äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vain yksi sana Yök!!! Tänään aamusta oli vuorossa sokerirasitus. Tämä oli nyt toinen odotus kun tuossa kävin, sillä vasta kuopuksemme Sisun kohdalla jouduin siihen ensimmäistä kertaa. Syynä oli ikäni, jonka vuoksi neuvolassa oltiin sitä mieltä, etten enää pysty välttämään sitä. Minusta se on itse asiassa hyväkin, sillä ihan kenellä vain voi olla raskausdiabetes.

Tässä odotuksessa minulla on ollut neuvolassa sijainen, joka mietti jonkin aikaa tarvitseeko minun mennä ollenkaan sokerirasitukseen. Siinä hänen puntaroidessa mitä tehdään, sanoin, että edellisestä jouduin sinne jo menemään, joten kai tälläkin kertaa pitäisi. Vaikkei se rasitus ole todellakaan mikään mukava, on se minusta todella tärkeä juttu. Edellisellä kerralla rasitus sujui hyvin, eikä suurta pahoinvointia onneksi tullutkaan.

Miten rasitus sujui tällä kertaa?

Ensimmäinen pistos sujui hyvin, sillä minulta on aina löytynyt suonet helposti. Samalla otettiin myös verikoe, josta selviää sikiön veriryhmä. Sitten oli vuorossa sen yltiö pahanmakuisen sokerilitkun juominen, yök! Se maistuu kyllä niin hirveälle ja on inhottavan ”tahmaista” (jäi kiinni huuliin ja kitalakeen inhottava kerros). Ensimmäisen mukillisen juominen sujui ihan hyvin, kunhan vain ei stopannut juomista. Toinen mukillinen meni alas hieman hitaammin ja maku ällötti jo todella paljon. Ihokarvat nousi kananlihalle kun viimeisen kulaukset siitä otin.

Puolentunnin kuluttua tuli sellainen olo, että rysähtääköhän tässä päänsärky päälle. Myös pari kertaa tuli hetkellinen huono olo, joka oli aika aaltomaista ja meni onneksi ohitse, kun koitin vain keskittyä ajattelemaan muuta. Siinä vaiheessa kyllä ällötti, kun viereeni istahti henkilö joka kärysi tupakille ja oli ottanut mynthonin koittaakseen peittää hajua.

Ensimmäisen tunnin jälkeen olo oli yllättävän hyvä. Sumu heitti vatsassa kuperkeikkoja. Itsellä hieman pää kipeä ja olo aika väsynyt. Pian olikin jo toisen pistoksen aika ja siitä tuolista noustessa hieman huippasi. Heiluen siis suuntasin kohti labrahuonetta.

Toinen pistos otettiin samasta kädestä kuin ensimmäinenkin. Olo hieman krapulainen, muttei pahoinvoiva. Ennemminkin sellainen sokerihumala olo. Päänsärky ei onneksi tullut kunnolla päälle, vaan pikkuisen jomotti koko ajan. Jonkin ajan kuluttua verikokeen ottamisesta tuli hirveän kylmä. Inhottava olo, kun paleli niin paljon. Kun kolmas verikoe lähestyi, alkoi oma olo olla suhteellisen normaali, ainoastaan väsymys oli kovaa. Minun toiveestani myös kolmas verikoe otettiin samasta kädestä kuin edelliset kaksikin.

Sokerirasitus sujui kohdallani jälleen todella hyvin. Nyt jännään, että saanko tästä puhtaat paperit. Olen kuullut, että mitä enemmän on huonovointienen sitä matalammat arvot on ja mitä normaalimpi olo sitä lähempänä rajoja ne ovat. Ainakin kuopuksemme Sisun kohdalla tämä piti paikkansa ja arvoni olivat lähellä niitä viitearvoja. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkaansa. Toivon todella, että tälläkin kertaa kaikki olisi kunnossa ja selviäisin ilman radia tämänkin odotuksen.

Miten sinun sokerirasitus on sujunut? Saitko puhtaat paperit vai todettiinko raskausdiabetes?

Kommentit (8)

Minulle ei tullut huonoa oloa yhtään sokerirasituksessa, ja sokerirasitustulokseni olivat todella hienot, neuvolan tädin sanoja lainatakseni, 4.5 8.3 5.6 mmol/l (tuossa järjestyksessä). Ja kyselin neuvolasta silloin ennen kun itse rasituksessa kävin, että voiko olosta päätellä jotain tuloksesta, niin vastaus oli että EI voi. Tulosta ei oikein voi mistään ennalta tietää.

Ei ollut diabetestä kun ensimmäiseltä kävin rasituksessa. Eikä koko homma ollut yhtään niin paha kuin aluksi kuvittelin ihmisten kertomien perusteella. Ei tullut huonoa oloa ja litku oli yllättävän hyvää. 😀

Yh, ollaankohan me juotu erimakuista litkua? 😀 Jotkut kuulemma on ihan hyviä, kuten joku vadelmanmakuinen maistuu vaan mehutiivisteelle. Toi mun juoma oli kyllä aivan karmeeta.
Muuten se rasitus on täälläkin sujunut ihan hyvin. 🙂

Mä oon käynyt kanssa kahdessa edellisessä raskaudessa ja toisella pidin väkisin sen litkun sisällä eli tuli todella huono olo. Molemmilla kerroilla onneksi kuitenkin selvisin puhtain paperein 🙂

Yöks..varmasti rankka parituntinen pidätellä oksennusta. 🙁
Onneksi itsellä paha olo tuli vain pieninä aaltoina, joka kesti vain hetken.

Minä kävin jokaisessa kolmessa raskaudessa rasituksessa ja kahteen kertaan raskausaikana koska sukurasite löytyy vanhempien puolelta.
Minulle ei tullut huono, en ollut muuta kuin nälkäinen rasituksen jälkeen ja arvot ihanteelliset.

Monien tuttavienkin kohdalla huomannut että se huonovointisuus on yksilöllistä eikä kiinni siitä onko radi vai ei.

Luottavaisin mielin eteenpäin kun ei viimeksikään radia sinulla todettu.

Onneksi sinulle ei tullut huonoa oloa, kun olet joutunut kahteen kertaan tuossa käymään joka odotuksessa. Yh, nyt tällä hetkellä itseäni puistattaa pelkkä ajatuskin mennä juomaan uudestaan sitä ällöä litkua.
Joo näin arvelin, ettei tuo väittämä varmastikaan pidä paikkaansa. 😀 Koitan luottaa, ettei radia olisi tälläkään kertaa. Jos se todetaan, niin vaatii kyllä jonkin verran sulattelua..

Hyvä, että siellä ei tullut pahaa oloa ja arvotkin hyvät. 🙂 Mulla ei edellisestä tosiaan tullut huonoa oloa ja keskimmäinen arvo oli juuri alle sen rajan. Sillä nyt hieman jännitän pysyyköhän tälläkin kertaa alle tuon rajan. Toivottavasti.

Vastaa käyttäjälle Jossukka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X