äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tässä postauksessa hieman minun kokemuksia käynnistetyistä synnytyksistä. Kaksi viimeisintä synnytystäni on käynnistetty. Syy on molemmilla kerroilla ollut sama ja se on nopeat edelliset synnytykset ja pitkä matka sairaalaan. Molemmilla kerroilla olen itse toivonut käynnistystä ja molemmilla kerroilla sekä lähetteen tehnyt lääkäri sekä Tayssin päässä ollut lääkäri on ollut kanssani samaa mieltä.

Ennen käynnistyksiä minulla oli kokemusta neljästä itsestään käynnistyneestä synnytyksestä, sekä yhdestä keskenmenosta jolloin minulle tehtiin lääkkeellinen tyhjennys. Jännitin ihan hirveästi tulisiko käynnistetty synnytys tekemään järkyttävän kipeää, koska monesta paikasta luin sen olevan kipeämpi kuin itsestään käynnistynyt ja oli tuo lääkkeellinen tyhjennys supistuksineen kamala.

Molemmilla kerroilla erilainen käynnistystapa

Vuonna 2015 synnytykseni käynnistettiin minun toiveestani oksitosiinilla, koska jotenkin jännitin jos käynnistys aloitettaisiin kalvojen puhkaisulla. Niissä itsestään käynnistyneissä kalvojen puhkaisu on räjäyttänyt kivut ”nollasta” sataan ja en todellakaan olisi ollut valmis kestämään kovia supistuksia heti.

Kohta on kolme vuotta kulunut tuosta käynnistyksestä ja muistan edelleen koko synnytyksen todella hyvin. Muistan myös sen kuinka oksitosiini ei saanut oikeastaan mitään aikaan. Vain muutaman hassun supistuksen ja lopulta kalvot puhkesivat itsestään. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun kalvoja ei tarvinnut puhkaista.

Muistan kuinka minua jännitti ja pelkäsin räjähtääkö kivut nyt käsiin. Jalkani tai oikeastaan koko kroppani tärisi. Lopulta tärinä helpotti ja oksitosiinikin otettiin pois, jotta antibiootti kerkiäisi vaikuttaa. Synnytys katsottiin alkaneeksi vesien menosta, koska vedet menivät itsestään, ja siinähän me sitten vain odoteltiin jonkin aikaa supistusten alkua. Lopulta supistuksia alkoi tulla ja ensimmäiset olivatkin voimakkuudeltaan ihan samanlaisia kuin edellisissäkin synnytyksissä. Napakoita, mutta täysin siedettäviä polttoja.

Ja eipä siinä sitten nokka kauan tuhissut. Supistusten alettua pojan syntymään meni 36 minuuttia. Lopussa supistukset olivat todella voimakkaita, mutta en kokenut käynnistystä alussa paljoa rajummaksi kuin itsestään alkanutta. Synnytyksen kesto kalvojen puhkeamisesta laskettuna 2h8min.

Vaikka minulla oli kokemusta käynnistyksestä, uusi käynnistys jännitti

Viimeisimmän odotuksen aikana tiesin, että käynnistys olisi kohdallani se turvallisin vaihtoehto. Koska odotettavissa oli tälläkin kertaa luultavammin nopeaa toimintaa, sain lähetteen äitiyspolille. Sielläkin oltiin sitä mieltä, että käynnistellään ja käynnistyspäivänä lääkäri päättäisi millä menetelmällä edetään.

En antanut mitään muita toiveita, kuin että mitään pillereitä en haluaisi. Niistä jäi niin kamala kokemus silloin kesken menneen raskauden tyhjennyksessä. Onneksemme lääkäri oli sitä mieltä, että aloitetaan kalvojen puhkaisulla, joten menisimme suoraan saliin. Tosin jouduimme ensin odottamaan pitkän tovin, ennen saliin pääsyä.

Kun saliin kutsuttiin lääkäri puhkaisemaan kalvot, aloin jälleen täristä. Jännitin taas miten kovaa kivut alkaisivat, mutta yllätyin jälleen, kun mitään ei tapahtunutkaan pitkään aikaan. Se oli sitten vain odottelua. Tiesin kuitenkin, että kun ensimmäinen supistus joskus tulee, se olisi menoa. Ja niinhän se oli.

Mietin jälleen supistusten voimakkuutta. Ne alkoivat kovina, mutta koska osasin varautua siihen, kestin ne hyvin. Ja eihän niitä lopulta montaa kerennyt tulemaan, kun vauva jo syntyi. Synnytys katsottiin alkaneeksi ensimmäisestä supistuksesta. Ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään meni 35minuuttia ja kokonais kestoltaan synnytys oli 45minuuttia.

Minulla itsestään käynnistyneet synnytykset ovat myös olleet repiviä nopeutensa takia. Mutta noissa syöksysynnytksissä ne lopun viimeisimmät supistukset ovat olleet rajumpia, kuin hieman pidemmissä.

Ensimmäisessä käynnistetyssä synnytyksessä lopun puudute ei mennyt ihan nappiin ajoitukseltaan ja vaikutus alkoi vauvan ollessa jo ulkona. Ei uskottu, että vauva syntyisi niin nopsaan.  Toisessa se ehti juuri ajoissa. Se miksi puudutteet, siitä tulossa myöhemmin ihan erillinen postaus. Yksi syöksysynnytyksistäni (kesto 1h8min) on käynnistynyt itsestään ja siinäkin kivut olivat todella repiviä. Siinä ei huomannut kivuissa eroa, onko käynnistetty vai ei.

Tietysti sitä toivoisi aina luonnollisesti käynnistynyttä synnytystä, mutta minun tapauksessani on ollut hyvä, että ne on käynnistetty. Joka kerta on synnytys jännittänyt ja sattunut, oli se sitten käynnistetty tai itsestään käyntiin lähtenyt. Ja joka kerta palkinto lopussa, on sen jännityksen ja kivun arvoinen.

Kommentit (8)

Heippa. Kuinka pitkiä ovat kestoltaan olleet nämä itsestään alkaneet synntykset?

Minun kolmesta synnytyksestäni kaksi viimeisintä on käynnistettyjä.
Syynä käynnistyksiin on ollut raskausmyrkytys molemmilla kerroilla, ja viikkoja on ollut kasassa 36.
Ensimmäinen käynnistys eteni hyvin, synnytys ”lähti käyntiin” avustettettuna, oli nopea, mutta hallittava (nopea on ollut synnytykseni myös silloin, kun on käynnistynyt itsellään, joten käynnistys tuskin vaikutti juuri synnytyksen kestoon).

Toisella kerralla raskaus ei selvästi ollut vielä synnytykselle valmis. Käynnistys ei koskaan oikein saanut ”dominoefektiä” käyntiin, vaan vauva tuntui syntyvän noiden lääkkeillä aiheutettujen supistusten voimalla. Synnytys oli kolmesta synnytyksestäni kivuliain ja tuntui minusta synnyttäjänä kovin luonnottomalta. Vauva toki syntyi hyvinvoivana ja suht nopeasti, varmaan sellaista ”keskivertovauhtia”, mutta esimerkiksi supistuksissa ei ollut aina lainkaan väliä, vaan yksi supistus saattoi kestää kerralla tunninkin. Toisaalta pitkä ja kipeä ”kramppi” ei välttämättä saanut mitään avautumista aikaiseksi. Ponistusvaiheeseen selvittyäni olin voimaton.

Käynnistetyt synnytykset vaihtelevat varmasti niin synnyttäjien välillä kuin ihan tapauskohtaisesti samallakin synnyttäjällä.

Sinulla onkin kaksi ihan erilaista komemusta ja aika hurjalta kuulostaa tuo toinen synnytys. 🙁 Ei ole kyllä varmastikaan ollut mikään miellyttävä ja just toi, jos kroppa ei ole synnytykseen vielä millään tavalla valmis.

Niin ne kyllä vaihtelee, sillä itsekin jännitin voiko tämä toinenkin käynnistys sujua hyvin, mutta se meni kyllä, vaikka lopussa oli huolta vauvan voinnista. Luin jossain vaiheessa paljon huonoja kokemuksia synnytyksistä, jonka vuoksi jännitin omia käynnistyksia paljon. Onneksi itsellä hyvät kokemukset molemmilla kerroilla. 🙂

Mun kroppa ei vaan pysty synnyttämään luonnostaan. Molemmat käynnistetty, vuorokausitolkulla täysin hallitsemattomia supistuksia sänkyyn kahlittuna. Ensimmäisessä alatiesynnytys, jossa syntyi eloton vauva. Saivat elvytettyä, mutta ehdin mielessäni jo kuvitella hautajaiset. Adgarpisteet 4/3/8. Toisessa hätäsektio, vauvalla oli kaikki onneksi hyvin, mutta itselläni elämä oli hiuskarvan varassa, kun eivät meinanneet saada kohtua survottua takaisin sisälle ja menetin paljon verta, myös korkea kuume nousi ennen leikkausta, selvisi että mulla oli siinä vielä kohtutulehduskin.Olisin ehkä halunnut vielä kolmannen lapsen, mutta synnyttää en enää uskalla. Kiva kuulla, että jollain käynnistyksistä myös hyviä kokemuksia!

Hui, millaiset synnytykset sinulla onkaan ollut!!! 🙁 En voi edes kuvitella, kuinka pelottavia nuo molemmat kokemukset ovat olleet. Siinä ei kyllä varmastikaan enää edes uskalla tulla raskaaksi.

Turhaa tuota käynnistystä pelkää.voi jopa niin käydä että tulee vaan pari kipeää supistusta synnytyksen aikana niinkuin itsellänikin toisessa synnytyksessä.oli super helppo!enkä ottsnut ku ilokaasua. Että käynnistetty synnytys ollut kivuton ku vertaa kahteen luonnollisesti alkaneeseen synnytykseeni.

Todella usein vain saa lukea niitä huonoja kokemuksia, sillä se minua jännitikin. Onneksi sain itse molemmilla kerroilla positiivisen kokemuksen. 🙂 Mulle toi ilokaasu ei sovi ollenkaan, alkaa oksettaan aivan hulluna, yh. Mutta loppu ollut niin repivää kipua, että lopulta otettu puudutteet, joka toisella kertaa onnistui ja toisella ei. 😀

Esikoinen 16h55min, toka 5h20min, kolmas 1h8min ja neljäs 2h57min. Kaikkien synnytysten kesto laskettu ensimmäisestä supistuksesta, koska minulla ei ole koskaan supistellut säännöllisesti. Tosin kolmosesta lähdettiin sairaalaan, kun aloin vuotamaan verta ja tuli muutama hassu supistus. Onneksi ei jääty odottamaan niiden säännöllisyyttä. Sairaalaan matkaa melki 70km. Neljännestä olin valmiiksi sairaalassa, kun seuraavana aamuna olisi ollut käynnistys. Synnytys katsottiin alkaneeksi siitä kun sain kovan supistuksen ja aloin silloinkin vuotamaan paljon verta. Salissa en ollut kuin reilun tunnin.

Vastaa käyttäjälle Emmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X