äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vauva täytti eilen kolme kuukautta, siis kolme kuukautta!!! Uskomatonta kuinka aika menee näin nopeasti, mutta toisaalta on niin ihanaa, kun saa nähdä pienen oppivan uutta. Millainen kolmikuinen meillä asuukaan?

Ensinnäkin hän on aivan mahtava tyyppi. Aamulla hän herää vierestäni ja näkiessään minut hän näyttää mitä leveämmän hymyn samalla, kun koittaa saada vielä unenpöpperössä olevat pienet silmänsä auki. Kun hän hymyilee loistavat hänen silmänsäkin. Se on kaunein näky, mitä heti aamusta saa nähdä.

Vaikka hän herää aamulla vierestäni, ei hän enää nuku öitänsä minun kainalossa

Kaipaan sitä aikaa, kun hän tuhisi koko yön vieressäni, mutta nyt hän nukkuu yönsä oikeastaan kokonaan heräämättä. Hän menee nukkumaan illalla klo 20-21 välissä, jolloin hän yleensä nukahtaa syliini. Lasken hänet siitä vaunuihin nukkumaan, josta hän herää aamulla 5.30-7 välillä syömään. Silloin hän jää viereeni nukkumaan ja jatkamme vielä jonkinmoisen pätkän unia yhdessä.

Pinnasänky ei siis edelleenkään ole käytössä, sillä hän nukkuu paremmin pienemmässä tilassa, ja koska vielä hän ei pahemmin liikukaan, voin nukuttaa häntä vielä vaunukopassa turvallisin mielin. Näin meillä nukkui nuorempi poikammekin aikoinaan muutaman kuukauden ajan ennen pinnasänkyyn siirtymistä.

Täysimetys jatkuu ja se sujuu samaan tahtiin kuin ennenkin. Hän syö tunnin- kolmen välein. Helteillä väli on saattanut olla juuri tuota tunnin luokkaa ja hyvä onkin, että on tankannut usein. Maidon määrä on tasoittunut hyvin, eikä suihkutissit ole enää ongelmana. On myös ihanaa, kun vielä ympärillä oleva hälinä ei kiinnosta niin paljoa, että imetykseen tulisi katkoja sen takia.

Päivissä on havaittavissa jo pieni rytmi

Aamulla heräämisen jälkeen hän jaksaa olla hereillä vajaan pari tuntia, jonka jälkeen mennään ensimmäisille päikkäreille. Usein mennään juuri silloin lasten kanssa ulos tai lähdetään rannalle, niin Saaga saa nukkua. Kaikki muut päiväunet onkin sitten vielä ihan mitä sattuu. Riippuu niin paljon niistä ensimmäisistä päiväunista, kuinka muut päikkärit nukutaan.

Hän viihtyy edelleen parhaiten sylissä, mutta vauva-asento ei ole enää kiva, vaan pitää saada olla pystymmässä. Lattialla viihdytään päivä päivältä paremmin ja pisempiä aikoja. Lelukaari on edelleen kiva ja sen alla viihdytään hyviä hetkiä ja niitä lelujakin jo hieman tavoitellaan. Myös omat nyrkit ovat löytyneet ja ne sitten ovatkin suussa ihan koko ajan. Voi sitä kuolan määrää, mitä tulee, kun sitä nyrkkiä pyöritellään suussa.

Kylpeminen on kivaa ja ompa niitä pieniä varpaita uitettu myös järvivedessä, mikä on saanut pienelle hymyn kasvoilleen. Itkuisuus on selvästi vähentynyt, vaikka hän edelleen itkuinen onkin. Helteet eivät ole oikein vauvan mieleen, mutta onneksi nekin ovat kohta helpottamaan päin.

Kovasti hän on kasvanut. Ensi viikolla mennään neuvolaan hakemaan mitat sekä ne rokotteet, joita annetaan kerralla ihan hurja määrä. Tätä äitiä jännittää se jo paljon.

 

Lopuksi vielä iso kiitos kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille. Ette uskokaan kuinka hyvälle mielelle tulin teidän kommenteista ja niiden ansiosta kynnys kirjoittaa ei ole liian suuri. Olette ihania, kiitos.♥

Kommentit (6)

Voi mahdoton joko neiti on niin iso 🙂
En kerinnyt vastaamaan sun edelliseen postaukseen <3 Älä kuule välitä muitten puheista <3

Voi tuota pientä söpöliiniä ❤
Vauvakuume nousee taas (;
Ihanaa loppukesää ?

Hän on kyllä mahdottoman suloinen.♥ Ja tsemppiä sinne nousevaan kuumeeseen. 😀
Kiitos ja sitä samaa sinne.♥

Täällä on myöskin haaveissa iso perhe. Meillä on neljä ja kaksivuotiaat lapset, sekä teidän Saagan kanssa melkein samanikäinen vauva. Tätä realistista, mutta ihanan positiiviseen sävyyn kirjoitettua blogia on ilo lukea. Kiitos, että kirjoitat!

Toivon, että haaveesi isosta perheestä toteutuu.♥
Kiva kuulla, että pidät blogistani ja sen positiivisesta sävystä. Olen halunnut pitää tämän positiivisena, mutta kirjoittaa myös välillä niistä bvaikeista ja ikävistäkin asioista. Kiitos että luet ja oikein ihanaa vauva-arkea teille.♥

No samaa päivittelin, mutta niin hänestä on kasvanut jo kolmikuinen.♥♥
Kiitos paljon Jonsku, koitan olla välittämättä.♥

Vastaa käyttäjälle Aliisa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X