äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tänään se sitten olisi edessä. Päivä, joka oli alkuun vain kaukainen haave ja jonka odotus tuntui ikuisuudelta. Nyt tuo päivä on ihan oikeasti koittanut. Fiilis on jännittynyt, odottavainen ja ehkä hieman pelokas. Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin? Jos kaikki on hyvin, näkyykö kumpaa me odotamme?

On erittäin harmillista ja ikävää mennä tähänkin ultraan ilman miestä. Toivoin niin, että hän olisi päässyt tällä kertaa ultraan mukaan, mutta sellaista päivää ultralle ei ollut, johon mies olisi päässyt. Hemmetitn työt ovat niin kaukana, että mies joutuu asumaan viikot siellä ja perjantaina ei kai ultrailla ollenkaan. Lisäksi oma aika olisi venynyt todella pitkälle ja pian liian myöhäisille viikoille. Toivon mukaan saan mukaani kivoja kuvia, joita voin lähettää sitten miehelle puhelimella.

Edessä pitkä ja piinaava päivä

Ultraus aikani on vasta illalla, joten edessä on todellakin pitkä ja piinaava päivä. Pitää kehittää kauheasti ohjelmaa, etten kerkiä miettiä tulevaa ihan hirveästi. Tiedän nimittäin, että päivän aikana sitä kerkiää pyöritellä päässänsä vaikka ja mitä. Täällä päin kun nuo ultrat ovat melkein aina olleet ilta aikoja. Keittiön kaapit siivosin jo maanantaina, joten pitänee kehitellä jotakin muuta. Ultra on tosiaan vielä eri paikkakunnalla, joten voin vain kuvitella kuinka hermoraunio olen tuon puolentunnin ajomatkan aikana. Jännitää ihan hulluna!!!

Pitäkäähän meille peukkuja. Tulen sitten kirjoittelemaan miten ultrassa meni.

Voit seurata meitä myös instagramissa sekä facebookissa.

Kommentit (6)

Jännittyneenä tälläkin puolella ruutua, toivottavasti kaikki oli hyvin <3

Peukkuja ultraan, varmasti kaikki on mallillaan! Minä kävin myös yksin ultria, mies ei työmatkojen vuoksi päässyt mukaan.

Kiitos.♥
Tylsiä tuollaiset työmatkat kyllä, mutta voi sitten ainakin näyttää edes kuvia. 😀

Niin jännittävää! Mulla menossa rv 16, joten vielä hetken saan odotella 🙂

Kyllä, kuinka sitä voikin jännittää näin paljon?!
Oi, mutta ei enää hirveän pitkää aikaa kun pääset ultraan. ♥

Huomenna palailen kuulumisten kanssa, tässä juuri kirjoittelen ultrakuulumiset ylös. 😀

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X