äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tänään täyttyi raskausviikko 18 ja 19 viikko starttasi. Siis yhdeksästoista, ihan järkyttävää ja samalla aika ihanaa! Viikot menee niin vilinällä, että neuvolassakin tuli pyörähdettyä nyt jo kolmatta kertaa.

Olen ehkä jostakin outo, kun vielä kuudennenkin odotuksen kohdalla odotan jokaista neuvolakäyntiä innoissani. Minusta on kiva päästä kuulemaan vauvan sydämen sykkeet ja odotan jo innolla, koska sf-mitta otetaan ensimmäistä kertaa. Sitä pääsee sitten vertailemaan sitä toisten odotusteni mittoihin. Minua kiinnostaa myös omat verenpaineet sekä keskustelut mitä neuvolassa käydään.

Nyt kolmas käynti oli raskausviikolla 17+5. Mainitsin väsymyksestäni ja että varuiksi voisimme mitata hemoglobiinin, jotta tietäisin johtuuko väsymys siitä vai siitä, kun olen lasten kanssa nyt niin paljon yksin miehen ollessa reissuhommissa. Hb oli kuitenkin hyvä 118, joten väsymykseni ei johdu alentuneesta hemoglobiinista. Olisi niin mahtavaa pärjätä tämäkin odotus ilman lisärautaa.

Panikointia vasta-aineista

Verenpaineet olivat hyvät 110/67. Painoa on tullut nyt raskauden alusta 3,4 kiloa lisää ja ensimmäisestä neuvolasta 1,3 kiloa. Ilman muuta olen tuosta painosta ottanut pientä stressiä jo, vaikkei paino olekaan paljon noussut. Tarkoitus olisi, ettei paino nousisi sitä kahtakymmentä kiloa, vaan jäisi maltillisempaan nousuun. Varsinkin kun tiedän, että loppuvaiheessa syöminen karkaa vallan hanskasta.

Paras osuus oli taas kun kuunneltiin pienen sykkeitä (pitäisi muuten keksiä hänelle jokin työnimi). Sykkeet kuului aina hetken ja taas hän sinkosi dopplerin alta karkuun. Vilske vatsassa oli melkoinen ja potkuja sateli doppleriin jatkuvasti ja näistä minä tunsin osan. Lopulta löytyi kohta, josta sykkeet kuului kauemmin ja pieni sydän löi 150-160 väliin.

Lisäksi panikoin neuvolantädille, kun huomasin omakannassa verikokeitteni tuloksissa maininnan siitä, että minulta on löytynyt vasta-ainetta. Huoli tietysti siitä, että vauvalla on kaikki hyvin. Ja eikä minua helpota paljoakaan se tieto, vaikka tiedoissa lukee, ettei tällä vasta-aineella todennäköisesti ole merkitystä raskauden kannalta. Näin miinusverisenä käyn noissa verikokeissa juuri noiden vasta-aineiden vuoksi. Tuo ensimmäinen otettiin rv 9+0, kun kävin ottamassa myös seulonta näytteet. Seuraavat verikokeet ovat ensi vuoden puolella ja toivon mukaan silloin tuota vasta-ainetta ei enää löydy.

Turvotusta löytyy ja pitäisi vielä enemmän skarpata tuon veden juomisen kanssa. Vieläkin juon sitä liian vähän. Varsinkin illasta turvotuksen huomaa sekä vatsassa, että sormissa ja nilkoissa. Niin ja sain muuten ajan rakenneultraankin ja siihen on vielä liian pitkä aika. Joulukuun 20 päivä olisi sitten aika ja vieläpä myöhään illasta.

Kommentit (6)

Olenpa onnekas kun löysin blogisi! Rakastan teeskentelemätöntä ja vilpitöntä tapaasi kirjoittaa, ja olet minulle kyllä esikuvaäiti! Olen 3-vuotiaan tytön äiti ja toista odotan rv 23 🙂 ihana että teet viikottaiset raskauspäivitykset, itselläkin alkuraskaus oli tosi rankka oksentelun takia, lohduttavaa oli lukea toisenkin huonovointisen kokemuksista. Onnellista odotusaikaa sinulle!

Kyllä mäkin odotin jokaista neuvola käyntiä viidennessä raskaudessa yhtä innokkaasti, kuin ekassa:)
Ihana tuo sun masu♡♡♡

Jotenkin se on aina yhtä kivaa, oli kyseessä sitten mones lapsi tahansa. 🙂
Kiitos, mä suorastaan rakastan tätä.♥

Oon raskaana myös ja tänään viikkoja 18+5 🙂 kiva seurata sun blogia kun melkein sama laskettu aika! Meillä ru on jo 11.12, en millään malttais odottaa!
Ihanaa odotusta sulle 🙂

Onnea sinne odotukseen.♥
Ja kiva kun seurailet. 🙂 Oi, ihana juttu, että siellä ultra jo noin aikaisin..vaikka kyllä tuokin aika tuntuu pitkältä odottaa.
Kuinkahan tässä jaksaa itse odotella vielä näin kauan, että pääsee kurkkiin pikkuista?

Oi kiitos kauniista sanoista.♥
Kiva kun löysit blogiini. 🙂 Olet minua sitten muutaman viikon odotuksessa edellä. Onnea sinnekin odotukseen.♥ Näitä viikkopostauksia raskaudesta on kiva kyhäillä. Niistä jää itselle muisto ja on kiva verrata edellisten odotusten kulkuun. Lisäksi joku voi löytää näistä myös vertaistukea itselleen, jos painii samojen asioiden kanssa. 🙂
Varmasti ollut ihan kamalaa tuo oksentelu. :/ Itse pidättelin monta viikkoa oksennusta ja niin monta kertaa se oli niin lähellä. Se olo oli jotenkin niin lamaannuttava, kun oikein mitään ei kyennyt tekemään. Nyt se on onneksi takana. 🙂

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X