äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vauvan sukupuoli, saako sitä toivoa? Mielestäni siinä ei ole mitään väärää, jos toivoo vauvasta jompaa kumpaa. On ihan luonnollistakin toivoa vaikka monen tytön jälkeen poikaa tai toisinpäin. Silti monelle on lopulta aivan sama kumpi siellä masussa köllii. Mutta entäs jos toive ei toteudukkaan, saako silloin pettyä? Uskaltaako sen sanoa ääneen?

Jo aika alkuvaiheessa tätä odotusta, minulta kysyttiin onko fiiliksiä jompaan kumpaan suuntaan ja toivonko vauvasta tyttöä vai poikaa? En osannut tuolloin vastata siihen mitään, sillä oikeasti toivoin vain niin paljon, että selviäisin niille turvalisille viikoille, jotta voisin edes uskaltaa toivoa raskauden jatkuvan. Suurin toiveeni oli, että pienellä olisi vain kaikki hyvin.

Toivoinko minä tämän raskauden edetessä meille jompaa kumpaa?

Raskauden edettyä turvallisemmille viikoille, alkoi pikku hiljaa mielessä pyörimään kumpikohan vatsassa tällä kertaa olisi. Mietin tuleeko minusta keväällä pienen pojan vai tytön äiti. Kun ajattelin, että olisi hienoa saada kolmas poika, harmittelin melkein heti perään, että sitten en enää saisi pukea pientä tyttöä ihaniin vaatteisiin tai olla vielä kerran tytön äiti. Ja ihan sama homma se oli, kun ajattelin asiaa toisin päin.

En myöskään jotenkaan antanut itselleni lupaa toivoa vauvasta jompaa kumpaa, sillä mitä jos pettyisinkin? Minulla oli välillä fiiliksiä lapsen sukupuolesta, muttei varsinaisia toiveita. Se ajatus pettymisestä tuntui itsestä jotenkin pahalta, ihan kuin se muka olisi ollut jotenkin väärin, enkä olisi kiitollinen siitä, että vihdoinkin olin raskaana. Vaikka todellisuudessa jokaisella on oikeus toivoa, eikä siinä ole mitään väärää. Ajattelin myös, että joku voisi pitää minua kiittämättömänä, että miettisin vauvan sukupuolta, vaikka pitäisi olla kiitollinen, että ylipäätään olen raskaana. Eikä minulle kyllä rehellisesti ollut väliä kumpi vatsassa on.

Tässä odotuksessa olen monesti kokenut vahvaa poikafiilistä ja taas välillä vahvaa tyttöfiilistä. Päivä ennen rakenneultraa tyttöoloni vahvistui yllättäen ja olin todella varma, että ultraaja sanoo vauvan olevan tyttö. Mietin vielä ennen ultraa, jos vauva onkin poika, petynkö jos en saakkaan tyttöä? Tai jos nyt varmistuukin vauvan olevan tyttö, miten reagoin? Olenko kuitenkin mielessäni toivonut jompaa kumpaa tiedostamatta sitä edes itse kunnolla?

Ja niinhän siinä kävi, että tyttöä siellä ultrassa lupailtiin. Muistan sen hetken, kun vihdoin tiesin kumpi masussani on. Olin onnellinen ja samalla tunsin pientä haikeutta, ettei meille enää tule kolmatta poikaa. Mutta olen aika varma, että jos ultraaja olisi sanonut vauvan olevan poika, olisin varmasti ajatellut ihan samoin, etten enää saisi tyttöä. En siis itse kokenut olevani millään tavalla pettynyt vauvan sukupuoleen. Olin onnellisempi kuin koskaan. Minusta tulisi jälleen pienen tytön äiti.

Mielestäni on kuitenkin myös ihan sallittua pettyä vauvan sukupuoleen. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa, jos toivoo kovasti tyttöä ja ultrassa paljaatuukin, että poika on tulossa. Lapsi on siitä huolimatta ihan yhtä tärkeä, vaikka joku pettymyksensä ääneen sanoisikin.

Oletko sinä toivonut jompaa kumpaa sukupuolta tai oletko pettynyt sukupuoleen?

Kommentit (19)

Tiedän erään henkilön joka toivoi tyttöä ja sai pojan. Enempää lapsia ei ole saanut, kun pelkäsi toisenkin olevan poika. En ihan tuollaista kyllä ymmärrä. Ymmärrän kyllä pettymyksen sukupuolesta, mutta en sitä, että siitä ei pääsisi yli ollenkaan. Nyt tällä pojalla on kolme poikaa ja miniä on saanut kuulla kuinka epäonnistunut on, kun ei ole saanut yhtään tyttöä. En voi, kun ihmetellä. Esikoista odottaessani toivoin kovasti tyttöä ja tytön sain.<3 Kuopuksen kohdalla en erityisemmin toivonut tyttöä tai poikaa, mutta vahva tunne oli, että poika tulee ja niin tuli. Olin ikionnellinen, kun poika syntyi.<3

Olen aina halunnutvälillä pojan mutta plussatestin tehdessä tuli olo että haluan tytön ja siellä on tyttö, oli fiilikseni. Mies halusi poja. Ultrassa sitten näkyi tyttö ja kun kätilö sen sanoi, mieheni ilme ei ollut onnellinen.. ei surullinenkaan mutta näin kasvoilta että hän pettyi. Minä taas petyin siihen että mies pettyi. Sitten autossa itkin kotiin tullessa sitä etten pystynyt tarjoamaan hänelle poikaa..(hormoonit). Mies sanoi suoraan että hän toivoi poikaa ja vähän pettyi. Ja hän pyysi anteeksi että tunsi niin. Sillä hetkellä se tuntui jotenkin surulliselta mutta minkä tunteilleen voi? Nyt hän on kuitenkin onnellinen isä tytölle 🙂

Hyvä kuitenkin että puhuitte asiasta ja mies sanoi pettymyksensä ääneen. Kyllä se pettymys on yleensä kuitenkin vain hetkellinen ja lopulta sitä omaa lastaan rakastaa sukupuolesta riippumatta.♥ Tytöt on sellaisia isien prinsessoja.♥

Esikoista odottaessa ajattelin koko ajan vauvan olevan tyttö ja toivoinkin tyttöä. Pojan äitinä olo tuntui jotenkin vieraalta, enhän tiennyt mitään ”poikien jutuista”. Kun rakenneultran aika koitti, tuli pari onnen kyyneltä kun kaikki oli hyvin. Lopulta kätilö kysyi halusimmeko tietää sukupuolen ja halusimmehan me. Se minun varma tyttö olikin poika ja voin rehellisesti myöntää, että tunsin pettymystä. Olinko niin huono äiti, etten edes tiennyt onko mahassa tyttö vai poika. Osaisinko ollenkaan rakastaa poikaa, kun niin kovasti toivoin tyttöä. Eihän pojille ollut edes mitään kivoja vaatteitakaan! (Apua mitä ajatuksia ?) Poika syntyi ja tajusin rakastavani sitä pientä ihmistä enemmän kuin mitään maailmassa. Kuinka typerältä kaikki raskauden aikaiset ajatukset siinä vaiheessa tuntuikaan ja kuinka väärässä sitä oli kaiken suhteen.

Tämän ihanan pojan lisäksi meitä on siunattu myös prinsessalla, jota odottaessa olinkin sitten kauhuissani koska enhän minä osaa olla tytön äiti! Ja kuten arvata saattaa, kyllä olen osannut ?

Hyvä ystäväni oli raskaana ja toivoi avoimesti tyttöä, poika rakenneultrassa kuitenkin löytyi. Kerran hän varovasti otti asian ja pettymyksensä puheeksi ja voi sitä helpotusta hänen kasvoillaan kun en kauhistellutkaan asiaa, vaan kerroin miten minusta tuntui aivan samalta. Olisipa joku sanonut minullekin aikanaan niin! Olipa silti ihana tunne, kun tiesi miten ne sanat ja juttutuokio ystävän oloa helpotti.

Miksi tästäkin asiasta tehdään niin tabu, väitän että aika moni näitä ajatuksia käy läpi mutta ei uskalla ääneen sanoa koska huono äitihän sitä silloin heti on.

Onnea hurjasti tyttöuutisesta ja ihanaa loppuraskautta! ❤

Noinhan se menee, että vaikka aluksi vauvan sukupuoli saattaisi olla pettymys, mutta ajatukseen tottuu lopulta todella nopeasti ja silloin kun saa vauvan rinnalle häntä rakastaa enemmän kuin mitään.♥ Minusta on hienoa kun ajatuksia uskalletaan sanoa myös ääneen, sillä se ei tee kenestäkään huonoa äitiä. Toki jotkut voivat katsoa pahalla jos joku avoimesti jompaa kumpaa toivoo ja ehkä siksi moni pelkää sanoa omat ne omat ajatuksensa. Uskon kuitenkin , että jokainen noita pyörittelee edes joissakin määrin mielessään.

Kiitos paljon.♥

Meillä on 3 lasta, kahden ensimmäisen kohdalla en toivonut mitään tiettyä sukupuolta (poikia molemmat), kolmannen kohdalla ehkä vähän haaveilin tytöstä ja tyttö tulikin. Näissä ei ole tullut pettymyksiä, paitsi jotkut sukulaiset vaikutti vähän pettyneiltä kun toinen lapsi ei ollutkaan tyttö että olisi ollut se ”täydellinen perhe” jossa on yksi poika ja yksi tyttö.
Nyt odotan neljättä ja alusta asti olen toivonut toista tyttöä, omat sisaret kun on niin paljon itseäni vanhempia ettei heistä ollut minulle seuraa ellei vanhemmat pakottanut leikkimään ja haluaisin omalle tyttärelle siskon ja myös vauvalla olisi se vain 2v vanhempi leikkikaveri samaa sukupuolta.
Myös huonejako olisi helpompi kun saisi pojat yhteen ja tytöt toiseen huoneeseen, sekä vielä tällänen vähän turhempi ”huolenaihe” kun muiden lapsien nimet alkavat samalla kirjaimella (ei tarkoituksella valittu noita aikanaan) ja pojalle ei enää sillä kirjaimella löydy, niin yksi sitten eroaisi joukosta :’D

Vähän pelottaa kyllä että petyn jos käykin ilmi että neljäs onkin poika 🙁 Nyt vain toivon että saadaan tietää sukupuoli jo ultrassa (aiemmista ei saatu) että osaa valmistautua ajoissa ja olisi sitten ”sinut” asian kanssa kun vauva syntyy. Periaatteessa nyt suurin syy tytön haluamiselle on kuopuksemme, että sinällään pettyisin sitten hänen puolesta enemmän kuin itseni.

Täällä myös osa sukulaisita pettyi aikoinaan, kun toinen lapsistamme ei ollutkaan poika. Tuntui aika kurjalta siinä vaiheessa, kun itse iloitsi juuri syntyneestä tyttövauvasta ja osa päivittelee kun ei ollutkaan poika. Emme siis silloin tietäneet kumpaa odotimme.
Hih, mutta kyllä sitä kaikkea tulee miettineeksi, kun ei vielä tiedä kumpaa sitä odottaa. 🙂 Mutta se on myös ihan luonnollista toivoa lapselleen jompaa kumpaa kaveriksi.
Toivotaan, että siellä ultrassa näkyy kumpaa odotatte. On se aina yhtä sykähdyttävä hetki nähdä oma pieni siellä ruudulla.♥

Meillä oli esikoisesta niin vahva poikaolo, että tyttölupauksesta oltiin autossa 10min hiljaa miehen kanssa, sitten asia alkoi tuntua maailman luontevimmalta. Tästä toisesta oli koko perhe sitä mieltä, että tyttö tulee ja kieltämättä kävi mielessä et kääks mitäs sitten, jos onkin poika. Tyttölupaus sieltä taas tuli ja onnellisena odotetaan. Itse pikkusiskon kanssa kasvaneena on helppo nähdä itsensä kahden tytön äitinä, mutta varmasti pojalle tai vaikka intersukupuoliselle lapselle perheestä löytyisi ihan yhtä rakas paikka.
❤️

Kyllä siinä menee hetki sisäistää, jos ultrassa sanotaankin vauvan olevan toista sukupuolta, kun itse on luullut odottavansa, mutta äkkiäpä se ajatus alkaakin tuntua, että juuri näin tämän pitikin mennä.♥
Onnea sinne tyttölupauksesta.♥ Ja kyllähän se niin on, että oli lapsi kumpi tahansa, niin varmasti on ihan yhtä toivottu ja rakastettu.

Tuttuja tunteita ja ihan samoin ajattelen, että jokaisella on oikeus toivoa tiettyä sukupuolta ja pettyäkin sukupuoleen. Uskon että varmasti jokainen silti rakastaa omaa lastaan siitä huolimatta kumpaa sukupuolta toivoi. ❤️
Monesti ihmettelen ihmisten tuomitsevaa suhtautumista esim. siihen Jos monen tytön äiti toivoo poikaa tai monen pojan äiti tyttöä. Onko se nyt niin ihmeellista, jos toivoo saavansa kumpaakin sukupuolta. Ihan samalla tavalla joku toivoo saavansa pelkkiä tyttöjä tai poikia, mitä sitten!
Monesti vedotaan siihen, että eikös tärkeintä ole että lapsi on terve. No haloo, tottakai sitä varmasti myös jokainen äiti toivoo, mutta ei se poista sitä etteikö myös sukupuolta voisi toivoa. Elämähän on toiveita täynnä. ?
Itse olen lapsesta asti haaveillut omasta tytöstä, en koskaan osannut ajatella olevani joskus vielä neljän pojan äiti. Mutta niin vaan kävi ja vaikka joka raskaudessa olen tyttöä toivonut, niin aina pienen pojan synnyttyä en ole ollut pettynyt. Rakastan poikiani yli kaiken! ❤️
Me ei koskaan haluttu tietää vauvan sukupuolta etukäteen, koska jotenkin en halunnut miettiä sukupuolta raskausaikana tai valmistautua jompaan kumpaan ja jos lääkäri olisikin ollut sukupuolesta väärässä. Eikä niitä pettymyksen tunteita sitten syntynyt, koska vauvan synnyttyä ei tullut enää mieleenkään olla pettynyt.
Elämä voi myös yllättää. Luulin neljän pojan jälkeen, että minusta tuli sitten poikien äiti ja tässä meidän perhe nyt on. Kävin jopa oman ”surutyön” läpi siitä etten sitä tytärtä saa, koska kyllä minulle se oli iso juttu. Rakkautta pojistani se ei vienyt pois. Sitten haave vielä yhdestä pienestä kasvoi ja kaikkien yllätykseksi meille syntyi tyttö. Tunne oli uskomaton ja kiitollisuus ihan mieletön tästä perheestä. Nyt lapsiluku on täynnä ja ajattelen että näin tämän elämän pitikin mennä. ?

Näin juuri. Vaikka sitä toivookin jompaa kumpaa sukupuolta, niin ei se tarkoita etteikö toivoisi lapsen olevan terve. Sitähän ihan kaikki toivoo, vaikkei sitä ääneen erikseen sanoisikaan. 🙂 Meillä ei kahdesta ensimmäisestä nähty ultrassa kumpi on tulossa, joten he olivat ihan ylläreitä. Jostain syystä miehen kanssa oltiin varmoja että esikoinen olisi poika. Ilmeemme oli varmasti näkemisen arvoiset, kun tyttö sieltä syntyi. Hän kuitenkin hurmasi välittömästi ja itse en ainakaan ollut tippaakaan pettynyt.♥ Niin siihen lapseen rakastuu hänen synnyttyä, eikä koko sukupuolella ole siinä vaiheessa mitään merkitystä.
On kyllä ihana juttu, että sait lopulta kauan toivomasi tytön. Hänellä on ainakin hieno määrä veljiä pitämässä siskosta huolta.♥

Tavallaan toivoin toisesta myös tyttöä, jotenkin en osannut nähdä itseäni tytön ja pojan äitinä vielä 2 Vuotta sitten. Olisin ehkä kuvitellut että meille tulee 2 tyttöä ja kolmas olisi poika, mutta kun rakenneultrassa sanottiin poika en muista edes suuresti yllättyneeni, oli sellainen kokonainen olo, että niin sen kuuluikin olla poika ?

Noin siinä monesti saattaa juurikin käydä, vaikka olisikin ensin ajatellut ihan toisin. 🙂 Niin sitä sopeutuu äkkiä ajatukseen.♥

Lisään vielä. Luulen että sukupuolitoive pelottaa, koska omalle lapselle haluaa antaa kaikkensa. Ihan hirveä ajatus, jos tuntuu että toivetytölle antaisi vieläkin lämpimämmän halin kuin poikavauvalleen – tai toisinpäin.

Äiti asettuu lapsensa asemaan jo odotusaikana ja siksikin se pettymys pelottaa, oman vauvan puolesta.

Mun näkemys: Pettymystä pelätään erittäin hyvästä syystä! Pettyneenä vauva ei vaan voi tuntua yhtä ihanalta.

Mun oma ajatus on, että pettymys vauvan sukupuoleen tai muuhun ominaisuuteen on hullun pelottavaa äidille itselleen. Siis vatsassa kasvaa uusi ihminen, olet siitä vastuussa 18 + vuotta ja mitä jos olet pettynyt? Eihän kukaan jaksa vanhemmuutta jos ei ole (yltiö)rakastunut lapseen. Rakkaus kuitenkin antaa sen ekstraenergian huolehtia ja hoivata. Pettymyspelon vastavoimana herää valtavat suojeluvaistot, jotka kamppailee pettymystä vastaan.

Aina sanotaan että saa pettyä ja se on ok. Mutta silti moni pelkää pettyä. Miksi pelätä pettymystä, jos pettymyksellä ei olisi mitään vaikutusta? Musta tuntuu että pettymys voi oikeasti häiritä raskausaikaa. Se vie mieltä maahan ja nostaa syyllisyyttä pintaan. Eli ihan normaalia, että ei halua pettymystä kokea.

Onneksi pettymys voi olla väärässäkin. Onneksi, muuten pettymys olisi aika hirveä kohtalo! Tiedän monia äitejä jotka on toivoneet tyttöä ja saaneet pojan ja rakastuneet poikien maailmaan. Ja niitä joille toisin päin. Raskausajan pettymys ei luojan kiitos määritä tulevaa.

Mun lapsi meinasi syntyä samana päivänä kuin eräs ristiriitainen lähisukulainen. Pelkäsin sitä assosiaatiota etukäteen. Olin valtavan helpottunut että sama päivä ei toteutunut. Myönnän suoraan että sama päivämäärä olisi jotenkin tuonut synkkiä pilviä vauvakuplaan. Mutta toivon että se ei olisi yhtään vaikuttanut itse rakkauteen. Oma mieliala olisi kyllä selvästi joutunut tsemppaamaan. Inhimillistä minusta.

Sinulla on monta lasta. Oletko koskaan pettynyt lapsen sukupuoleen, ja oletko kokenut että siitä on ollut haittaa? Oliko sellainen odotus raskaampi kuin se, jossa sukupuoli oli toiveiden mukainen?

Joskus se pettymys voi vetää mielen tosi alaskin ja silloin musta kannattaa hakeutua juttelemaan jollekin, ettei se vaikuta äiti-lapsi suhteeseen vauvan synnyttyä. Sitten on taas just sellaista pettymystä, että ajattelee saavansa vaikka tytön ja vauva paljastuukin pojaksi ja muutaman hetken sulattelun jälkeen asia onkin mitä ihanin. 🙂
Ymmärrän nuo fiilikset, jotka olet kokenut lapsesi syntymäpäivän suhteen. Onneksi siellä sama päivä ei toteutunut. Mä toivoin yhden lapsen kohdalla, että kumpa ei vaan syntyisi juuri yhtenä tiettynä päivänä ja arvaa vaan, että syntyihän hän. Mutta onneksi olen päässyt sen asian yli nopsaan. 🙂

En ole kyllä pettynyt. Kahdesta ensimmäisestä ei tiedetty kumpi on tulossa. Esikoisen aikaan oltiin jostain syystä miehen kanssa varmoja, että tulokas olisi poika. Molempien ilmeet oli hyvät, kun tyttö syntyi. Hetkeäkään en ollut silloin pettynyt, vaan täysin rakastunut pieneen tyttäreeni.♥ Toisen kohdalla olin melkein varma hänen olevan tyttö ja ihana tyttö syntyikin.♥

Meillä on entuudestaan kolme tyttöä ja tämä neljäskin ilmeisesti on tyttö. Esikoisen keskosuuden takia oon aina ollut onnellinen,kunhan lapsi on terve. Ja mua ärsyttääkin se, kun jo tokan kohalla monet alottivat sen ”oisko se nyt poika?” kyselyn. Se tuntuu tosi pahalta. Ikäänkun tytön saaminen olisi jotenkin huono asia ja itse oisi epäonnistunut kun ei ”osaa tehdä poikia”. Senkin olen kuullut, että tehdään varmaan lapsia sen takia että saatas poika. Joo toki, me nyt vaan satutaan haluumaan iso perhe. Mutta onnea vielä kerran tytöstä teille <3

Äh, ikävää, että olet joutunut kuulemaan tuollaista. 🙁 Tuntuu niin pahalta sun puolesta. Tytöt on aivan ihania.♥
Meiltä kysyttiin kolmannen odotuksessa, että jaa lähditte vielä poikaa yrittämään..siitä ei kuitenkaan ollut kyse, vaikka molemmat toki ajateltiin, että nyt se poika olisi ihan kiva.
Kiitos paljon ja sitä samaa sinne.♥

Yleensä se pettymys menee hetkessä ohi, eikä vaikuta noin. 🙁 Jotenkin hirveää, että joku ajattelee noin ja ettei se pettymys menekkään ohi, eikä sen vuoksi halua lisää lapsia. Mutta ehkä se taas toisaalta on hyväkin juttu, ettei uskaltanut koittaa lisää. Voi miniä raukkaa, en ymmärrä miten jotkut kehtaa. Tulee oikein paha mieli toisen puolesta. 🙁
Siellä on toiveet täyttynyt.♥
On se lapsi yhtä rakas kumpi vain sieltä lopulta tuleekaan.♥

Vastaa käyttäjälle Jii Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X