äiti ja melukylän lapset - Banneri

Niin se aika kuulkaa kuluu ja vauva täytti lauantaina jo kaksi kuukautta. Uskomatonta, aika on  jälleen mennyt todella nopeaan. Jotenkaan en voi uskoa, että hän on jo ilahduttanut elämäämme kahden kuukauden verran. Vastahan olin raskaana! Vastahan hän syntyi! Vastahan hän oli kaksi viikkoa…

Kahden kuukauden ikäinen vauva ei ole enää mikään kippura ja ensimmäistä kertaa on alkanut tuntua siltä, että talossamme ei ole enää pikkuriikkistä vauvaa, joka laittaa itsensä aina kippuralle, vaan hänestä on kasvanut ympäristöään suurilla silmillä ihasteleva vauva. Hänestä on tullut pieni touhottaja, joka seuraa katseellaan liikkuvia asioita ja ihmisiä. Hän tunnistaa nimensä ja väläyttelee hänelle juteltaessa mitä suloisimpia hymyjä.

Takana kaksi kuukautta vauva arkea

Täysimetyksellä mennään ja suihkutissit on saatu hallintaan, jonka vuoksi imetyskin on mukavempaa meille molemmille. Rinnalla tyttö on kahden – neljän tunnin välein. Riippuen siitä kuinka hän nukkuu. Yöllä hän herää kerran tai kaksi syömään ja hän nukkuu edelleen minun vieressä. Pinnasänky on ollut täysin käyttämättömänä ja tulee varmasti vielä hetken olemaankin.

Päivisin hän nukkuu edelleen aika pieniä pätkiä ja useammat edelleen sylissä. Joskus unet kestävät pidempäänkin kuin vain sen 10 minuuttia. Saatetaan päästä jo reiluun puoleen tuntiin. Lisäksi hän on nukkunut jo kahdet kolmen tunnin päiväunet ulkona vaunuissa, joten pitkä joka päiväinen harjoitelu on ehkä alkanut viimein tuottaa tulosta. Olen tästä niin innoissani, sillä pelkäsin jo ettei hän viihtyisi ollenkaan vaunuissa.

Hän viihtyy nykyään myös paremmin autossa, kun verrataan muutama viikko taaksepäin. Välillä tosin joutuu pysähtymään kesken matkan, mutta se selvästi vähentynyt. Pientä jokelteluakin tulee, tosin melkein joka kerta se päättyy hikkaan, joka puolestaan lopulta johtaa itkuun. Onneksi hikka ei kestä ihan hirveän pitkiä aikoja.

Tutti on meillä käytössä ja Saaga on aika tarkka siitä millainen tutin pitää olla. Hänelle kun ei kelpaa kuin tietynlaiset tutit, joten niillä mennään ja mitään muita en enää ole tyrkyttänyt. Kylvyssä käyminen on nykyisin kivaa, eikä aiheuta enää itkukohtausta. Kylvyn jälkeen on kiva pötkötellä hoitopöydällä ja katsella sen päällä killuvaa mobilea.

Itkuisuutta on edelleen, mutta se on selvästi vähentynyt. Saaga on kyllä kietonut meidät kaikki pikkurillinsä ympärille ja onhan hän vain niin täydellinen tapaus.

 

Kommentit (2)

Saaga on kyllä niin suloinen neiti♡♡ ja ihanaa jos vaunupäikkärit on ruvennut sujumaan jo vähän paremmin!meillä Nooa oli ihan tosi tarkka tutistaan,ja niitä myytiinkin vain jossain toisen paikkakunnan kaupassa?

Hän on.♥ Kyllä, helpottaa hurjasti ja nyt vaunuilu sujuu jo paljon paremmin. 🙂
Hih, toi on paha. Piti sit varmaan aina hamstrata niitä, kun tuli siellä suunnalla pyörähdettyä, missä oli oikeita tutteja. 😀

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X