äiti ja melukylän lapset - Banneri

Lasken jo suunnilleen päiviä siihen, kun viimein koittaa rakenneultra. Tai lähinnä odotan sitä iltaa, sillä minun aika on vasta seitsemältä ja ultra tehdään vielä eri paikkakunnalla. Siitä tulee varmasti pisin päivä taas hetkeen. Vielä on odotettava viisitoista pitkää päivää. Paljoa ei tietty nyt jännitä, mutta mielessä pyörii usein se, että onhan kaikki kunnossa?

Sukupuolta tietysti tärkeämpää on se, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Ja vaikka suurimmalla osalla siellä onkin asiat hyvin ja meidän lapsia on tarkkailtu jatkossa lähinnä vain pienen koon vuoksi, en voi olla ajattelematta voiko kaikki olla vielä tälläkin kertaa kunnossa? Toki nyt koitan ajattella kaiken olevan kunnossa ja sillä asenteella myös lähden ultraan, mutta olen myös varautunut kaikkeen mahdolliseen.

Halutaanko selvittää sukupuoli?

Meillä on onneksi aivan huippu ultraava lääkäri, jonka ammattitaitoon on hyvä luottaa. Hän on ultrannut minua kolmen edellisenkin kohdalla ja kysyttäessä on ollut myös halukas selvittämään vauvan sukupuolen. Viimeksi edellisen lapseni rakenneultrassa nauraa hörötimme ääneen, kun poika siellä vatsassa jumppaili. Kuvasta ei mitenkään voinut jäädä sukupuoli mysteeriksi, joten hän sanoi vain, näet varmasti kumpi siellä jumppailee.

Yhden kohdalla napanuora oli taas niin hyvin haaroissa, ettei sukupuoli näkynyt millään, vaikka koitimme miten ultrailla. Minulle varattiin kuitenkin kasvukontrolli ultra kahdeksan viikon päähän ja silloin sukupuoli näkyikin heti.

Nyt Sumun kohdalla tahdon kyllä ilman muuta tietää sukupuolen, jos se vain näkyy. Mies taas meinasi, että jätetäänkö jännitys loppuun asti. Itse olen kyllä niin malttamaton luonne, etten millään pystyisi jännittämään loppuun asti. Tai pakkohan se on, jos sukupuoli ei selviä. Kahden ensimmäisen lapsen ultrissa sukupuolta ei varmaksi voitu sanoa, joten olen kokenut sen jännityksen jo kahdesti. Nyt jos mahdollista niin kyllä sen tahdon tietää. Luulen, että mieskin on jo taipunut tähän.

Olen myös tehnyt hauskoja testejä, joista tulee postaus teillekin. On ollut hauska tehdä niitä ja katsoa mitä mikäkin testi meille veikkaa. Mies on ihan varma siitä kumpi meille tulee, itse en vielä niinkään.

Mites teillä? Oletteko halunneet tietää vauvan sukupuolen ja pitikö veikkaus paikkansa?

Kommentit (22)

Me ei haluttu tietää kertaakaan ennen synnytystä. Synnytyksen jälkeen ihanaa, kun näki kumpi/ kummat ( meillä on yhdet kaksoset) syntyi.
T. Seitsemän lapsen äiti

Ensimmäisestä ei kysytty, mutta toisesta oli pakko. Oli liian iso riidan aihe meillä, että luovutin, vaikka omat fiilikset oli oikeassa kummankin kohdalla. En silti olisi toisella kierroksella halunnut ”varmuutta” asiasta. :/

Jälkeen päin selvisi, että mieheni luonne on sellainen, että hänen täytyy saada tietää kaikki faktat heti tai tulee fyysisiä oireita. Joten hän oli vatsa sekaisin koko ensimmäisen raskauden. 🙁 Toisen kohdalla helpotti sitten rakenneultrassa kaikki vatsaoireet.

Kummastakaan ei ulkopuolelle kerrottu sukupuolta, koska haluttiin elää omassa kuplassa. 😀

Nämä on joskus vaikeita asioita, jos itse tahtoisi pitää salassa ja toinen taas tahtoisi tietää. Hurjalta kuulostaa, että on tullut tuollaisia oireita, mutta hyvä juttu että syy lopulta selvisi. 🙂
Tuokin on kyllä kiva tapa pitää salaisuutena vain kahden kesken odotuksen loppuun asti. 🙂 Me ei ollakkaan koskaan vielä tehty niin.

Esikoinen pidettiin yllätyksenä ja tilasta haluttiin tietää. Kummastakaan mulla ei ollut mitään tuntemusta ja kummatkin on poikia. Kolmannesta haluttiin myös tietää ja vaikka se kuulostaakin kliseiseltä tiesin kumpi nyt olisi tulossa. Ultra vahvisti vahvan epäilyni tytöistä ja sellainen sieltä myös tuli.

Se on jännä, kuinka joskus vain tulee vahva tunne siitä, kumpaa odottaa. 🙂
Mä olen itse vieläkin hieman kahden vaiheilla, vaikkakin jo toiseen suuntaan enemmän kallistumassa. 😀

Mä olisin jättänyt yllätykseksi, mutta mies halusi ehdottomasti tietää ja sanoi pitävänsä salassa, mutta eihän siitä mitään olisi tullut niin kysyttiin sitten yhdessä. Sen jälkeen mulla oli ihan sellanen fiilis että olisin ennen joulua penkonut äidin vaatekaappia ja tiennyt mitä saan lahjaksi 😀 Seuraavan kohdalla haluaisin sitten pitää yllärinä.

Ai teillä meni niin päin. 🙂
Täällä on nyt kaksi kertaa koettu se jännityksen tunne ja onhan se hieno tunne kuulla sukupuoli vasta vauvan synnytyä. Jospa sitten seuraavalla kerralla pidätte sen yllärinä sinne asti. Minulle taas sopii paremmin se, kun tiedän sen sukupuolen..vaikka nytkin olen varautunut siihen ettei se välttämättä edes selviä ultrassa. Toki voihan se ylläri tulla siinäkin, jos sukupuoli onkin syntyessä toinen kun on luvattu. 😀

Mäkin haluan ehdottomasti tietää kumpi sieltä tulee, en vaan malttaisi odottaa synnytykseen asti ja tuntuu, etten osaisi mitään hankkiakaan 😀 Meillä meni kätilön sekä oma veikkaus viimeksi oikeaan, saa nähdä onko mun intuitio tälläkin kertaa oikeassa. 😉 Meillä vielä kuukausi (ikuisuus :D) rakenneultraan. On nää ultrat vaan aina niin jänniä tilanteita!

No täällä vähän sama. 😀
Mulla ei ole vielä varmaa omaa veikkausta kumpi meille olisi tulossa, vaikka ehkä toiseen suuntaan olen ihan himpun verran enemmän kallistunut..Mies on taas ihan varma siitä kumpi on tulossa. Saa nähdä osuuko hänen veikkaus tälläkin kertaa oikeaan. 😀
Tsemppiä sinne odotteluun. Onneksi väliin mahtuu joulu niin on välillä muutakin ajateltavaa. 🙂 Ja oikein paljon onnea odotukseen.♥

Meillä haluttiin nyt pitää yllärinä. Mua vaan edelleen mietityttää mikä sielä ultrassa välillä vilahti.? Sen näkee sitten kun syntyy, mä nautin jännityksestä.?

Hih, tommoset jää kyllä mietityttään. 😀
Nyt kun on itse kahden kohdalla jännännyt kumpi tulee ja kolmen kohdalla tiennyt kumpaa odottaa, niin kyllä mulle sopii paremmin se että tietää. 😀

Ensimmäinen tiedettiin ja oli poika.kakkosen kohdalla olin varma että tyttö mut olikin poika,kolmatta epäilin pojaksi mut oli tyttö ;D kahdesta nuorimmasta en enään arvellut mitään 🙂 ei olla haluttu tietää muiden kuin esikoisen sukupuoli.ihana yllätys ja jännitys sitten kun vauva syntynyt :)eihän joululahjaakaan ole kiva tietää etukäteen 😉

Hihii, niin ne omat fiilikset voi joskus mennä mönkään..täälläkin on käynyt niin. 😀
Itse olen sellainen kaikkiminullehetijanyt -tyyppi, että jos on vain mahdollista tietää sukupuoli niin olen sen halunnut tietää. 😀 Saa nähdä miten käy tämän kohdalla, näkyykö vai säilyykö yllärinä kevääseen asti. 🙂

Me oltaisiin haluttu sukupuoli tietää, mutta rakenneultrassa istukka oli edessä, sukupuolta oli mahdoton katsoa kun pikku jääräpää ei törkkimisistä huolimatta liikahtanut/kääntynyt.
Istukan sijainnin takia käytiin vielä toisessakin ultrassa jossa sama toive sukupuolen kertomisesta esitettiin. Ipanalla nilkat tiukasti ristissä, ultraajakin naureskeli että ei ole näin omatahtoista lasta nähnyt-ja sukupuoli jäi yllätykseksi aina synnytykseen asti.

Toi on kyllä kanssa tuttua, kun sukupuolta ei vain kertakaikkiaan nää vaikka kuinka ultraaja koittaisi. 😀
Saa nähdä miten meillä käy tämän kanssa. Selviääkö sukupuoli vai jääkö arvoitukseksi. 🙂

Kolme viimeistä on kysytty ja paikkansa on pitänyt ?

🙂
Meillä myös kaikki joista veikkaus on saatu, ovat pitäneet paikkansa.

Me ei kahdesta ekasta tiedetty, kaksi tyttöä. Kolmannesta, iltatähdestämme, kysyttiin ja kummastus oli melkoinen kun olikin poika. Oltiin satavarmoja tytöstä, vaikkakin raskaus oli ollut enempi ”poikamainen”. (vähempi pahoinvointia, jos ollenkaan ja muutenkin erilainen) Olenkin miettinyt jälkeenpäin että mikä se hämmästys olisi ollut siellä synnytyssalissa jos ei oltaisi sukupuolta tiedetty. Vaikka mieshän ei uskonut ennenkuin itse näki että poika syntyi :D. Ei kerrottu sukupuolta etukäteen kellekään, oli meidän oma pikku salaisuus 🙂

Hih, varsinkin jos on itse niin varma sukupuolesta, niin sitä olisi voinut yllättyä. 😀 Meilläkin kaksi ensimmäistä oli tyttöjä ja kolmas oli poika. Kyllä se raskaus erosi tyttöjen odotuksista jonkin verran..ainakin tuon pahoinvoinnin kanssa.
Varmasti ollut kiva pitää sukupuoli salaisuutena syntymään asti, musta ei olisi siihen. 😀

Meillä on tiedetty vain kolmas, tyttö. Ekassa oli poikafiilis, tuli tyttö. Tokassa oli tyttöfiilis, tuli poika. Heh.

Hahaa, aika hyvin. 😀

Siinä on kyllä omanlaisensa jännitys, kun ei kysele sukupuolta etukäteen. 🙂
Saa nähdä selviääkö meille viikon kuluttua kumpaa odotamme.

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X