äiti ja melukylän lapset - Banneri

Ihan ensimmäisiä kertoja tämän odotuksen aikana minulle on hiipinyt mieleen ajatuksia synnytyksestä. Laskettuunaikaan on vielä paljon aikaa, joten synnytys ei ole vielä ihan ajankohtainen. Ehkä tämä olisikin oikein hyvä hetki lueskella miten teidän synnytykset ovat menneet. Nyt siis linkitä tai kirjoita kommenttikenttään oma synnytyskertomuksesi. Haluan lueskella niitä, sillä kun oma synnytykseni lähenee en pahemmin ole enää muiden kertomuksia lueskellut.

Itseäni on aina kiinnostanut miten toisten synnytykset ovat sujuneet. Synnytys kun on joka ikinen kerta aivan uusi kokemus, jokainen kerta on niin ainutlaatuinen. Itsellä on kokemusta sekä pitkästä ja syöksysynnytyksestä sekä niistä juuri sopivista muutaman tunnin puristuksista. Kiinnostaisikin tietää millaisia synnytyksiä teillä lukijoilla ja toisilla bloggaajilla on ollut.

Kivunlievityksillä vai ilman?

Synnytyksissä kiinnostaa myös paljon millaisia kivunlievityksiä muilla on ollut? Ovatko ne toimineet? Vai oletko synnyttänyt ihan luomuna, mikä silloin on auttanut parhaiten kipuun..vesi, hieronta? Itselläni esimerkiksi ilokaasu saa vain aikaan oksetusta, joten sitä tuskin tälläkään kertaa aion käyttää. Spinaalin olen saanut useasti, mutta mietin pitäisikö koittaa mennä tällä kertaa ilman. Sisu nimittäin lähti syntymään, kun minulla oli neula selässä ja puuduin vasta vauvan ollessa jo rinnalla.

Lisäksi olen kärsinyt spinaalin ottamisen takia siitä hirveästä kutinasta. Sitä tekisi mieli raapia jalat aivan verille asti ja on niin tainnut käydäkin. Toisena olen kärsinyt aina pienestä päänsärystä. Eniten pelkäänkin, että saan spinaalipäänsäryn ja joudutaan laittamaan veripaikka. Se spinaalipäänsärky on kuulemma jotakin ihan hirveää. Yhden kerran olen saanut myös kohdunkaulan puudutteen ja siitä en kokenut saavani pahemmin apua, mutta siitä ei kuitenkaan jäänyt ikävää kuvaa, vaikka sen laitto olikin hieman epämiellyttävää.

Itse olen aina jännittänyt sitä, että joudun syystä tai toisesta sektioon, joten laittakaahan siitäkin synnytystavasta minulle kertomuksia. Jos saisin päässäni siitä synnytystavasta olevan mörön häviämään mielestäni. Eniten siinä pelottaa se, että tuntisin vatsan viillettävän auki, se että tuntisin kun minua ommellaan ja se, että joutuisin siinä pöydällä maatessani jonkinlaiseen paniikkiin.

Joten linkatkaa tai kirjoittakaa kommenttiboksiin omat tarinanne. Odotan jo, että pääsen lukemaan teidän kertomuksia ja luulen, että niitä innostuu lukemaan moni muukin.

Seuraa meitä myös instagramissa ja facebookissa.

Kommentit (46)

Jännää, sieltä se synnytys alkaa lähestymään sullakin! Pitää kyllä lukaista nuo linkkien takana olevat synnytyskertomukset samoin kuin tähän postauksesi alle jätetyt.

Minun synnytyskertomukset (kaikki kolme) löytyvän tästä postauksesta https://kauniitaonnenhetkia.blogspot.com/2018/01/synnytyskertomuksia.html

🙂 Seuraavaa en ole vielä ehtinyt niinkään ajatella, mutta luultavasti kirjoittelen siitä lisää sitten, kun asia on hieman ajankohtaisempi. Ehkäpä menen melkolailla samalla asenteella, kuin kolmosenkin kanssa: tilanteen mukaan, liikoja suunnittelematta.

Viimeisin synnytys oli ehkä maailman helpoin. Klo 15.20 meni lapsivedet kotona. 17 oltiin sairaalassa ja sisätutkimuksen jälkeen 17.30 alkoi supistukset. Ilokaasulla pärjäsin hyvin kunnes 18.45 sain kohdunkaulan puudutteen. Kivut hävisi heti. 19.30 sain yllätyksekseni alkaa ponnistamaan ja tyttö oli 11min päästä sylissä

Kuulostaa oikein hyvältä synnytykseltä. 🙂
Kiitos kun kerroit tarinasi tänne.♥

https://viivyvierellain.blogspot.com/2017/04/tiitin-syntyma.html
Esikoisen synnytyskertomus. Toiseen synnytykseen valmistaudutaan vähän aktiivisemmin mielin, tens-laite ym. hommattu ja rentosynnytys.fi verkkokurssin tilailin myös rentoutumisen ja hengityksen opetteluun ja itseni psyykkaamisen tueksi. 🙂 Toivottavasti synnytys sujuisi hyvin, aikamoinen sektiopelko itselläkin.

Kiitos linkistä.♥
Kuulostaa hyvältä sun valmistelut. 🙂 Kai tämä sektiopelko johtuu siitä, kun ei ole kokemusta ja sen vuoksi sitä jännittää paljon..

Synnytystarinoita on kyllä ihana lueskella, synnytykset on niin ainutlaatuisia, koskettavia ja usein aika jännittäviäkin tapahtumia! Täältä löytyvät mun:

Ensimmäinen, pitkään kestänyt synnytys: https://askeleitablogi.blogspot.com/2015/07/synnytyskertomus-osa-1-kotona.html

…ja toinen, hyvin nopea synnytys: https://askeleitablogi.blogspot.com/2017/10/toinen-synnytyskertomus.html

Molemmissa kivunlievityksenä ilokaasu.

Kiitos linkeistä Terhi.♥
Synnytyskertomuksia on kyllä niin ihana lueskella.

Hei! Minulla on kaksi lasta ja kaksi aivan erilaista synnytystä. Ensimmäisen kohdalla en yhtään valmistautunut synnytykseen ja ajattelin, että se menee omalla painollaan ja onneksi on kipulääkkeet olemassa. Synnytys kesti lähes vuorokauden, supistuksia voimistettiin oksitosiinitipalla ja sain ’kaikki mahdolliset puudutukset’. Vauvan sydänäänet alkoi jossain vaiheessa heiketä, mutta onneksi loppujen lopuksi hän sitten syntyi ihan hyvävointisena ja tiitteränä pitkän synnytyksen jälkeen. Tästä mulla jäi melko huonot fiilikset eikä synnytystä käyty missään vaiheessa läpi vaikka toivoin lapsivuodeosastolla ollessani, että voisin sen käydä läpi.
Toista lasta odottaessani päätin, että en halua samanlaista synnytystä kuin ensimmäinen oli. Luin paljon kirjallisuutta ja aloin miettimään vaihtoehtoisia kivunlievitysmenetelmiä. Kävimme myös päivän kestävässä synnytys-rentoutusvalmennuksessa mikä oli aivan mielettömän hyvä meille! Sain sieltä vinkin Tens-laitteesta, jonka sitten vuokrasin synnytyksen ajaksi. Valmennuksessa harjoiteltiin myös hengitystekniikoita, mielikuvaharjoituksia ym.. joilla pysyisi rentona synnytyksen ajan.
Kun sit tuli ja meni laskettu aika ja sen jälkeen synnytys käynnistyi, pärjäsin kotona todella pitkään lämpimän suihkun, saunan ja tenslaitteen avulla. Sairaalaan mennessä pyysin huonetta jossa olisi amme. Synnytys eteni rauhallisesti ja oltiin mieheni kanssa lähes tulkoon koko aika kahdestaan salissa, minä välillä ammeessa/suihkussa. Ajattelin että otan kipulääkitystä jos tarvin, mut pärjäsin loppuun asti tenslaitteen avulla sekä oikeanlaisella hengityksellä! Synnytys oli täydellinen ja imetyskin lähti heti paremmin käyntiin mitä ekan kanssa. Tämän synnytyksen jälkeen tuli heti ajatus, että voisipa tuon joskus uudestaankin tehä? Vaikka eihän sitä tosiaan koskaan tiedä millainen seuraava synnytys tulisi olemaan, kun jokainen kerta on ainutlaatuinen ja erilainen.?

Kiitos että jaoit molemmat synnytyskokemuksesi tänne.♥
Ikävä juttu, että ensimmäisestä synnytyksestä jäi huonot muistot ja sitä ei käyty läpi. Aika outoa, kun yleensä se on niin tärkeää, että synnytys käydään läpi, jos se on jäänyt vaivaamaan. Mutta hienoa, että toinen synnytys onnistui sitten paremmin ja siitä jäi oikein hyvät kokemukset.♥

Esikoisemme syntyi rv 41+5. Menimme aamupäivällä yliaikaiskontrolliin, jossa todettiin kohdunsuun olevan 4cm auki. Kalvot puhkaistiin joskus klo 12, ja siirryin synnyttämättömien osastolle odottelemaan voimakkaita supistuksia – kuulemma piti olla sellaisia, ettei niitä kestä. No, supistukset olivat mielestäni varsin hauskojakin ja sellaisia kirpaisevia kramppeja. Pääsin noin tunnin päästä synnytyssaliin, vaikka kivut eivät olleetkaan kovia, mutta siitä huolimatta olin auennut suunnilleen johonkin 6cm. Salissa naureskelin lähinnä sitä, että ”nämäkö nyt muka on synnytyssupistuksia”, tuntui niin epätodelliselta, koska odotin supistuksien sattuvan niin, että toivon suurinpiirtein kuolemaa.

Olin täysin auki klo 17.30, mutta en saanut ponnistaa, koska olin puutunut. 20.30 asti jouduin odottelemaan. Tällöin jouduin ponnistamaan yhä vielä puutuneena, sillä vauvan sydänäänet alkoivat heikentyä huomattavasti. Hätäsektiota väläyteltiin, paarit tuotiin ovelle odottamaan. Lääkäri halusi kokeilla imukuppia, jota kuulemma ”joutui käyttämään vaan vähän, koska ponnistus olikin niin voimakas”. Ponnistusvaihe kestikin onneksi vain 8 minuuttia. Se kipu olikin sellaista, että luulin kuolevani. Supistukset olivat minusta kivoja, ja synnytyksen jälkeen jäin jopa haikeana muistelemaan niitä. Se ehkä jännittää tulevia mahdollisia synnytyksiä ajatellessa, että jos supistukset ovatkin seuraavilla kerroilla ihan kamalia. Kaikki päättyi kuitenkin hyvin ja vauva oli terve! Minäkään en saanut vammoja synnytyksessä.

Kiitos kun jaoit synnytyskertomuksesi.♥
Ponnistusvaiheessa se kipu on kyllä aikamoista. Itse kestän hyvoin supistuksia, mutta juuri tuo ponnistamisesta tuleva kipu on aika kovaa. Se voi olla, että sinun seuraavissa synnytyksissä menee ihan samalla tavalla tai sitten se supistuksista tuleva kipu on kovaa. Joka kerta on ainakin itsellä ollut erilainen. Milloin supistukset ovat tuntuneet kovina polttoina selässä, milloin vatsalla ja milloin reisissä. 🙂

Synnytyksen kesto 23h. Alkoi kotona lapsivesien menolla jonka jälkeen supistukset alkoi pikkuhiljaa tulla. Sairaalassa sitten supistukset tiheni ja oli erittäin kivuliaita, välillä kävelin välillä makasin. Ilokaasun voimalla mentiin. ( olin lukenut mm. Epiduraalin haittavaikutuksista joten päätin etten ota sitä). Harmikseni supistukset eivät olleet saaneet aikaan mitään vaikka kipu oli järkyttävää! Jossain vaiheessa turvauduin kuitenkin epiduraaliin. Kipu helpottui olisiko noin puolituntia kunnes kokesim tarvetta ponnistaa. Itkin huusin. Ponnistuvaihe kuitenkin oli suht. nopea. Mun vinkki on että mee avoimin mielin! Itse olin mielessäni asettanut jo esim sen että menen luomuna, toisin kävi ja olin hieman pettynyt itseeni. Toiselle kertaa toivon että pystyn olla avoimin mielin ja menemään sitten tilanteen mukaan.

Kiitos kun jaoit synnytystarinasi.♥
Avoimin mielin menen ilman muuta. Katsotaan miten tämä pieni saadaan maailmaan.♥

Hei!
Tuo Taaperomme jonka LA oli 7.5 päätti 12.5.15 aamuyöllä että vois alkaa suunnitella maailmaan tuloa limatulppa irtos n.4 yöllä minä menin jatkamaan vessa reissun jälkeen unia tyytyväisenä unia ja sitten alkoi tihkua lapsivettä enkä edes ensikertalaisena älynnyt että se sitä olis kävin yliaikais lähetteen hakemassa neuvolasta ja kaikki oli hyvin supisteli aina välillä muttei vielä kauhean kipeästi ajattelin että kyllä se siitä taas helpottaa levolla:) menin neuvolasta kaverin kanssa kahville oli kyllä hankala istua kun niin alhaalla poika jo siitä menin sitten kotiin päiväunille ja nukuin aina supistusten välissä mutta sitten aloin laskee että väli oli 5-10 min ja täältä kuitenki matkaa se ~100 km joten soitin Tayssiin ja juttelin äitini kanssa joka oli sitä mieltä että kannattas lähteä ite olin sitä mieltä että ei tässä mitään hätää ole ja tyhjäilin tiskikonetta.
Äiti päätti sitten että soittaa mun miehelle joka oli töissä jolle en ollut vielä ehtinyt ilmottaa supistaa että lähtekää nyt jo Tampereelle..
Sinne hän mentiin ja supisteli 10 min välein ja harveni kohti Tamperetta mennessä ottivat käyrät ja olin sentin aukija pistivät kävelylle ja parin tunnin päästä uusille käyrille ja siinä vaiheessa vasta otettiin lapsivesi testi joka oli positiivinen ja olin 1.5cm auki laittoivat lapsivesi takia osastolle yöksija mies lähti kotiin siellä alkoi taas supisteleen paremmin ja sain jonkun lääkkeen jolla olisin saanut muka levättyä 😀 siellä mä koko yön kävelin supistaessa käytävää edes takaisin välillä istuen ja taas kun supisti piti lähteä liikkeelle kävin suihkussa sekin helpotti kunnes hieman ennen viittä teki jo niin kipeää että menin hoitajan luokse otti käyrät ja katto että olen 8 cm auki että saliin vaan ja soittamaan miehelle että saa lähteä tulemaan. Noin 6 mentiin saliin
Salissa sain ilokaasua heti ja hetken päästä epiduraalin sitten mies jo saapui paikalle ja torkuin supistusten välissä hoitaja laittoi myös lapsen päähän anturin ja mittaili verenpainetta multa laitettiin toisen kerran epiduraalia ja sitten olin jo kokonaan auki ja sain alkaa ponnistaa se vaihe kesti 15 min ja selvisin ilman pahoja repeämiä parit tikit tuli ja välilihan leikkausta sieltä se poika syntyi 9.01 49 cm pitkänä ja 3750g painavana jäätiin molemmat miehen kanssa suu auki tuottamaan kun hoitaja kertoi painon kun meille sanottiin RV 36 lääkärissä sanottiin hyvä jos 3 kg on syntyessään RV 40 ultrassa että pieni Max 3kg tulee minä sitten huolesta soikeena että miten se niin pieni on .. Mutta toisin kävi <3

Kiitos kun jaoit synnytyskertomuksesi tänne.♥
Kuulostaa aika ihanalta synnytykseltä, mutta varmasti tullut yllärinä tuo vauvan koko, kun on ollut painavampi kuin saatu arvio. Mutta joskus tosiaan noi arviot voi heittää paljonkin. 🙂

Tuosta omasta synnytyksestä jäi hyvä fiilis olis voinu vaikka heti mennä uudestaan 🙂

Ihanaa, silloin synnytys on todella onnistunut.♥

Synnytys kertomuksia jaksaa aina lukea ja mukava niitä on omia muistella ja jakaa.

1: rv 39
Ensimmäinen supistua ikinä, voiko tää nyt oikeesti olla suppari? Joo supistukset alkoi klo. 21. Tunnin päästä oli niin kovat jo että soitin laitokselle. ” ensisynnyttäjä, ei mikään kiire, ota panadolia ja rentoudu”
No tunnin kärsin tusksta ja käskin miestä soittamaan että nyt me tullaan, ei kestä enää ilmam kivunlievitystä.
Klo. 23.45 oltiin kättärillä. Ohjattiin odotus tilaan ja päiviteltiin ” voi näitä ensisynnyttäjiä, kun ei pientä kipua kestä”
Klo. 00.30 päästiin viimein kätilön lua, kyseli kaikessa rauhassa tietoja ja vähätteli kipujani.
No kyllä ääni muuttu kellossa kun sisätutkimuksessa selvisi että olen 9cm auki.
Äkkiä saliin ja ilokaasu kehiin. Kaikki oli tosi ystävällisiä ja kannustavia. Mitään kivunlievitystä ei keretty antaa, mutta ihan kivasti ilokaasukin auttoi. Klo. 02.00 päästiin ponnistamaan ja 10min päästä oli lapsi maailmassa.

2: rv 38
Klo. 04 alkoi supparit, kävin suihkussa ja lähdettiin ajaa 50km päähän sairaalaan. Heti päästiin sisätutkimukseen 6cm auki ja suoraan saliin. Tällä kertaa sain ilokaasua ja spinaali puudutuksen. Ja synnytys etenikin rivakasti. Mutta ponnistus tarvetta ei tullut missään vaiheessa. Siinä kävi kätilöä ja lääkäriä sekä opiskeliaa kokeilemassa ja pällistelemässä mikä on. No vauvan pää oli vinossa. Istuttiin portatiivillä, seistiin tuettuna kun jalat puuduksissa. Ja saatiin pää oikeaan asentoon.
Lopulta klo. 10.30 lapsi tuli muutamala työnnöllä.

3: rv 36
Klo. 3 alkoi tosi rajut supparit. Ei auttanut suihku eikä mikään. Lähdettiin ajaa 80km päähän sairaalaan. Se matka oli jotain aivan kauheaa. Yritä istua kauheissa suopistuksissa. Klo. 4.30 mies tiputti kättärin ovelle ja lähti viemään lapsia mummulaan.
Heti pääsin saliin ja olin 8cm auki. Sain spinaali puudutuksen ja kivut katosi kokonaan. Kerkesi hetken huilata ja mieskin kerkesi takaisin. Klo. 5.40 kätilö pyysi kerran ponnistamaan ja sieltä pikkuinen tuli ihan ”itsestään”.

4: rv 36.5
Aamulla klo. 9. Alkoi supistelemaan. Kävelin ympäri kämppää ja odottelin lasten vahtia. Klo. 10.30 kirjauduttiin laitokselle. Ja päästiin suoraan saliin. Auki vaan 4cm. Ilokaasua ensin ja tunnin päästä spinaali puudutus kehiin. Mitä puudutus ei auttanutkaan mitään! Supistukset laantui yhtäkkiä. Mitä tää nyt on?
Laitettiin tippa, supistuksia voimistavaa. Ja taas mentiin. Järkyt kivut. Rupesin jo pyytämään vahvempaa lääkitystä kun olin jo täysin auki ja täyty ponnistää. 5min ja lapsi oli ulkona klo. 13

5:
Rv 37
Käynnistys. Yli 4kg koko arviossa ja radi, 6cm auki sisätutkimuksessa joten päätetään käynnistää.
Sisään kirjaus klo.10.
Antibiotti tippaa ja odottelua.
Klo. 13 päästiin viimein toimiin tässä vaiheessa ei supistuksia eikä mitään synnytykseen viittaavaa. Olen aina haaveillut vesisynnytyksestä luomuna ja nyt näytti että se totetuisi. Voitte kuvitella miten iloinen olin.
Kalvot puhkaistaan. 30min pitää maata käyrillä. Ei supistuksia. Klo. 13.30 pääsen vessaan ja pam. Alkaa järkyt supistukset. Kärvistelen vartin ja pyydän päästä sinne ammeeseen. Kokeillaan kohdunkaulan tilanne 9cm auki. Voi p…… se siitä vesisynnytyksestä. Kyllä harmitti. No muutama supistus odoteltiin ja pääsin ponnistamaan. Voin sanoa että kyllä sattui, mutta luomuna mentiin niinkuin oli ajateltu. Klo. 14.10 lapsi maailmassa.

Sellaset kertomukset minulla

Kiitos paljon kun jaoit synnytyskertomuksesi.♥ Niitä on aina ihana lukea.
Harmi, että siellä esikoisen kohdalla vähäteltiin kipujasi, onneksi sitä kuitenkin luottaa omaan kroppaansa ja tietää koska sinne sairaalaan on lähdettävä.

Tämä ei ole synnytyskertomuksien parhaimmasta päästä, mutta kerron siksi, että myös kiireelliseen sektioon päätyminen ja raskausmyrkytys voivat päättyä hyvin. Tarina saattaa olla aika kauhea, jos pelkää sektiota, mutta tarkoitukseni ei ole pelotella vaan kertoa oma hyvin päättynyt tarinani. Lisäksi koin paljon sellaisia juttuja, joista en tiennyt ja joihin en osannut varautua..

Viikko ennen laskettua aikaa supistukset alkoivat pikkuhiljaa aamu kuudelta. Oikeastaan supistukset olivatkin sellaisia, että ne vaan jatkuivat ilman taukoa eli kai silloin voidaan puhua kestosupistuksesta.. Soitin neuvolaan tai Jorviin (en muista mihin) ja kysyin neuvoa..sanoivat että pitää syödä jotain sokeripistoista ja odotella liikkeitä. No liikkeitä ei kuulunut ja aloin myös vuotaa verta..se on kai ihan normaalia, mutta silti se ei tuntunut normaalilta… Soitin Jorviin ja sieltä he jo melkein käskivät jäädä kotiin (mitä muuten en olisi varmasti tehnyt), mutta sitten kätilö kysyi onko vauva liikkunut ja sanoikin sitten, että tule käymään. Odottelin sitten puolisoani ja, kun hän saapui olin kuulema aivan valkoinen. Kivut olivat tässä kohtaa jo aika kovia, oli todella epämukava olo kun supistukset edelleen jatkuivat kestona ja voimistuivat..

Oltiin n.10.30 Jorvissa, jossa päästiin tutkimuksiin. Meidät vastaanottanut kätilö vakuutteli, että kaikki on varmasti ihan hyvin ja vauva syntyy illalla. Tässä kohtaa kivut laantuivat varmaankin sen vuoksi, että olin aika jännittynyt. Lääkäri tuli sitten tutkimaan minua ja kätilöt pyysivät minua siirtymään viereiseen huoneeseen, jossa hän tutki tilannetta sisätutkimuksena. Tässä kohtaa tunsin kuinka verta valui aika reilusti (ja myöhemmin huomasinkin, että sitä oli aika lailla lattialla) ja lääkärilläkin oli vaikeuksia saada kuvaa kohdusta. Hän sanoi tässä kohtaa, että epäilee että istukka olisi irronnut, koska vuodan niin reilusti, mutta ei saanut kunnolla kuvaa kohdusta kun vauvan pää oli niin alhaalla. Seuraavaksi laitettiin yksi tippa (tai ei sitä letkua, vaan pelkkä neula) ja otettiin verikokeita. Kätilö pyysi minua pukeutumaan sairaalavaatteisiin ihan vaan varmuuden vuoksi. Tässä kohtaa hän oli edellleen sitä mieltä, että mitään hätää ei ole. Sinänsä hyvä, että hän pysyi rauhallisena, mutta tuntui vähän tyhmältä kun lääkäri juuri sanonut, että tilanne voi olla aika vakava. Myöhemmin hän sitten sanoikin, että arveli jo heti alussa, että kaikki ei ole hyvin. Sitten siirryttiin synnytysosastolle ja tässä kolmannessa huoneessa minulle tuli todella kylmä ja aloinkin tärisemään. Tai ainakin kuvittelin, että minua paleli..sain taas pari tippaa lisää käteen ja kylpytakin päälleni. Vauvan sydänääniä mittailtiin ja ne näkyivätkin jatkuvasti ruudulla, tosin ei meidän huoneessamme vaan jossain muualla ilmeisesti. Huoneessa pyöri jatkuvasti kaksi lääkäriä ja kätilöitä ja jossain vaiheessa he kertoivatkin, että testien perusteella kyseessä on raskausmyrkytys. Tämän olin tajunnut jo aiemmin, kun he puhuivat virtsan proteiineista ja pre-eklampsiasta. Tästä en muista enää kamalasti, koska kivut olivat jo aika kovat.Jossain kohtaa huoneeseen pölähti taas monta kätilöä ja lääkäriä..aluksi he vaan katsoivat minua ja monitoreita vakavana ja pyörivät jopa ympyrää huoneessa..sitten toinen lääkäreistä sanoi, että eikös tämä nyt ole sektio..johon toinen vastasi että kyllä, teen sektiopäätöksen. Heti tämän jälkeen kolme kätilöä sanoivat, että nyt pitää siirtyä toiselle sängylle ja yrittivät samalla saada kylpytakkia päältäni pois, mutta se ei onnistunut kun oli ne kaikki tipat kädessä. Lopulta he leikkasivat kylpytakin pois päältäni. Sitten minut siirrettiin leikkaussaliin. Siellä minulle laitettiin ensin katetri, sitten epiduraali, jotka kummatkin menivät hetken yrittämisen jälkeen paikoilleen. Kivut hävisivät saman tien enkä tuntenut yhtään mitään. Vielä piti saada verenpainemittari, joka laitettiin suoneen (?). Sitä yritettiin kahteen kertaan kummaltakin puolelta ja se oli kyllä todella oksettavaa..sain kyllä paikallispuudutetta ranteeseen, mutta silti se oli kivuliasta ja epämukavaa kun joku tökkii kymmiä kertoja neulaa ranteeseen neulakammoiselle ihmiselle. Laittaja sanoi jossain vaiheessa, että et sinä se et paljoa valita. Mielessäni mietin kyllä jotain ihan muuta.. Jossain vaiheessa sitten huomasin, että sektio oli aloitettu..Siinä ei varmaankaan mennyt kauaa kun vauva oli jo ulkona. Mitään itkua ei kuulunut, eikä vauvaa näytetty minulle. Hetken päästä joku tuli kertomaan että vauva voi hyvin ja kaikki on ok….Kysyin, että saanko nähdä istukan. ???? Jälkeenpäin mietin, että taisin olla aika sekaisin kun haikailin istukan enkä vauvan perään..

Myöhemmin sitten selvisi, että vauva kärsi hapenpuutteesta ja sen vuoksi otettiin myös aivokuvat, jotka olivat onneksi täysin normaalit. Raskausmyrkytyksestä topuminen kesti maanantaista perjantaihin ja se oli kieltämättä paikoin todella raskasta..sain nähdä vauvani vasta seuraavana päivänä viiden eri hoitohenkilökuntaan kuuluvan ja puolisoni ympäröimänä. He tarkkailivat miten reagoisin..ilmeisesti stressi ja verenpaineen nousu vaikuttavat raskausmyrkytyksestä toipumiseen. Ensikohtaaminen vauvan kanssa ei tosiaan ollut sellainen mitä halusin..vauva myös vietiin 5 minuutin päästä pois ja näin hänet uudelleen vasta seuraavana päivänä. Minulle itse sektiota pahempi kokemus oli se, että en nähnyt vauvaa heti ja kun näin niin todella pienissä pätkissä sekä se, että makasin sängyssä omissa lioissa ja verissä….Pesulle pääsin vasta tiistai tai keskiviikkoiltana ja sekin oli märillä rievuilla pyyhkimistä. Sektiopäätöksen tultua en pelännyt ollenkaan, että vauvalle kävisi jotain..olin ihan varma, että kaikki menee hyvin..en tiedä miksi.
Jokainen synnyttänyt varmaan tietää jälkivuodosta ja vaikka sektiopotilailla sitä onkin vähemmän niin oli se aika kamalaa maata sängyssä 5 päivää ilman suihkua.. Perjantaina sitten pääsimme perhehuoneeseen ja suihkussa käyminen tuntui melkein kuin olisi päässyt taivaaseen… Sitä paremmalta tuntui kuitenkin se, että sai olla vauvan kanssa ilman että joku vei hänet aina pois. Lopulta kaikki päättyi hyvin, vauvassa ei ollut mitään vikaa ja minäkin pääsin viikko synnytyksestä kotiin. Sain reseptit ainakin viiteen eri lääkkeeseen ja yksi niistä oli tukoksia estävä napapiikki, jonka puolisoni onneksi suostui joka aamu pistämään..Myrkytyksestä ja sektiosta toipuminen menivät ihan hyvin ja nyt reilun vuoden päästä tuntokin on täysin palautunut haavan kohdalle. En ole traumatisoitunut sektiosta enkä raskausmyrkytyksestä..en tietenkään haluaisi kokea sitä uudelleen, mutta luulen että osasyy tuntemuksilleni on Jorvin todella mukava ja pätevä henkilökunta.

Viikolta 30 eteenpäin epäilin raskausmyrkytystä, mutta jostain syystä en sanonut asiasta..pelkäsin kai että minua pidetään panikoivana ensisynnyttäjänä. Ainoastaan kohonnut verenpaine ja etenkin aamusta iltaan jatkunut turvotus olivat merkkejä myrkytyksestä. Luottakaa siis vaistoihinne ja vaatikaa tutkimuksia, minä en sitä tehnyt vaikka en sitäkään tiedä olisivatko ne johtaneet mihinkään.

Hui, jännitti niin lukea tämä, mutta onneksi kaikki päättyi siellä lopulta hyvin.♥
Varmasti ollut kamala kokemus nähdä vauvaa alkuun noin vähän ja samalla tuo, likaisena oleminen. 🙁
Kiitos paljon sinulle kun jaoit tarinasi tänne.♥

Mulla on kaksi perätilasynnytystä takana, molemmat todella positiivisia kokemuksia. Molemmat synnytykset oli suhteellisen nopeita (ei syöksysynnytyksiä kuitenkaan), toisessa vähän vahvisteltiin supistuksia lääkkeellä ja molemmissa epiduraalilla menty. Ihania kokemuksia <3 Pelkäsin sektiota, kun perätilan vuoksi sekin riski oli korkeampi, mutta molemmat sujuivat hyvin. Toinen alkoi supistuksilla, toinen lapsivesien tihkumisella. Toinen lapsista syntyi sikiöpussinsa sisällä, se synnytys olikin aika helppo ja sujuva. Toinen syntyi hiljaisena ja vaati pientä herättelyä, mikä vähän säikäytti, mutta kaikki kuitenkin hyvin.

🙂

Olipa ihana lukea näin kiva kokemus perätilasynnytyksistä. 🙂 Itsekin olisin valmis koittamaan ensin sitä kuin menemään sektioon. Kiitos paljon kun kerroit kokemuksesi.♥

Tyttömme syntyi 22.6.2016. Raskausviikot olivat tasan 41+0. Yöllä 01 aikoihin heräsin ensimmäisiin supistuksiin. 03 soitin sairaalaan ja he sanoivat, että saa tulla kun ei jaksa kipua kotona. Sairaalassa oltiin 05 ja auki olin 4cm. Pääsin ammeeseen 06:30 ja olin siellä 08:20 saakka. Silloin kipu alkoi olla jo sellaista että halusin muuta lievitystä. Edelleen olin auki 4cm. Käytin ilokaasua ja sain kohdunkaulanpuudutteen, sekä kalvot puhkaistiin. Kohdunkaulanpuudute ei auttanut mitään mielestäni, mutta ilokaasu toimi noin 11:30 saakka jolloin supistus-kipu alkoi olla liikaa. Pyysin epiduraalia ja se laitettiin noin klo 12. Silloin olin edelleen auki 4cm. Kaikki kivut lakkasi epiduraalin jälkeen ja torkuin noin 16 saakka. Jossain vaiheessa myös tiputettiin toinen annos epiduraalia. klo 17:45 sain alkaa ponnistaa ja tyttömme syntyi 18:31

Paljon kiitoksia, kun jaoit synnytyskertomuksesi tänne.♥
Itse en olekaan ikinä päässyt koittamaan ammetta kipujen lievitykseen, ainoastaan suihkussa olen hengaillut. 🙂

Mun esikoinen syntyi perjantaina 5.1. joten on vielä tuoreessa muistissa tapahtuma 🙂 Supistukset alkoi tiistai-iltana, väliä oli 10-20 sen tiistai yön ajan ja sinnittelin kaurapussin voimin hereillä yön. Keskiviikko aamuna supistukset laantui ja sain päivällä vähän nukuttua. Illalla ne alkoivat kuitenkin uudelleen ja yöllä välit oli 7-10 min luokkaa, epäsäännöllisiä mutta kipeitä. Lähdettiin sairalaan silloin ke-to yöllä kun en pärjännyt enää kotona panadolin ja kaurapussin avulla. Sairaalassa otettiin käyrää, todettiin etten ole kuin sormelle auki, sain kipulääkettä lihakseen ja nukahtamislääkkeen, jonka avulla selvisin torstai aamuun kun kätilöiden vuoro vaihtui. Päivällä kävelin pitkin sairaalan käytäviä ja yritin saada edistystä aikaan, edelleen supistusten väli noin 10 min.. Iltapäivällä pyysin tensin ja aina kun supisti, nousin ylös ja yritin sen avulla rentoutua. Olin 2 cm auki, limatulppa alkoi irrota. Torstai yöllä sain taas nukahtamislääkettä ja lihakseen kipulääkettä, mutta ne olivat jo yhtä tyhjän kanssa, en saanut enää unta. Aina kun supisti, pomppasin ylös keinusta, en pystynyt supistuksilta makaamaan ollenkaan. Perjantai aamuna aloin olla jo tosi kipee ja väsynyt. Pääsin onneksi saliin aamupäivällä ja lääkäri puhkaisi kalvot. Supistukset koveni ja kiihtyi samantien, otin ilokaasua ja aquarakkulat. Jossain vaiheessa olin 6-7 cm auki, sain epiduraalin ja sen voimin nuokuin puoliunessa tunnin. Oksitosiinin ja toisen epiduraalin voimin poika syntyi 45 min ponnistamisen jälkeen klo 19:13. Episitomia leikattiin, koska teki tiukkaa mahtua. Oli pitkä ja kivulias kokemus, mutta jaksoin yrittää itse vauhdittaa synnytystä olemalla pystyssä, mistä olen ylpeä. Lääkkeettömästi en olisi tohon pystynyt 🙂

Ihan ensimmäisenä hurjasti onnea vauvasta ja kiitos kun jaoit tarinasi.♥
Pitkä synnytys on kyllä ollut ja ikävää kun supistukset kiusaavat monena iltana. Supistusten aikana on kyllä aika tuskaa vain istuskella paikoillaan, seistessä pääsee liikkumaan ja helpottamaan kipuja paljon paremmin.

Meillä on neljä lasta, joiden synnytykset on menneet suhteellisen nopeasti muutamassa tunnissa ja pelkällä ilokaasulla, tytöt syntyivät 2,4kg-3,2kg painoisina. Viimeisin kokemus on kuitenkin positiivisin. Joulu-aaton vastaisena yönä kaksi vuotta sitten supisteli säännöllisesti mut sain ohjeeksi ottaa panadolin ja koittaa nukkua kun synnärillä oli ruuhkaa. Heräsin pari tuntia myöhemmin aamuyöllä paineentunteeseen, jonka vuoksi lähdimme samantien matkaan synnytyssairaalaan. Matka kesti taksilla 12min, ja pääsin perillä heti saliin jossa kätilö ja mies auttoi vaatteiden vaihdon, kätilö laittoi piuhat ja puhkaisi kalvot. Yhden rohkaisevan ilokaasu hörpyn ja 6 pikaisen työnnön jälkeen 3800g poika oli syntynyt maailmaan. Mikä parasta, pääsin tikittömänä samantien suihkun kautta aamukahville ja levättyäni 6tuntia pääsimme jo takaisin kotiin! Lapset heräilivät mummon kanssa kotona Jouluaattoon ja pääsimme kaikki yhdessä ihan parhaan päivän viettoon! 🙂 Vähän jännittää mitä tulevaisuus ensi kerralla tuo tullessaan, mikäli vielä joskus haluamme lisää lapsia.

Oho, hän tuli sitten nopeasti! Onneksi kerkisitte sairaalaan asti ja matka oli lyhyt, ettei syntynyt taksiin. 🙂
Kiitos kun jaoit tarinasi.♥

Viimeisin synnytys eli kolmas laatuaan oli melkoisen nopea. Torstaina minua supisteli parin tunnin ajan noin kymmenen minuutin välein (ei kipeitä, edes mies ei huomannut niitä) ja sen jälkeen supistukset laantuivat. Perjantaina kävin neuvolassa jossa katsottiin että olin 3cm auki, terkkari tutki vähän kovakouraisemmin jotta synnytys käynnistyisi. Lauantaina päätin torkahtaa hetkeksi. Ehdin nukkua 5min kun alkoi taas supistella, nyt jo vähän kovemmin mutta kuitenkin pystyin olla niiden kanssa. Noin puoli kolmen aikaan soitin miehelleni että pitäisikö mennä edes käymään sairaalassa, jos voisivat puhkaista kalvot että vauva syntyisi. Minua supisteli edelleen epäsäännöllisesti mutta jouduin jo keskittymään hengittelyyn. Mies päätti että nyt lähdetään heti. Soitin matkalla että olemme tulossa (30min matkaa). Matkalla supistukset muuttuivat säännöllisiksi (noin 8min). Hetken odottelun jälkeen pääsimme huoneeseen ja käyrille,mietimme kätilön kanssa sopivaa puudutetta. Jäin makaamaan käyrille kun kätilö lähti valmistelemaan salia. Aivan pian kätilön lähdettyä minulle tuli kaksi järkyttävää supistusta ja sitten meni vedet. Mies soitti kätilön ja minut kuskattiin saliin. Olin täysin auki ja siitä 10min niin poika syntyi. En ehtinyt saamaan puudutetta.

Näin jälkikäteen ajateltuna, mielestäni on helpompi ponnistaa kun tuntee oman kroppansa kunnolla ilman puudutteita. Myös toinen synnytys oli nopea ja ilman puudutetta.

No siellä on ollut nopeaa toimintaa. Hyvä että lähditte ajoissa sairaalaan. 🙂
Kiitos kun kerroit tarinasi.♥

Kiitos kivasta blogista ja Onnea odotukseen!

Esikoiseni on nyt 5vk ikäinen ihana pojanpötkylä mutta synnytys oli ihanuudesta kaukana. Toiveissani oli lääkkeetön synnytys (tai ainakin mahdollisimman myöhään annettuna ehkä epiduraali tms.) Minulla oli jo synnytys-soittolista laadittuna ja sairaalakassi täynnä herkkuja joita voisin supistusten välillä mutustella. 4 päivää ennen sairaalaan menoa alkoi irrota limatulppaa ja iltaisin sekä öisin supisteli hyvin kipeästi, jopa 5min välein. Kuitenkin aamun koittaessa supistukset loppuivat ja nukuinkin 4 päivän ajan kaikki aamupäivät voimia kerätäkseni.

Lopulta lähdimme iltapäivällä miehen kanssa sairaalaan jotta saataisiin tietää onko mitään edistystä tapahtunut, olin siis soittanut sairaalaan kätilölle ja tämä oli kehottanut meitä käväisemään. Kätilö teki sisätutkimuksen, olin 3 cm auki eli saisin valita lähdenkö vielä kotiin vai jäänkö lepohuoneeseen yöksi jossa voisin saada kovempaa kipulääkettä tarvittaessa. Päädyimme lopulta joulukuusiostoksille ja mäkkäriin syömään jossa supistukset taas kovenivat joten kaarsimme takaisin sairaalaan, olin päättänyt jäädä ainakin yöksi lepohuoneeseen. Uudessa sisätutkimuksessa olinkin jo 4,5cm auki joten kätilö totesikin että pääsen suoraan synnytyssaliin!

Sain sairaalavaatteet ja sonnustauduin niihin, availin juomapulloja ja käväisin vessassa. Yön aikana torkuin, käveleskelin ja yritin pomppia jumppapallon päällä mutta vielä aamullakin sisätutkimuksen yhteydessä olin edelleen vain 6cm auki. Kätilö teki sisätutkimuksen sen verran kovakouraisesti että lapsivedet menivät ja kauhukseni vesi oli vihreää! Kuitenkin lapsen syke oli aivan hyvä ja normaali, kätilö totesi että joskus lapsivesi vain on vihreää.

Tästä eteenpäin muistikuvat ovat hiukan hämärät, jossain vaiheessa sain oksitosiinitipan supistuksien vahvistamiseen jota sitten pudoteltiin yhteensä 4 pussillista välillä 45min taukoa pitäen. Pyysin ja sain tens-laitteen jolla pärjäsin jonkin aikaa, (4h?) ja lopulta kun kuulostin ja näytin kuulemme niin kivuliaalta kätilö ehdotti ensin kohdunkaulan puudutetta (joka laitettiin myös myöhemmin toiseen kertaan, ei auttanu) sitten lopulta epiduraalia johon sanoin ilmeisesti kyllä koska se minulle sitten laitettiin. Epiduraalihan on siitä hauska aine ettei sen laiton jälkeen saa enää syödä mitään joten sain glukoositipan oksitosiinin kaveriksi. Kivut hävisivät mutta niin hävisivät supistuksetkin: en tuntenut niitä eikä niitä juurikaan piirtynyt ruudullekaan.

Ai niin, lapsen päähän asennettiin sykettä mittaava ”pinni” sekä kohtuun piuha joka mittasi kohdun supistuksia. Lisäksi jossain vaiheessa huomasin etten pysty pissaamaan joten sain kestokatetrin. Parhaimmillaan minulta tuli siis kolme letkua alapäästä, selässäni oli epuduraaliletku ja kädessäni 3-4 tipan yhdistävää laite vaihdellen milloin mitäkin ainetta. En siis päässyt enää juurikaan ylös vuoteesta koska piuhoja oli niin monta, aina joku kone alkoi piipittämään ettei yhteyttä saada jos käänsin kylkeä. (Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo päätellä että vituiksi menee :D)

Iltavuorolaiselta kysyin sitten josko saisin seuraavan yön vain nukkua, olin näet edelleen vain 6cm auki ja melkoisen väsynyt. Yövuoroon tuli kuitenkin mukavan topakan oloinen kätilö ja tuli tunne että tänä yönä poju muuten syntyy! Suunnittelin jo kiitospuhetta mutta lopulta vaikka olin täysin auki ja olin ponnistanut ja yrittänyt kaikkea muuta paitsi päälläseisontaa jotta lapsen pää edes laskeutuisi, tuli lääkäri ja totesi mm. että lapsi on avonaisessa tarjonnassa eikä ole edes laskeutunut plus ettei kohtuni supistele riittävästi edes oksitosiinin avulla.

Tässä vaiheessa oli epiduraali jätetty pois jos vaikka kehon omat oksitosiinit lähtisivät kivun mukana auttamaan synnytystä eteepäin. Olin ihan poikki, n.20h syömättömyydestä heikko ja odotin vain kuolemaa kunnes kaksi kätilöä ja lääkäri paukkasivat huoneeseen todeten että kokeillaan vielä imukupilla!
3 kertaa he yrittivät mutta lopulta karjuin lujempaa kuin koskaan aiemmin ja käskin kaikkia lopettamaan.
Leikkaussalissa tärisin ja valuin lapsivettä ja itkin hysteerisesti, imukuppi oli ollut selkeästi liikaa koska säikähdin itsekin omaa reaktiotani. Luulin että olisin päässyt sektioon aiemmin koska lääkäri oli todennut ettei kohtu supistele riittävästi jotta lapsi voisi syntyä enää alakautta. Sektio meni hyvin ja hoitohlökunta oli ystävällistä, puudute jouduttiin laittamaan kahdesti koska ekalla kerralla puutui vain varpaat ja pylly, mutta se ei haitannut kun minua oltiin pistelty jo melkoisen monta kertaa 20h aikana. Sektio oli siis suorastaan helpotus, enää ei tarvinnut kuin maata kokovartalopuudutettuna ja itkeä vuorokauden väsymystä pois.

Kirjauduin sisään sairaalaan muistaakseni viiden aikaan iltapäivällä ja poika syntyi hätäsektiolla 22h jälkeen seitsemältä aamulla. Onneksi lapsella oli kaikki hyvin koko ajan, hänen puolestaan synnytys olisi siis voinut kestää kauemminkin mutta minun pällini ei kestänyt. Kiva jos joksoit lukea tänne asti, kaikesta kokemastani huolimatta voisin siltikin yrittää synnyttää uudelleen (!!!) koska jokainen raskaus ja synnytys on erilainen. Toivottavasti.

Kiitos paljon ja kiitos myös, että kerroit synnytystarinasi.♥
Ilman muuta luin koko jutun. Sydän oikein pamppaillen siitä, miten teille on käynyt. Rankka synnytys sinulla on kyllä ollut, joten en epäile että on helpottanut kun pääsit viimein sektioon. Ihanaa kuitenkin, että kaikesta huolimatta olisit valmis synnyttämään uudestaan. Ja onneksi ne on jokainen erilainen, jos seuraava olisi helpompi. 🙂 Ihanaa arkea sinne pienen pojan kanssa.♥

Niinpä, hiljalleen se alkaa sieltä lähestymään, iik. 🙂
Lue ihmeessä. 🙂
Kiitos linkistä, kipaisen lukemaan.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi | Äiti ja Melukylän lapset Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X