lapset hommannut. vähättelee sitä että äitikin tarvii joskus omaa aikaa sekä kahdenkeskistä parisuhdeaikaa.meillä 9, 5 ja 1,5 vuotias.

Voi ei, tuo on ikävää, jos toisen lapsia aletaan ”suosia”. Saatika sitten tuo, että itsehän olette lapset hommanneet, inhottavaa, ei noin saisi ajatella. Jokainen vanhempi tarvitsee omaa aikaa sekä parisuhde tarvitsee myös aikaa. Edes pieni hengähdyshetki tekee hyvää. Onneksi miehesi äiti auttelee välillä. Kovasti tsemppiä sinne.♥

Ei ole minkaanlaista tukiverkkoa. Asun ulkomailla ja omat vanhemmat asuvat Suomessa, miehen aiti maan toisella puolella. En edes osaa kuvitella, milta tuntuisi, jos joskus saisi apua vaikka sairastilanteissa. Lapset on 2,5 ja 5, seka mina etta mieheni kaymme myos toissa. No, onneksi parjataan jotenkin.

Teillä on tukiverkot kyllä kaukana. :/
Oikein paljon tsemppiä sinne.

Meillä miehen vanhemmat asuvat puolen tunnin päässä, ihan lähellä siis 🙂 Sieltä on kyllä saanut apua aina tarvittaessa. Omat vanhemmat valitettavasti asuu sitten useamman tunnin matkan päässä.

Onneksi miehesi vanhemmat asuvat lähempänä. Tuo puolituntia on vielä mukava matka. 🙂

Tuo on kyllä mahtavaa,että löytyy kunnon tukiverkosto. Meiltäkin löytyy ihan suhteellisen hyvä. Toki kaikki isovanhemmat ovat vielä työikäisiä ja vieläpä päivätöissä, joka tuo taas vähän hankaluuksia. Valitettavasti kaikki esim. Lääkäri menot ja muut olis juuri silloin päivisin!että isovanhemmista ei niihin Juuti apua ole,mutta muuten kyllä. Mun äiti on ollut katsomassa lapsia ihan yön ylikin,että ollaan saatu olla kahdestaan Mikon kanssa♡ on se aina vähän hankalaa,kun lapsia on jo enemmän,löytää koko laumalle lastenvahti!

Hyvä, että sielläkin on hyvä tukiverkosto ja ihan totta, että koko porukalle ei ihan helposti lapsenvahtia löydy. 😀
Täälläkin kaikki isovanhemmat vielä työikäisiä, mutta onni on, että yksi heistä tekee vuorotyötä. Silloin onnistuu joskus saada osa lapsista hetkeksi hoitoon. Tänäänkin mummu yllätti ja tuli aamulla kyselemään nelivuotiasta kauppareissulle. Oltiin päivä kahdestaan taaperon kanssa. 🙂

Meillä periaatteessa on kyllä tukiverkostoa, mutta ei sellaista jonka apuun voisi joka hetki luottaa. Asioista olisi siis sovittava hyvissä ajoin etukäteen jsekä muistuteltava vielä pariin otteeseen ennen ja tämähän nyt ei vaan aina ole mahdollista. Toisaalta olemme monessa asiassa oppineet pärjäämään ihan itse eikä sitä apua tule pyydettyäkään kuin ihan oikeasti pakottavissa tarpeissa.

Hyvä, että sieltäkin löytyy jonkinlainen tukiverkko.
Mekin yleensä pyydetään nykyisin vain tarvittaessa. Nykyään polipäivinä mulla on ainakin kolme lasta mukana ja hyvin on mennyt.

Itse lapsena olin todella paljon isovanhemmilla (mm. Lomat, viikonloput). Mummu ja pappa oli aina saatavilla kun tarve oli. Siksi olinkin todella yllättynyt ettei omat lapseni ole saaneet kokea tätä vanhempieni taholta.
Ensimmäinen lapsi oli jonkun verrano mummulassa. Mutta kun toinen lapsi syntyi ei enää kutsua mummulaan tullut.
Miehen puolelta ollaan saatu lasten hoitoapua kun on pyydetty ( esim. Kun ollaan oltu synnyttämässä tai pankissa talokaupoilla) mutta ei koskaan ole pyydetty isovanhempien taholta lapsenlapsia hoitoon.

Nyt on lapsia viisi ja hyvin ollaan pärjätty ilman tukijoukkoja.

Tosin täytyy myöntää että kyllä joskus kateellisena kuuntelee kuinka toisten perheiden isovanhemmat ovat omasta halustaan paljon läsnä lastenlasten elämässä ( vievät harrastuksiin, tulevat kyläilemään, ottavat yökylään ja lomalle).

Kun on asennoitunut tähän ettei tukiverkostoa ole niin ei siitä turhaa tressiä oteta. Näillä mennään mitä on ja perheenä yhdessä mennään ❤

Varmasti on tuntunut ikävältä, kun kutsua mummulaan ei olekaan enää tullut. :/ Ja varmasti sekin vaikuttaa, kun itse olet saanut nauttia isovanhemmista paljon ja nyt omat lapset ei koe sitä samaa. Ja kateus on ihan luonnollinen asia.
Ihan valtavasti tsemppiä teille.♥

Se kerran kuussakin olisi jo kiva apu ja jos kyseessä olisi vain muutama tunti, niin ei olisi kovin paha uhraus. 🙂 Mutta voin kuvitella, että jos usein kuulee valitusta kuinka rankkaa on ollut siskosi lapsien kanssa, nousee se oma kynnys pyytää apua äkkiä todella isoksi. :/ Mutta kun sitä apua ei saa, niin siihen kyllä tottuu tekemään kaiken lapset mukana. Tsemppiä teille.♥
Itse olen kyllä onnellinen, että on hyvä tukiverkosto ja naapurissa olevat isovanhemmat erittäin innostuneita puuhastelemaan lasten kanssa kaikkea. 🙂

Vastaa käyttäjälle Minttu Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X