äiti ja melukylän lapset - Banneri

Laskettuun on jäljellä enää 84 päivää! Raskausviikko 28+0 täyttyi ja 29 pyörähti näin käyntiin. Tuntuu samalla aivan ihanalta, että kohta pikkuinen on vatsan tällä puolella ja toisaalta tuntuu taas niin valtavan haikealta. Tämä minun viimeinen odotus lähenee hurjaa vauhtia loppuaan. Ja vaikka moni vitsaileekin sillä, että kohta minulla on taas vauvakuume ja kävelen vatsa pystyssä, on päätös kuitenkin tehty. Tämän pienen jälkeen meidän lapsiluku on täynnä ja jäämme odottelemaan lapsenlapsia. Uskokoon toisin ken haluaa ja vitsailkoon sillä miten paljon haluaa, olen jo aika tottunut kuulemaan siitä.

Raskausviikko 28+0

Sumu liikkuu vatsassa hyvin ja on selvästi edelleen virkeimmillään iltaisin. Tietysti silloin kerkiän keskittymään hänen liikehdintäänsä enemmän, mutta ei näitä liikkeitä kyllä voi enää olla tuntematta päivän tohinassakaan. Ilmeisemmin tila vatsassa alkaa käydä toiselle ahtaaksi ja potkut tuntuvatkin välillä siltä kuin toinen koittaisi tulla vatsasta läpi. Potkuja tuntuu nyt myös paljon kylkiluiden kohdalla ja välillä Sumu möngertää niin, että minun on oikaistava itseäni, jolloin hän saa enemmän tilaa liikkua.

Raskausviikko joka toi tullessaan inhottavan närästyksen

Jep, tuo viheliäs vaiva on täällä ja tuli sitten ihan kertaheitolla ja kunnolla. Ehkä on nyt vain todettava, että sitä lääkettä on haettava kaappiin, vaikka Rennie saakin aikaan ällötyksen. Mutta on sekin kivempi, kuin se järkyn polttava tunne kurkussa ja sen mukana nieluun nouseva polttava ja oksettava maku. Muutamaan kertaan on ollut erittäin lähellä, ettei oksennus ole oikeasti lentänyt.

Raskausviikot 28+0

Koska en pysty juomaan maitoa, sen ällön maun takia, ei siitäkään ole saanut kotikonstein nopeaa apua. Samoin ruokasooda kai auttaa jos sitä sekoittaa veteen. Monta kertaa olenkin jo ollut valmiina soodapurkki kädessä, mutta olen selvinnyt ilman. Olen todennut, että pystyasento ja pieni vesimäärän juominen on auttanut hetkellisesti. Mutta kyllä se lääke on silti haettava, sillä kerta se on sekin, kun närästys ei helpotakaan.

Mieliteot ovat samaa luokkaa edellisen viikon kanssa, mutta nyt olen ollut syömättä tacoja jo viikon. Ehkä se villitys alkaa viimein mennä ohitse. Odotan sitä hetkeä kun samoin käy suklaan kohdalla, mitä tuskin on tapahtumassa hetkeen.

Vatsa jatkaa kasvuaan tasaiseen tahtiin. Rasvailen vatsaani joka ilta, jotta se kestää vielä tämänkin kerran venymisen. Mitään arpia en ole huomannut nyt tulleen ja vatsaa ei kutita. Napa puolestaan alkaa tuntua aralta, kun se taas kerran on pullahtanut niin paljon esille. Mutta siihenkin runsaasti rasvaa, niin on helpottanut.

Raskaus

Sellaiset kuulumiset tällä viikolla. Tässä alkaa myös seuraava ultra lähenemään, jota odotan innolla ja hieman jännittyneenä. Onkohan istukka jo siirtynyt ylemmäksi?

Kommentit (8)

Olen miettinyt että säilyisikö vatsa vielä näin yli 30-kymppisenä yhden raskauden ilman arpia.. kolme raskautta takana ilman arpia, mutta oon lukenut että ihon uusiutumis ja venymiskyky heikkenevät juuri 30 eteenpäin.

Moi! Älä ihmeessä käytä ruokasoodaa närästykseen. Tämä vanhan kansan konsti kyllä tepsii hetkeksi, mutta lisää sitten mahahapon tuotantoa vatsalaukussa, joten vaiva vain pahenee. Onnea odotukseen 🙂

Ei paranekaan sitten edes koittaa sitä. Hyvä kun vinkkasit. 🙂
Kiitos.♥

Hui, kyllä on mennyt nopeasti aika kun lukee tätä blogia. 🙂 Typeriä noi vitsailut, jokaisen oma asia on lapsiluku ja se koska se on täynnä! Ei kuulu muille ja siitä on mun mielestä turha vitsailla edes. Millä rasvailet vatsaa kun ei tule arpia? 🙂

Joo ei se kuulukaan, mutta tuntuu olevan monen mielestä hauska läppä..Näin monen vuoden jälkeen ei enää jaksa välittää, vaikka se välillä niin paljon ärsyttääkin.
Mä oon rasvannut decubalilla joka päivä. 🙂 Mutta ilmeisemmin joillekin vaan tulee arpia vaikka uisi rasvassa.

Hei, mulla kans oli närästystä niin paras lääke oli gavisgon- liuos. Ihan ok:n makuista ja tekee sellaisen suojan mahaan.

Kiitos vinkistä. 🙂 En tätä tajunnutkaan, tuota me käytimme kuopuksella refluksiin.

Täällä edellisen aikaan olin juuri kolmekymmentä ja silloin ainakin kesti ja ihan hyvin tähänkin mennessä. 😀 *koputtaa puuta*
Kaipa se on just niin ihmisestä kiinni tuleeko arpia vaiko ei. Onneksi ne haalenevat hyvin, jos niitä tulee. 🙂

Vastaa käyttäjälle tarsa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X