Kun hammaslääkärikammoinen äiti vie lapsensa hammaslääkäriin

Teksti Terhi

Jotenkin näin se menee, kun tämä hammaslääkärikammoinen äiti vie lapsensa hammaslääkäriin. Kädet hikoaa, pulssi nousee, heikottaa ja hikoiluttaa, mutta kasvoilla rauhallinen ilme joka ei viesti sisäisestä myrskystä. Hymyllä peitetty jännitys, jonka tarkoituksena on viestiä lapselle, ettei ole mitään hätää. Mielessä jatkuvasti ajatus siitä, että lapseni on rohkeampi kuin minä. Kellon vilkuilua, että joko se piina kohta loppuu.

Kun näen lapseni jalkojen tai käsien jännittyvän, jännityn itsekin. Koitan kuitenkin rauhoitella lasta varmalla äänellä ettei ole hätää. Samalla minulla on olo, että huijaisin lastani koska itse pelkään jo vierestä katselijana aivan hulluna. Hyvin olen kuitenkin saanut suljettua pelon pois lapsilta ja he kyllä menevät hammaslääkäriin hyvillä mielin. Kunpa minäkin voisin.

Miksi ajan varaaminen hammaslääkäriin on näin vaikeaa?

Huutakaa heti hep, jos voit samaistua näihin tuntemuksiin, vaikkei sinun edes itse tarvitsisi nousta hammaslääkärin tuoliin. Itsellä ainakin jo pelkkä soittaminen hammaslääkäriin saa palan nousemaan kurkkuun ja hikikarpalot otsalle. Lisäksi ajatus hammaslääkäriin menosta tuntuu olevan suuren kynnyksen päässä. Vaikka todellisuudessa sitä helpompia käynnit olisi mitä useammin siellä kävisi. Miksei se vaan kuitenkaan meni minun järkeen? Ehkä ne huonot kokemukset yläasteesta eteenpäin johti tähän.

Onneksi lapsille tulee ajat aina postissa, jolloin vältän tuon ainakin heidän kohdalla. Miksei minullekin tule vain aikaa ja sinne olisi vain mentävä? Miksi ajan varaaminen itselle on näin kamalaa? Nyt olen taas käynyt paljon lasten kanssa hammaslääkärissä (heille laitettu jokin suojapinnoite hampaisiin) ja huomaan heti jos joku hammaslääkäri on sellainen, jonka kanssa minulla ei vain natsaisi. Minulle tulee heti tunne, että tuolle en ainakaan halua mennä. Hän ei varmastikaan ottaisi pelkoani tosissaan. Niinpä kynnys soittaa nousee jälleen hetkessä.

hammaslääkäri

Olen asettanut itselleni nyt ”takarajan”, jolloin minun on pakko soittaa ja mennä näytille. Se on joskus tämän raskauden jälkeen, kun selällä makaaminen taas onnistuu. Se on myös tämmöiselle panikoijalle hyvä tapa, sillä nyt minulla on aikaa jälleen valmistautua siihen koitokseen. Olenkin monta kertaa sanonut, että synnytän sata kertaa ennemmin, kuin menen hammaslääkäriin. Tälle on monesti naurettu, mutta enpä ole ainoa kenen suusta tämä on kuulunut.

Lapsilta olen onneksi onnistunut hyvin peittelemään tämän tunteen. Nyt minulla särkee toista päivää päätä, kun stressasin tyttären käyntiä ja nyt jännitys laukesi. Tunnistatko itseäsi tekstistä, vai onko hammaslääkärissä käynti ihanaa omaa aikaa?

Kommentit

8 kommenttia

Niin on.
Hirveä tsemppi on itsellä päällä jo pelkästä lasten hammaslääkärikäynnistä. Hymyn taakse koitan piilottaa ne sisällä mylläävät fiilikset, jottei lapset niitä näkisi. Omat käynnit onkin sitten jo ihan omaa luokkaa..
Onneksi sinä olet päässyt tuosta hyvin eroon. 🙂

Täällä yks hammaslääkäripelkonen! Se ajanvaraaminen on jo jotain niin kauheeta! Ja sitten kun astuu sinne huoneeseen ja se haju.. Sydän hakkaa jo tätä kirjottaessa huhhuh. Mun pitäis myös varata tarkastusaika raskauden jälkeen. Onneks tässä on vielä jonkun aikaa ennen sitä! Tänään rv 29+4 🙂

Niinpä, ei tarvitse kuin kuulla sana hammaslääkäri, niin johan alkaa ahdistaa koko ajatus, että sinne pitäisi mennä. :/
Hih, onneksi meillä on vielä hetki armonaikaa siihen ajan varaamiseen. Kerkiää sulatella tätä asiaa. 🙂

Kyllä tunnistan! Mua on myös, jos ei nyt pelottanut sinänsä niin ainakin stressannut nuo lasten hammaslääkärikäynnit ihan vietävästi koska kemiat ei vain ole kohdanneet tarkastusta tehneen ihmisen kanssa. Viime kerralla asennoiduin jo etukäteen stressaamalla… Mutta turhaan, koska vastassa olikin joku uusi, mukava ihminen jonka seurassa niin lapsi kuin aikuinenkin pystyi rentoutumaan.

Itse taas en ole käynyt aikuisiällä hammaslääkärissä kuin pakon sanelemana. Mutta vaikka ne käynnit onkin liittynyt lähinnä kipuun (viisurien poisto vetämällä tai leikkaamalla) niin sinänsä käynneistä on jäänyt hyvä mieli. Mun kohdalle on näissä kyllä aina sattunut empaattisia hammaslääkäreitä joille on ollut helppo antaa suositus jälkikäteen 🙂

Ylipäätään mietityttää tuo, miten olla näyttämättä pelkkään lapselle joissain tilanteissa kun ei haluaisi siirtää sitä vähän hupsuakin pelkoa lapselle.

Ihanaa, että siellä oli viimeksi vastassa mukava lääkäri, jonka kanssa sitten pystyi rentoutumaan. 🙂 Itseä ahdistaa suunnattomasti se, jos lääkäri selvästi vähättelee toisen pelkoa ja suhtautuu koko hommaan niin, ettei kukaan voi pelätä niitä käyntejä.
Minäkin mennyt vain pakosta, tosin nyt olisi ihan pakko mennä, kun viisuri puskee tuolta alhaalta lujaa läpi. Mutta raskausaikana en mene, kun se puudute jota yleensä käytetään kun on raskaana, saa koko naaman kutiamaan aivan hulluna ja haluan todellakin kunnon särkylääkkeet, mikä ei nyt odotusaikana oikein onnistu. Mutta ihana kuulla, että sinulla on viisureiden poistosta hyviä kokemuksia. Se antaa vähän toivoa, että minäkin uskallan.

Täällä yksi hammaslääkärikammoinen, joka on onnistunut (osittain) pääsemään pelosta yli nimenomaan käyntien säännöllisyydellä. Valitsin itse yksityisen hammaslääkärin hammaslääkäriasemalta, joka ilmoitti ”erikoistuneensa” myös pelkopotilaisiin ja heti ajanvarauksen alussa ilmoitin olevani tällainen pelkotapaus, jolloin tieto meni jo valmiiksi hammaslääkärille. Tuo ajanvaraus oli ainoa soitto, jonka olen itse tarvinnut tehdä, koska hammaslääkäriasemalla on kutsujärjestelmä (tekstiviestitse/kirjeitse) seuraaville käyntiajoille. Minua helpotti paljon hammaslääkärin asianmukainen suhtautuminen pelkoon ja esim. puudutuksen pitäminen ”itsestäänselvyytenä” ennen paikkausta sekä se, että hän tutkiessaan ja hampaita hoitaessaan koko ajan kertoo, mitä tekee. Jostain kouluhammaslääkäriajoilta oli jäänyt juurikin sellainen kauhukuva, että suu on täynnä jotain metalliromua, ei mitään käsitystä mitä kulloinkin tapahtuu eikä pysty puhumaan/kysymään mitään. Aikuisiällä ei onnekseni ole hampaat enää reikiintyneet yhtä paljon kuin lapsena, mutta hammaskiveä kertyy eikä senkään putsaus toki mitään herkkua ole, mutta säännöllisten käyntien avulla pääsee helpoimmalla, kun ei anna vaan kertyä ”vuositolkulla”. Ai niin, viisaudenhampaani poistettiin aikoinaan nukutuksessa, vaikka opiskelijana olisin tuolloin päässyt puoli-ilmaiseksi tavanomaiseen puudutuspoistoon. Niin suuri oli pelko tuolloin, että vähistä varoistani säästin nukutukseen yksityiselle. Mutta pääsinpähän kerralla eroon niistä viisaudenhampaista!

Ihanan positiivinen teksti.♥ Ehkä tuo yksityinen olisi minullekin se järkevin vaihtoehto varsinkin sellainen jossa se pelko otetaan tosissaan. Minulla on huonot kokemukset juuri yläasteelta, mutta myös aikuisiältä. Minulla ei jostain puudutteet meinaa kunnolla tehota ja niitä pitää laittaa paljon, jotta auttavat. Minulle kun reikiä alkoi tulla vasta raskauksien myötä. Sitä ennen ei tainnut olla kuin yksi tai kaksi.

Tuo on kyllä varmaan vaikea tilanne, kun ei halua oman pelon siirtyvän lapselle. Itseäkin nuorempana vaivasi hammaslääkäripelko, mutta onneksi olen sittemmin päässyt siitä aika hyvin yli. Nyt pitäisi taas varata aikaa hammashoitoon, edellisestä kerrasta on jo hetki ja ainakin hammaskiveä on tainnut kertyä jonkun verran.

https://www.dentapex.fi/hammashoito

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä