äiti ja melukylän lapset - Banneri

Alkuraskauden matelevien viikkojen jälkeen tuntuu, että nämä viikot menevät pikakelauksella. Onko viikot aina kuluneet näin nopeaan, vai tuntuuko minusta vain siltä. Kokeeko joku muukin odottaja, että viikot menee liian nopeaan vai mateleeko ne sinusta? Tänään täyttyi raskausviikko 23+0 ja 24 pyörähti käyntiin. Päiviä laskettuun on jäljellä enää 119!

Viimeisen viikon ajan olen pyöritellyt mielessäni kaikenlaista. Ensimmäisiä kertoja mieleeni on tullut myös synnytys. Odotan ja samalla jännitän sitä. Huomaan myös miettiväni usein, minkä kokoinen Sumusta on tulossa, varsinkin kun suklaa tuntuu jälleen maistuvan (yritän nyt kovasti vähentää sitä). Koska hän on vastannut ultrissa aina viikkoja, eikä ollut pienempi kuten sisaruksensa. Tästä syystä olen jännittänyt myös kovasti lähestyvää sokerirasitusta. Mitä jos minulla todetaankin radi. Se olisikin ihan uusi juttu ja toivon todella, että saan puhtaat paperit. Silti tämä on ensimmäinen odotus, kun edes pohdin tätä.

Pyörrytystä, suonenvetoa, yksi suonikohju…

Pyörrytyksen tunne on ja pysyy. Siihen ei auta säännöllinen syöminen tai juominen. Paikoillaan seisominen on asia joka tuntuu kaikista pahimmalta. Silti myös liikkeessä saattaa tulla hetkiä, kun pelkään todella että pökrään. Viimeksi lumitöitä tehdessä jouduin useampaan kertaan pysähtyä ja jopa avaamaan takkini ja repimään kaulaliinan pois, kun tuli niin kamala tunne, että pian lähtee taju. Lisäksi korvat menevät lukkoon, varsinkin jos teen jotakin sellaista, jossa syke nousee ja hengästyn.

Öisin olen kärsinyt myös jonkin verran suonenvedoista sekä välillä närästyksestä. Suonenvetoon on auttanut vielä villasukat sekä se, että venyttää jalkaa vain kunnolla, vaikkei se kivalta tunnukaan. Tämä on ollut minulla joka ikisessä raskaudessa, joten sitä jo osasin odottaa. Loppua kohden ne ovat voimistuneet niin, että itku ei ole ollut kaukana. Närästykseen on toistaiseksi auttanut se, että ei syö liian lähellä nukkumaanmenoa. Saa nähdä koska tässä joutuu hakea apteekista närästykeen jotakin muuta apua.

Pongasin myös ensimmäisen suonikohjun tai jonkun vastaavan!!! Ainakin se näyttää ällöttävältä ja olen paniikissa hieronut sitä, vaikkei se toki mitään autakkaan. Pitäsikö hommata jotkut tukisukat? Tosin niiden pitäisi sitten yltää päälle reiden, jotta niistä olisi hyötyä? Onko täällä jollain tukisukkia käytössä ja onko ollut apua? Lisätään listaan myös levottomat jalat, joka voi muuten joskus olla harvinaisen ärsyttävää, varsinkin kun koitat mennä nukkumaan.

Ihanan kamalat raskauden oireet ovat siis täällä, mutta kasvava vatsa ja pieni sen sisällä voittavat kaiken tuon ja siinä syy miksi edelleen vaan rakastan olla raskaana. Lisäksi tuntuu, ettei sen alun pahoinvoinnin jälkeen mikään muu tunnu missään, paitsi se hiton suonikohju!

Sumu liikkuu hyvin ja liikkeet voimistuvat. Hikkakin tuntuu tasaisena vatsan hytkymisenä. Vatsan koosta sen verran, ettei se mielestäni ole enää kasvanut sellaista vauhtia kuin alkuun, tainnut jopa vähän pienentyä, heh. Herkuttelusta koitan päästä hiljalleen eroon, tosin tänään ajattelin hakea pitsaa. Eli sen jälkeen voisin koittaa aloittaa herkkujen jättämisen viikonlopuille.

Kommentit (16)

Mulla oli raskausaikana myös tuollaista huimausta ja ”tukahtumisen” tunnetta. Matala verenpaine ilmeisesti oli syynä, lyhyet ruokailuvälit auttoi jonkin verran mutta salmiakki oli kaikkein tehokkainta 🙂 sen syöminen vaan on kiellettyä raskausaikana, mutta söin silti pieniä määriä päivittäin. Loppuraskaudessa ongelmaa ei enää ollut.

Mulla toisessa raskaudessa tuli suonikohjuja. Koko jalan iso ät verisuonet ”pullotti” ja nilkan ja polven kovalla oli painetta ja kipua. Painoa ei noussu koko odotusaikana ku 9kg ja tein fyysistä työtä ja liikuin paljon ja join vettä. Eli yleisimmät oireen aoheuttajat on just nuo. Mulla on perintönä tullut eikä niitä voi ehkäistä. Tympeä vaiva! Tukisukkiksetkaan ei auttanut mun kohdalla. ☹ Mutta vauva oli kaiken arvoinen? Tsemppiä vaivaan ja pidä jalkaa koholla päivän aikana jos mahdollista edes pieniä hetkiä.☺

Voih, varmasti ollut tosi kipeät. 🙁 Mutta niin kuin sanoit, vauva on kyllä kaiken arvoinen.♥
Kiitos vinkistä, pitääkin muistaa pitää välillä tuota jalkaa koholla. 🙂

Siis noi suonenvedot on aina vaivannut raskauden aikana vaikka muuten ei siitä ole ollut tietoakaan ? huimausta oli jonkin verran, verenpaine oli myös matala ja rautaa piti syödä enemmän raskauden lopulla. Suonikohjuilta olen onneksi säästynyt joten niistä ei ole kokemuksia..mutta ne levottomat jalat, siis niin ärsyttävä asia ?

Mullakaan ei ole muuten vaivannut kuin odottaessa. Kauhulla odotan mitä ne on raskauden lopussa.
Hyvä ettei sinne tullut suonikohjuja..mulla tuo yksi ja panikoin jo siitä. 😀 Ja kyllä, levottomat jalat on jotain niin raivostuttavaa..hitto kun pitää heilutella ja vatkata koko ajan, eikä sekään meinaa auttaa.

Mulla alkoi suonikohjut kiusata toisessa raskaudessa, tukisukasta oli jonkun verran apua, ei tosin paljoa. Mutta kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Viimeisessä raskaudessa toisessa jalassa oli isot ja todella kipeät suonikohjut ja niihin liittyvä järkyttävän kipeä paineen tuntu. Jouduin alkaa lopulta pistää verenohennuslääkettä laskimotukoksen ennaltaehkäisyksi. Näihin ei tukisukka auttanut, vaikka käytössä olikin mulle mittatilaustyönä valmistettu koko jalan pituinen sukka. (Mainittakoon että sain isomummilta ”perintönä” suonikohjugeenit ja raskaudet taisivat pahentaa/aikaistaa jalkojen tilannetta.)

Toi pyörrytys ja korvien lukkoon meneminen kiusasivat aina myös. Pyörrytykseen auttoi suolainen ruoka, korvat sai auki kun laittoi pään pieneksi hetkeksi alaspäin.

Pitää kyllä kokeilla, jos sillä ehkäistäisiin ainakin niiden lisääntyminen tai tuon pahentuminen.
Inhottavaa, että siellä on noin vaivannut. 🙁 Mulla ei onneksi ole mitenkään kipeä, paitsi kyllä se painaminen ikävältä tuntuu.
Hih, mulla auttanut aivan sama korvien lukkoon menemisen kanssa. Viime odotuksessa tämä vaiva oliki ihan mahdoton ja korvat tuntui olevan jatkuvasti lukossa. Neuvolassa sanottiin sen johtuvan kasvaneesta verimäärästä. Mutta usein lenkillä pysähdyin muka sitoon kengännauhoja yms. 😀

Luen sun tekstejä ihaillen tai siis jotenkin, että kun olet kokeneempi . Itse odotan kolmatta rv 14+5 (vai 13 ? Pitää kyllä tarkistaa että nytkö jo meni sekaisi). Mun kuopus on syntynyt 09 eli edellisestä on aikaa. Nyt koko viikon hormooni päänsärky (tätä oiretta oli myös kun käytin mirena joten tunnistan oireen johtuvan hormooneista) niin paska vaiva johon lääkkeet ei auta. Suihku ja ulkoilu auttaa sen aikaa kun siellä on. Toivon todella ettei tämä kestä kauan kokoajan pikkuinen jomotus. Sama vaiva oli kuopuksella että josko eka ultra veikkaus sukupuolesta tyttö pitää sitten paikkaansa vaikka tosin ei siitä todellakaan voi olla vielä varmaa.


Hih, joskus noissa viikoissa voi mennä niin sekaisin. Musta tuntuu, että tää odotus menee niin nopsaan, että olisin itse aina sanomassa pienempiä viikkoja mitä mulla on. 😀
Voi ei, kuulostaa ihan hirveältä tuollainen päänsärky. 🙁 Mulla särki alkuraskaudessa myös paljon päätä, mutta onneksi se sitten loppui. Toivotaan, että sielläkin helpottaa ja saat nauttia odotuksesta ilman sitä.♥
Jospa toisessa ultrassa saatte sitten varmemman veikkauksen sukupuolesta. 🙂

Suonenvetoihin ja levottomiin jalkoihin vois auttaa magnesium. Itse aloin käyttää fitlinen vitamiineja viime raskausaikana, (siinä iltavitskussa (restorate) on mm. magnesiumia) luulen, että siitä syystä neljäs raskauteni oli eka, jossa en kärsiny levottomista jaloista.

Tuosta magnesiumista olen kuullutkin hyvää. 🙂 Nyt vaan mun ei ehkä kannata sitä ottaa, kun eikös se heikennä raudan imeytymistä? Mun pitäis tuo hb saada nousuun. Mutta heti kun se saadaan kuntoon niin otan kyllä tuon magnesiumin käyttöön. 🙂

Hei! Mulla on nyt 5 raskaus ja elämäni ensimmäinen suonikohju antoi merkkiä jossaki rv 25 paikkeilla. Aika pian hommasin semmoset polveen yltävät tukisukat. Silti ne suonikohjut paheni aivan räjähtämällä. Kokeilin myös semmosia raskaus tukisukkahousuja, mutta ne oli mulle huonot. Paremmat on ylös asti tulevat tukisukat. Kyllä tuntee että niistä on apua! Mun mielestä ne auttaa myös vähän levottomiin jalkoihin 🙂

Hei hienoa kuulla, että on ollut apua. Onko heittää vinkkiä, mistä tuollaisia pitkiä tukisukkia kannattais alkaa etsimään? 🙂

tukisukat-shop.com. minä tilasin tuolta ja sain kyllä hyvää palvelua vaihtojen kans! Mulla on riittäny ne 1 luokan sukat, eli kireys 18-22 🙂

Kiitos vinkistä. 🙂

Mullakin edellisissä odotuksissa suositeltu syömään salmiakkia matalien paineiden takia. Nyt se tosiaan on kielletty, mutta välillä on pitänyt ottaa yksi tai kaksi, koska täälläkin se helpottaa oloa.

Vastaa käyttäjälle Santra Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X