äiti ja melukylän lapset - Banneri

Jos pidemmän tauon jälkeen tässä taas kirjoittelisi reumatytön kuulumiset. Ollaan ravailtu liiankin ahkeraan verikokeissa, mutta nyt taas näyttäisi näkyvän valoa tunnelin päässä. Ja yksi isompi muutos on se, että nyt lääkettä ei pistä enää äiti, vaan nyt pistää isi.

Mutta palataanpa hieman niihin verikokeisiin. Maksa-arvot ovat nyt jo kolmannen kerran pompanneet. Viimeksi lääke tauotettiin heinäkuussa ja ravattiin kesän aikana liiankin monta kertaa verikokeissa. No arvot saatiin kohdilleen, kunnes ne pomppasivat jälleeen. No lääke meni taas tauolle ja alkoi se verikokeissa ravaaminen.

Täytyy sanoa, että nykyisin nuo verikokeet sujuvat niin hyvin. Ei mitään ongelmia koko näytteen otossa. Ei uskoisi, että useampi vuosi takaperin huone oli täynnä hoitajia pitämässä tytöstä kiinni, että saatiin näytteet otetuksi. Emloja kun emme ole koskaan voineet käyttää, kun suonet hukkuvat ihan täysin. Ja nykyisin niitä ei edes olla tarvittu. Niin ylpeä minun tyttärestä.

Toivon mukaan kipuilu johtuisi jälleen rasituksesta

No nyt arvot on saatu laskemaan normaaleiksi ja seuraava verikoe olisi vasta kuukauden päästä. Sekin tuntuu jo aika mahtavalta tämän rumpan jälkeen. Ja onneksemme lääkkeen tauotukseen on riittänyt vain viikko, ettei tulisi pitkiä taukoja kun tilanne on nyt ollut näinkin hyvä. Omia taukojakin on tähän väliin mahtunut pari, kun tytöllä nousi kuume.

Harmittaa, kun tyttö on alkanut valittamaan vasenta nilkkaa aremmaksi. Se ei kuitenkaan kuumota tai ole turvoksissa, mutta harmittaa jos siihen nyt jotain ilmestyisi juuri kun ollaan alettu jo elätellä toiveita lähestyvästä lääkkeen purusta. Toivon mukaan kipuilu johtuisi rasituksesta, niin kuin viimeksi todettiin, eikä tulehdusta iskisi. Ja meillähän ei suostuta sitten ottamaan mitään ylimääräisiä lääkkeitä kun särkyä on, vaan ennemmin jalan ympärille kiedotaan kylmäpusseja. Eikä siinä auta minun vakuuttelut siitä, että särkylääke voisi auttaa hieman pidemmän aikaa. Nyt siis tarkkaillaan nilkan tilannetta herkeämättä.

Meillä oli ”pattitilanne” tuossa kesällä, kun miehen piti alkaa pistää lääkkeet tytölle, sillä minä en raskauden vuoksi sitä enää voinut tehdä. Tytär ihmetteli, että miksi isi nyt hoitaa tämän. Mutta koska emme halunneet vielä paljastaa raskautta lapsille, sanoin, että isikin harjoittelee tämän nyt. Eikä hän sitten kysellyt sen enempää. Myöhemmin sitten se oikeakin syy selvisi.

Pistokset ovat sujuneet heiltä oikein mallikkaasti, eikä minkäänlaisia ongelmia ole ollut. Ainoastaan se ero, että minun pistäessä se laitettiin heti koulun jälkeen ja nyt kun isi pistää niin sen on ehdottomasti saanut laittaa vasta illalla.

Fyssarille odotellaan nyt aikaa ja luultavammin joulun jälkeen tulee sitten aikaa reumapolille, ellei tuon nilkan vuoksi tarvitse sitten aikasemmin olla jo yhteydessä. Toivon mukaan ei.

 

Kommentit (6)

Niin kaunis ja reipas tyttö:)

Moikka, en tiedä onko tämä liian henkilökohtainen kysymys, mutta tulipa vain mieleeni. Mikä sinun raskaudessasi estää lapselle pistämisen? Isot tsempi tytölle sairauden kanssa! 🙂

Moikka, kyseistä lääkettä ei saa pistää/käsitellä jos on raskaana. Näin reumapolilta on ohjeistettu jo silloin kun aloitimme lääkityksen tässä muodossa. 🙂
Kiitos, välitän tsempit eteenpäin.♥

Elämme niin samanlaisia aikoja reumalapsen ja raskaudenkin suhteen 🙂 Mukava lukea näitä postauksia. Tsemppiä teille!

Kiva sattuma, että tällä hetkellä on sitten täysin samantyyliset ajat menossa. 🙂
Kiitos tsempeistä, sitä samaa sinne.♥

Hän on.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X