Synnytyksestä tuli tänään kuluneeksi kaksi viikkoa ja ajattelin hieman kertoa, miten synnytyksestä palautuminen on sujunut tällä kertaa. Minullehan kertyi raskauden aikana sellaiset seitsemäntoista kiloa painoa. Osa siitä oli selvää turvotusta ja vaikka sen tiesinkin, vaivasi kertyvä paino välillä paljonkin.
Synnytyksen jälkeen meni viikon verran ennen kuin nousin ensimmäistä kertaa vaa’alle. Yllätyin, kun huomasin sairaalaan jääneen kymmenen kiloa ja minulla olisi lähtöpainoon jäljellä kiloja seitsemän. Ei onneksi mikään paha määrä. Olisin voinut kuvitella lukujen olevan toisinpäin. Ensimmäisten päivien verran vatsa pömpötti, mutta pömpötys laskeutui hiljalleen.
Kroppa vaatii aikansa palautua raskaudesta ja synnytyksestä
En ole tuon kerran jälkeen noussut vaa’alle, sillä en halua kytätä painoani. Oikeastaan ihan sama mitä ne luvut näyttää, sillä en halua ottaa mitään stressiä palautumisesta entisiin mittoihin. Olen todella tyytyväinen siihen kuinka hyvin olen jo nyt palautunut tämän kahden viikon aikana. Haluan nyt vain keskittyä vauvaan, enkä kiirehtiä oman ulkomuotoni kanssa. On hyvä muistaa, että kroppa vaatii aikaa palautuakseen yhdeksän kuukauden kantamisesta ja pienen lapsen kasvattamisesta sisällään.
Miksi heti synnytyksen jälkeen pitäisi olla mahdollisimman nopeaan samoissa mitoissa? Miksei nainen saisi näyttää synnyttäneeltä? Itse en nyt jaksa välittää pömpöttääkö vatsani jossakin paidassa tai pursuaako lanteille kertynyt ylimääräinen housuista. Sen sijaan olen ylpeä, miten kroppani jaksoi tämänkin odotuksen ja kuinka olo oli synnytyksen jälkeen kuin en olisi edes synnyttänyt.
Tämän synnytyksen jälkeen oloni todellakin oli, kun en olisi edes synnyttänyt. Paikat kestivät nopean synnytyksen todella hyvin ja kävely tai muukaan ei sattunut mihinkään. Sairaalassa sain kuulla kätilöiltä, että olen aivan kuin en olisi edes synnyttänyt, kun voin niin hyvin. Kotiin palattua jatkoimme remppahommia ja siinä huomasin, että alas tuli jonkin verran painetta ja tahtia piti hieman höllätä. Muutaman päivän hölläämisen jälkeen sekin helpotti.
Jos palautuminen sujuu samalla kaavalla kuin edellisilläkin kerroilla, niin olen lähtöpainossa sen jälkeen kun imetys loppuu, eli joskus vauvan ollessa vuoden. Minulla nimittäin imetys ei vie kiloja niin kuin aika monella. Sen sijaan vasta kun lopetan imetyksen loppuu tämä jatkuva ruokahalu.
Kommentit (8)
Voi kumpa minunkin vatsanahkani olisi yhtä kestävä kuin sinun, sillä sain toisen synnytyksen jälkeen kengurupussin ja monen monta raskausarpea. Vatsani näyttää seistessä litteältä kuin sinunkin, mutta kumartuessa karvas totuus paljastuu.
Oi, oot palautunut hienosti. 🙂 se on aina positiivista, jos palautuu mahdollisimman hyvin ns itsekseen. ☺️On kuitenkin melkoinen muodonmuutos keholle tää raskausaika!
Kiitos. 🙂
Kyllä se on aina se kivoin vaihtoehto ja pitää myös muistaa antaa kropalle aikaa palautumieen..välillä senkin saattaa unohtaa. 🙂
No ei yhtään kyllä uskoisi että pari viikkoa sitten vasta synnytit ? mulla on varmaan vieläkin se 7 kiloa ylimääräistä ?
Joskus vaan kaikki menee niin hyvin ettei sitä itsekään tajua synnyttäneensä, oma kokemus on ollut siinä mielessä myös hyvä ettei ole tarvinnut edes tikkejä koskaan vaikka isoja on lapsetkin olleet ?
Yllätyin kyllä, kuinka hyvin kroppa lähti palautumaan. 🙂
Ihana juttu, että siellä hyviä kokemuksia myös. Mulla tikattiin esikoisen jälkeen kun tehtiin eppari ja hitto se haava oli kipeä ja kävelykin sattui 2 viikon ajan.
Minuölakaan imetys ei koskaan sulattanut kiloja pois. Ei yhden yhtäkään. Ne mitkä lähti, ”jäivät laitokselle”, kuten tapana on sanoa.
Siihen aikaan vaan ei kukaan puhunut sellaisesta tyypistä, jolta kilot lähtisivät sitten myöhemmin. Tai ei koskaan. Neuvolan kokenut tätinin vain sanoi, ettei ole koskaan kähnyt ketään, jolta ei kilot imettäessä lähtisi. Hyvä sitten, että ehti tapaamaan minut ennen eläkkeelle lähtöään…
Joo yleensä puhutaan, että imetys vie ne kilot, mutta ei oo toiminut mun kohdalla. Kiva että meitä on muitakin. 😀
Ihmeen hyvin täällä on vatsanahka kestänyt venymiset näin monta kertaa.
Ne arvet kertovat, että kroppasi on tehnyt hienon työn ja kantanut sisällään uutta elämää. Mulla kaikki raskausarvet on tullut rintoihin..ne onkin kuin tiikerin raapimat..arvet on kyllä onneksi vuosien saatossa hieman haalenneet.