äiti ja melukylän lapset - Banneri

Raskausviikko 30+0 on nyt täynnä! Laskettuun on jäljellä enää 70 päivää ja minulla meinaa päästä itku. Joko tämäkin odotus on kohta ohi? Taidan kuulua niihin ”harvoihin”, joidenka mielestä oma odotus suorastaan lentää siivillä ja on ihan liian nopeasti ohi. Sekin tietysti osittain vaikuttaa, kun mielessä on usein se, että tämä on nyt se viimeinen kerta kun tämän koen. Vihdoin myös pesänrakennusvietti on täällä, pelkäsin jo ettei sitä edes tule!

Pesänrakennusvietti rv 30

Vaikka liitoskivut ovat olleet parin päivän ajan todella kovat, olo on kankea ja liikkuminen saa aikaan supistelua, koen eläväni ihan parasta aikaa. Arki lasten kanssa sujuu hyvin, vaikka välillä tuntuukin että pieni lepohetki arjen pyörityksessä ei olisi pahasta. Erilaiset odotusoppaat yms kehoittavat lepäämään kun siltä tuntuu, heh ei onnistu meidän taloudessa.

Oma kunto tuntuu rojahtaneen, kun kunnon lenkeille ei ole päässyt aikoihin. Tavoite olisi näiden viimeisten viikkojen aikana panostaa liikkumiseen ja jos ei muuhun niin ainakin pieneen kotijumppaan sekä lantionpohjalihasten jumppaamiseen. Sekin kun on vallan unohtunut. Ja vaikken vielä aivastaessa pissaa housuuni, en halua että edes sellaista hetkeä tulee.

Missä minun pesänrakennusvietti on? Ai, löytyihän se!

Huomasin eräs päivä, ettei minulla ole ollut vielä suurta hinkua laittaa pinnasänkyä valmiiksi, vaan se on ollut ilman toista laitaa jo pitkään. Samassa kunnossa, kun taaperon siitä siirsin pois. Minulla ei myöskään ole ollut suurta hinkua pestä vauvan vaatteita tai remuta ympäri kämppää hulluna siivoten. Kunnes tänään tapahtui jotakin kummallista.

Menin imuroimaan aamulla makuuhuonetta ja pian huomasin ajattelevani sängyn kääntämistä toisin päin. No ei muuta kuin tuumasta toiseen ja hommiin.  Sängyn käännettyäni huomasin pian ajattelevani pinnasängyn kasaamista ja niinhän siinä kävi, että nyt siinä on toinen laita, pohja nostettu ylimpään kerrokseen ja reunapehmuste kiinnitetty.

Kuin tyhjästä huomasin huseeravani ihan hulluna. Hei minä löysin pesänrakennusviettini kuin sattumalta ja vasta näillä viikoilla. Ihmeen pitkään se olikin hukassa, sillä muiden kohdalla olen ollut täpinöissä laittamassa kaikkea valmiiksi jo ennen puoltaväliä. Nyt kuitenkin hieman hidastettava tahtia, sillä kun meidän makuuhuoneen jälkeen siirryin laittamaan miehen työhuonetta kuntoon, alkoi supistella ja vatsa oli kovana pitkiä aikoja. Lisäksi liitoskivut olivat jotakin ihan järkyttävää!

Raskausviikko 30+0

Mutta ihanaa, niin ihanaa laittaa taas kaikkea vauvaa varten valmiiksi. Miten maltan odottaa, että saan pinnasänkyyn jälleen pienen ihmeen tuhisemaan. Tosin siinä saattaa käydä niin, että se pinnasänky on alkuun jälleen tyhjillään ja vauva tuhisee kainalossa.

Kommentit (10)

Sun masu♡♡♡
Tuo pesänrakennusvietti saa kyllä tekemään vaikka ja mitä. Sitä energian määrää on kyllä ihan ikävä!
Mä oon aina kans naurahdellu noille muista lepäile kommenteilla, joo heti kun lapset antaa!eli illalla kun kaikki nukkuu:)
Ihanaa viikonloppua teille♡

Kylläpä viikot lentää! Täälläkin laskettuun aikaan on enää alle 90 päivää, mikä tuntuu yhtäkkiä todella vähältä. Viimeiset päivät taitaa sitten olla ne pisimmät…

Mulla on myös pesänrakennusvietti herännyt. Kirjoittelin siitä jokunen päivä sitten, en nyt puhelimella saa linkitettyä postausta tähän 😀

Mutta kyllä tässä on monta kertaa tullut ajateltua, että kuinka tämän kaiken tarmon saisi säilytettyä vielä pitkään synnytyksen jälkeenkin. Samalla naurattaa, minkälaisella vimmalla sitä tarttuu sellaisiinkin asioihin, jotka ei tavallisesti voisi vähempää kiinnostaa.

Ajatella, niin ne viikot sielläkin vähenee.♥
Pitää mennäkin kurkkiin sitä. Pahoittelen etten ole kerennyt edes kommenttia jättämään, kun olen käynyt kurkkimassa. Monesti jos puhelimella luen en edes viitsi kommentoida. Sen verran monta kertaa jäänyt kommentit menemättä perille. :/ Koitan nyt skarpata ja ehtiä jättämään kommenttia koneella. 🙂
Joo tämä into touhuta voi välillä mennä vähän yli. 😉

Niin ihana tuo sinun vauvamasusi!
Ja oih, pesänrakennusvietti! Kumpa itsekin pääsisi joskus vielä kokemaan tuon kaiken ihanan.
Onnellista loppuodotusta, pian hän on jo täällä! ❤

Kiitos.♥ Äkkiä on tämäkin odotus edennyt.
Toivon todella, että pääset tämän joskus kokemaan uudestaan kaikkineen ihanuuksineen.♥

Apua kun olet jo pitkällä odotuksessa, niin se aika rientää. Ihana masu! <3

Niinpä tää aika on mennyt hurjaa kyytiä!
Kiitos.♥

Mun vauvakuume sen kun pahenee joka kerta kun tuun lukemaan näitä sun postauksia. Mutta ei tuo mun mies taida lämmetä kuudennelle 🙁 onhan viis lasta jo monta mutta en vaan jostain syystä tahdo päästä yli tästä kuumeesta 😀

Voi ei, tuo kuume on kyllä paha. 🙁
Tiedän tasan tuon tunteen, että viisi on monta, mutta silti tilaa ja voimia on vielä siihen yhteen. Kovasti tsemppiä sinne.♥

Rakastan kyllä niin tätä vatsaa.♥
Siis kaks huonetta eilen remusin läpi ja tänään se on tuntunut, heh. 😀 Liitoskivut on ollut tänään aika hurjia. Jos huomenna pystyy jatkamaan muiden huoneiden kanssa.
Joo ei kyllä tuu lepäiltyä päivän aikana, kerkiäähän sitä sitten lasten mentyä nukkumaan rötväämään tarpeeksi. 😀
Kiitos ja sitä samaa sinne teidän perheelle.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X