Raskausviikko 37+0 - Täysiaikainen vauva

Raskausviikko 37+0 tuli täyteen ja 38 pyörähti käyntiin. Päiviä laskettuun on jäljellä enää vähän, nimittäin 21!! Lisäksi meidän vauva on nyt täysiaikainen, eikä häntä pidettäisi enää ennenaikaisena, jos synnytys käynnistyisi. Jotenkin vaikea ajatella, että vauvamme on  nyt täysin valmis ja kerää ainoastaan enää painoa ja pituutta.

Oma vointi on ollut vaihteleva. Nyt näillä viimeisillä viikoilla huomaa, kuinka rankkaa tämä loppuraskaus voikaan olla. Väsymys on tullut takaisin kuvioihin, mutta ainakaan se ei nyt johdu liian alhaisesta Hb:sta, sillä raudan ansiosta se on noussut 111->124. Luulen kuitenkin, että väsymyksen suurimpana syynä on erittäin vähäiset yöunet. Nukun öisin 4-6 tuntia ja nekin pätkissä. Lisäksi miehen reissuhommat ovat kestäneet nyt reilun puoli vuotta, joten silläkin varmasti osuutta asiaan. Onhan tämä arjen pyörittäminen lähes kokonaan yksin aika rankkaa näin raskaana.

Tällä raskausviikolla minusta on kuoriutunut hormonihirviö

Huomaan, että lähestyvä synnytys on alkanut stressata. Tai lähinnä ne kaikki järjestelyt. Tästä syystä myös pinnani on aika olematon. Tiuskin ihan pienistäkin asioista ja välillä en kestä millainen olen kun ärräpäätkin vain lentelee. Mutta tiedän että tämä vaihe kuuluu asiaan ja olen siitä lapsillekin kertonut. Tietävät miksi äiti käyttäytyy kuin mikäkin uhmaikäinen.

Lisäksi minulla on  t ä n ä ä n  illalla loppuraskauden ultra, jota olen jännittänyt paljon etukäteen. Jännittää vauvan koko, kai hän on oikeassa tarjonnassa, mikä on tilanne kohdunsuulla, kun supisteluakin on nyt ollut ja mitä mieltä hän on synnytystavasta. Tai lähinnä heruuko lähete synnärille, jossa arvioitaisiin tilanne/mahdollinen käynnistyksen tarve. Ihan kaameaa kyllä odottaa ultraa koko päivä ja päästä sinne vasta illalla. Mutta palaan huomenna tänne blogiin niiden uutisten kera. Jospa ne olisi sen verran hyviä, että tämä hormonihirviökin vähän rauhoittuisi.

Sumu liikkuu vatsassa hyvin ja välillä vatsan pintaan nousee ihan selvästi jalka tai käsi. Se tuntuu terävänä ja näkyy hyvin vatsanpeitteiden läpi. Vatsan iho on pinkeä ja napa pullottaa todella paljon. Välillä käy mielessä, että mahtaakohan nahka venyä vielä kuinka paljon lisää ja oliko vatsani näin pinkeä muistakin?

Olen nyt myös päättänyt lakata stressaamisen painostani. Kiloja tulee nyt sitten mitä tulee, mutta syön pullaa jos tekee mieli tai napsin suklaata pitkin päivää jos siltä tuntuu. Varsinkin niinä päivinä kun olo on väsynyt ja veto aika poissa piristää se jokin herkku edes pikkuisen. Onneksi ulkona on riittänyt aurinkoa, niin olemme nauttineet lasten kanssa ulkoilusta.

Mutta pitäkäähän peukkuja tämän illan ultraan. Palaan huomenna kuulumisten kera.
Seuraa meitä myös Instagramissa tai Facebookissa.