äiti ja melukylän lapset - Banneri

Raskausaikana törmää usein vauvavatsan koon arvosteluun. Ainakin itse olen saanut kuulla siitä jokaisessa odotuksessa jossakin vaiheessa. Ymmärrän, että monia kiinnostaa toisen vatsa ja sen kasvu, niin minuakin. Onko ok sanoa omat ajatukset ääneen, ajattelematta sen enempää, että se voi loukata toista paljonkin? Toisille nimittäin se iso tai pieni vatsa voi olla arka asia.

Me jokainen olemme rakenteeltamme erilaisia. Toiset lyhyempiä, toiset pidempiä. Toisilla lantio on leveä ja toisilla kapea. Joillakin kohtu on kallistunut eteenpäin ja joillakin taaksepäin. Näin myös jokaisen vatsa on uniikki. Jokaisen vatsa saattaa olla myös täysin erilainen jokaisessa odotuksessa.

Kuvat otettu raskausviikolla 23+0 odotuksissa vuonna 2008-2018. Esikoisen aikaan kun sitä vatsaa ei kuvailtu paljon mitään.

Itse olen kuullut näiden odotusten aikana paljonkin kommenttia vatsani koosta. Milloin se on ollut liian pieni ja olen miettinyt onhan kaikki hyvin, kasvaahan vauva normaalisti? Ja on myös kuultu se perus ”Oletko varma että siellä on vain yksi?” Riippuu paljon siitä tavasta, joilla vatsani kokoa on arvosteltu, kuinka siihen itse tulen reagoimaan. Joskus olen itkenyt sitä, kuinka minussa on vikaa kun vatsani ei näy, enkä edes näytä raskaana olevalta ja joskus pelännyt pelko perseessä sitä, mikä jättiläinen sisälläni kasvaa. Lapset ovat kuitenkin olleet syntyessään melkein samankokoisia riippumatta siitä minkä kokoinen vatsani on milloinkin ollut.

Joskus on hyvä pitää mölyt mahassa tai päivitellä vatsan kokoa omassa mielessä

Odottava äiti on aika herkässä tilassa ja normaalitilassa hän ei ehkä reagoisi vatsan koon arvosteluun mitenkään, mutta raskaana ollessa sitä saattaa pienikin asia saada itkun kurkkuun. Varsinkin itse olen jokaisessa odotuksessa malttamattomana odottanut sitä, että vatsa pyöristyy ja alkaisi vihdoin näkyä. Silloin tuntuu aika lyttäykseltä, jos joku sanoo, ettet näytä yhtään että olisist raskaana. Toinen taas voi kokea vauvavatsan kasvun ahdistavana, jolloin toisten kauhistelu vatsan suuresta koosta ei ehkä tunnu odottajasta mukavalta.

Suurin osa kuvista otettu joko päivä ennen tai jopa samana päivänä kun vauva on syntynyt. Kuvat odotuksista 2005, 2009, 2010,2013 ja 2015.

Myönnän, että tykkään itse katsella toisten masukuvia ja muistella millainen oma vatsani oli niillä viikoilla. Minusta odottavat äidit ovat niin kaunis näky, oli vatsa sitten suuri tai pienempi. Ollaan myös ystävien kanssa katseltu mahakuvia tai vertailtu niitä keskenään. Lisäksi tykkään itse vertailla kuvia eri odotusteni välillä ja katsoa millä tavalla vatsa on missäkin odotuksessa kasvanut. Kuten kollaaseista hyvin näkee, on vatsa ollut jokaisessa odotuksessa erilainen ja erikokoinen.

Onko sinun vatsasi kokoa arvosteltu?

Kommentit (18)

Kavereiden kesken on saatettu vertailla masujen kokoa, mutta se on jotenkin tapahtunut sellaisessa hengessä, ettei siitä ole tullut pahaa mieltä.

Muistan, että muutaman kerran joku muu (sukulainen, harvemmin kuitenkaan kukaan ihan tuntematon) on kommentoinut vauvamahan kotoa. Että onpa se pieni tai voi kauhea kun on suuri. Kyllä niistä on aina tullut vähän ikävä olo. Kukaan ei onneksi ole kysymättä tullut taputtelemaan, mutta kyllä noita kauhisteluja (suuntaan kuin toiseenkin) kuunnellessa on käynyt mielessä, pitäisikö sitä itsekin ruveta taputtelemaan sen naapurin Reijon/Martan mahaa ja sanoa mahdollisimman kuuluvalla äänellä että onpas tämä valtava, ei mutta onpas tämä kuihtuneen näköinen, tms. Luultavasti masukoon arvostelijat ei tarkoita sanomisillaan pahaa mutta voi että, kun sitä tunneälyä löytyisi sen verran, että tuon masun koon kommentoinnin osaisi tehdä jotenkin nätisti. Niin neutraalisti ja hyvällä tavalla, että siitä jäisi hyvä mieli. Eikä sellainen, että on jotenkin vääränlainen.

Munkin massun suurta kokoa päiviteltiin neljä viikkoa sitten, ja tunsin itseni suorastaan möhkäleeksi. Mietin, miltä mahdan näyttää oikeasti täysaikaisella raskausvatsalla, kun silloin oltiin vasta puolessa välissä… Onneksi eräs herttainen mummo tuumasi, ettei ainakaan ymmärrä mitä kauhisteltavaa tuossa on – ihan sellainen on, kun puolivälissä kuuluukin 🙂 Siitä taas tuli parempi olo.

Harvemmin sitä lihavan ihmisen makkaroita arvostellaan päin naamaa tai mennään niitä koskettelemaan, mutta kummallisesti raskauden kohdalla on ihan eri säännöt! Että alkoi ärsyttämään… Jokaisella tuntuu olevan mielipide vatsan koosta, muodosta, vauvan sukupuolesta jne. Eräs tuntemani henkilö kyselee raskaana olevalta innokkaammin ”montako kiloa on tullut” kuin ”miten olet voinut”. Ja se mahan kyttääminen, rgh! Millon se on liian pieni, milloin liian iso, milloin selvä poika, milloin selvä tyttö (tässä kohdin olen itse miettinyt vain onkohan minulla liikaa jenkkakahvoja jos leveä maha kerta on :D). Ja sitten vielä se synnytyksen jälkeinen ”kyttääminen” ja kommentointi. Jotenkin tuntuu että nykymaailmassa on hyväksyttävämpää jos vauva on syntyessään pieni (max 3kg luokkaa) kun ennen vanhaa taisi potra lapsi olla toivotumpi. Itse ainakin sain kuulla ”onpas iso” kommentteja jo 3,7kg kokoisesta vauvasta 🙁 Raskaana olevat vielä ottavat kaiken paljon herkemmin, ei siinä oikein auta järjellä ajatteleminen, kaikkia kun ei voi miellyttää, jokaisella kun tuntuu olevan erilainen mielipide – voisivat vain oppia pitämään ne itsellään.. Ja yksi mikä pääsee ärsytysten top 3 listalle on ehdottomasti sukupuolen utelu! Ei olla ikinä paljastettu sukupuolta etukäteen mutta voi piip miten sitä yritetään onkia: suoraan kysymällä tai salakavalasti utelemalla jos vaikka vahingossa lipsauttaisin. Tuokin on minusta asia joka ei mielestäni kuuluu ulkopuolisille yhtään siis jos itse emme sitä halua paljastaa.

Mä taas oon törmännyt siihen että sukulaiset yms valittaa ettei olis halunnut tietää sukupuolta etukäteen, ilmeisesti meidän olisi pitänyt pitää se salassa myös omilta lapsilta vaan ettei vahingossakaan paljastu muille..
En todellakaan alkanut pimittää tietoa kun esikoinen oli jo monta vuotta toivonut pikkusiskoa ja viimeinkin sen siskon sai, ei mun mielestä ole muiden asia päättää siitä mitä joku kertoo tai ei kerro 😮 Mentiin vielä pahoittelemaan asiaa, kun en tullut ajatelleeksi miten typerää tuollaisesta on muiden valittaa 😀 Tällä kertaa jos saadaan sukupuoli tietää niin en sitä peittele enkä kyllä tasan pyytele mitään anteeksi..
Erikoista oli myös kun isäpuoli ei halunnut mun siskontytön ristiäisiin koska tiesi vauvan tulevan nimen jo ja kuulemma oli sitten ihan turha lähteä juhliin..
Nimeä nyt en itsekään varmaan kaikille paljastaisi ennen ristiäisiä, mutta ei haittaisi jos tietäisin jonkun toisen vauvan nimen ennen juhlaa, ei vaikuttaisi osallistumiseen kyllä mitenkään 😮

Oho, enpä ole koskaan kuullut, että kukaan valittaisi siitä noin päin. Mutta näköjään teit niin tai näin, niin aina se on jonkun mielestä väärin. Et mielestäni ole tuossa tilanteessa mitään anteeksi pyyntöjä velkaa, sillä sehän on teidän asianne kenelle kerrotte ja jos he sattuvat sen muualta kuulemaan on sitten heidän ongelma. 🙂

Kääk, empä ole tuostakaan kuullut. Ompa outo syy olla menemättä, kyseessä kuitenkin todella tärkeä juhla. :/

Niinpä, jotenkin sitä kuvitellaan, että raskaana olevan vatsaa voi koskea ilman lupaa..
Ompa muuten inhottava tapa kysellä kiloista toiselta, nekin kun voi olla arka asia odottajalle..ei kyllä tulisi itsellä mieleenkään kysellä mitään tuollaisia. Ja muutenkin toisen vatsan koon arvostelu on jotenkin inhottavaa, varsinkin jos se kaikki sanotaan väärällä tavalla, että odottaja voi loukkaantua siitä. Asiat kun voi esittää monella eri tapaa.
Joo nykyään tunnutaan ihannoivan pientä vatsaa, nopeaa palautumista ja että vauva olisi pikkuinen. Itse olen ollut syntyessäni 3,8kg ja en tosiaan usko, että silloin kukaan on kauhistellut minun olevan iso.
No johan siellä on oltu uteliaita, kun teiltä tollain udeltu. Eiköhän vanhemmat sen kerro, jos niin haluavat.

Oi kyllä vain!!!inhosin sitä ”no ainakin sun masu on kasvanut sitte viime näkemän” kommenttia. Älä nyt. Sehän tässä on tavallaan tarkoituskin!!!

Mä myös rakastan noita vauvamasu kuvia,ne on vaan niiiiin ♡♡♡

Hah, eikä! Tollasta mulle ei ookkaan vielä sanottu.
Vauvamahat ja kuvat niistä on vaan jotain niin ihanaa.♥

Mä en oo saanut kuulla arvostelua mahan koosta kuin esikoisen kohdalla, just tuon että olenko varma että vauvoja on vain yksi, en ihan tajua mikä idea tuossa kommentoinnissa on muuta kuin naureskella toisen mahan koolle, kun kuitenkin tiedetään että siellä ON vain se yksi. En mäkään mene sanomaan jollekulle ei-raskaanaolevalle että ootkos ihan varma että söit vaan yhden hampparin kun on tolla mahalla kokoa hohhoh 😀

Enemmän on harmittanut vauvan koon arvostelu, meilläkin kun esikoinen oli karvan vajaa 4kiloa niin siitä tuli heti kommenttia että ohoh kun on kokoa ja onpa ollut työtä tehdessä.. Ja aina piti sanoa poikaa ”pieneksi” heittomerkeillä..
Poika oli ja on edelleen ollut aina tosi hoikka, mutta kun pituuttakin oli 54cm syntyessä niin kaipa sitä painoakin on enemmän.. Muut kun on suvussa saanut alle 50cm ja n. 3,5kg vauvoja.
Toinen poika sitten olikin jo 4,5kg raskausdiabeteksen takia, tyttö oli vain 3,5kg ja 50cm.
Nyt sitten RD iski pahempana kuin aiemmin neljännen kanssa ja vähän jo ahdistaa että millaista kommenttia tulee jos vauva kasvaa taas kovin isoksi 🙁
Näistä muuten tuo isoimman synnytys (käynnistys) oli kaikkein helpoin, kun taas pienin oli vaikein 😀

Kai siinä on justiin se tarkoitus piruilla toisen vatsan koolla. Mutta hyvän vertauskuvan kirjoitit, sillä harva varmaan kehtais vetää tota hampurilais juttua jollekin. Mutta jännästi taas sitten raskaana olevat vatsaa arvostellaan tosi helposti.

Voi eikä, varmasti harmittaa tollainen vauvan koon arvostelu. 🙁 Lapset kun nyt vain ovat jokainen eri kokoa syntyessään. Olen itse törmännyt tähän arvosteluun myös niin, kun yksi lapsistamme oli vauvana pyöreä ja kyllähän se tuntui pahalta, varsinkin kun kuulin sitä tosi usein. 🙁
Mua jännittää nyt pikkuisen tämän kuudennen kohdalla, onko hän isompi kuin sisaruksensa? Mutta olen kyllä kuullut että joskus ne isommat on helpompi synnyttää kuin pienemmät, kun ovat jäntevämpiä. Kiva kuulla, että sielläkin mennyt niin. 🙂 Ja toivon, ettet tällä kertaa joudu kuulemaan kauhistelua vauvan koosta.♥

Pakko vielä kommentoida tuosta isommasta vauvasta. Meillä on Nooa ollut syntyessään 4200g ja ei kyllä ollut yhtään vaikeampi synnytys. Toki en tiennyt etukäteen,että on reilun kilon isompi vauva tulossa kuin ensimmäinen,olis varmaan ollut VÄHÄN jännittävempää mennä synnyttämään. Mutta mulle kätilö sanoi,että voi lohduttautua aina sillä,että vauvan pään ympärys ei hirveästi muutu,oli kyse sitten 3kg tai 4kg vauvasta. Ja se pään syntyminenhän siinä on se vaikein juttu,loppu kroppa tulee kyllä perässä:)

Totta, se pään kokohan siinä eniten vaikuttaa. Meillä nuo olleet pienipäisiä ja toivotaan että Sumukin on. 😀

On arvosteltu mm. miten mahdut ovesta tai onpa se valtava jne. Mutta samoihin aikoihin myös joku työkaveri ihmetteli, että olenko vaihtamassa työpaikkaa, kun olin jäämässä töistä pois – äitiyslomalle. Oikeasti mahani on ollut aika pieni molemmissa odotuksissa myös lääkärien mielestä ja ovat ihmetelleet, että miten sinne on mahtunut yli 4,5 kiloinen esikoinen ja 4,2 kiloinen toinenkin. Kuten sanoit, niin vaikuttaa paljon miten asian ilmaisee, sattuuko se vai ei. Upea maha ja nätti maha sinulla. Ja tosiaan aika erilainen eri raskauksissa. Vikasta kollaasista tulee kyllä hyvällä mieleen kliseisesti tyttö- ja poikamahat.?

Ääh, onpa ollut ikävä kommentti tollainen miten mahdut ovesta ja sana valtava, ei ehkä ole se mitä odottaja haluaa kuulla. Varsinkin kun vatsa ei ole edes mitenkään suuri.
Se kyllä vaikuttaa ja paljon millä tavalla sen asian vatsan koosta ilmaisee.
Kiitos.♥ Oli hauska tehdä kollaasit ja vähän verrata edelliseen odotukseen. Ja kyllä noi poikamahat on kyllä selkeesti erilaiset kuin tyttömahat..vaikka kaikki onkin ihan erilaisia keskenään. 😀

Kavereiden kanssa se vatsan vertailu on erilaista ja kun siinä on itsekin ihan mukana, niin on eri asia kuin se, että joku alkaa yhtäkkiä vain kommentoida vatsasi kokoa. Siinä tulee aika kiusallinen olo.
En myöskään usko, että kommentoimisella tarkoitetaan pahaa..riippuukin paljon siitä, millä tavalla asia ilmaistaan. Odottaja kun on aika herkässä tilassa. 🙂
Eikä, inhottavaa 🙁 , mutta onneksi eräs mummo sitten osasi sanoa oikeat sanat.♥

Loppu ei ole vielä lähelläkään, mutta ei niin läheisten ihmisten kommentit kyllä ovat riippuneet melko lailla omasta vaatetuksestani – onko yhtään piilossa vai vartalonmyötäinen paita. Alkuajat halusin piilotella tutuilta (ihan vain pelkoa, että jos meneekin pipariksi, ja sitten joutuu selittelemään), mutta nyt sillä ei ole enää väliä.

Olen ajatellut, että saa kyllä kommentoida, kun ei ole kyse kipeistä paino-ongelmakiloista, mutta hyvä kuulla, että ihmisillä on monenlaisia mielipiteitä asiasta. Minulla ei ole ollut mitään mielialanvaihteluita raskauden takia, ehkä sekin vaikuttaa suhtautumiseen tässä vaiheessa. Olen vain iloinen, että jonkinlainen maha on olemassa ja että se ei pysy alati samanlaisena. Saa nähdä, mitä mieltä olen, kun on viimeinen kuukausi menossa.

Oikein ihanaa odotusta sinne.♥

Vastaa käyttäjälle E Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X