äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tämän päivän aikana olen miettinyt jo useampaan kertaan sitä, kuinka paljon yksi ihminen voikaan sohlata vain parissa päivässä? Se sohlaaja olen minä itse ja täytyy sanoa, että sitä on meinannut päästä itku useampaankin kertaan. Instagramissa minua seuraavat, ovatkin saaneet storyn puolella lukea kohelluksistani, mutta kerrotaanpa se tännekin.

Lauantaina lähdin Saagan, äitini ja siskoni kanssa käymään illasta ihan pikaiseen vain Ikeassa. Pikainen se reissu olikin, sillä olimme ulkona Ikeasta jo tunnissa. Sydämentykytyksiä koettiinkin vasta parkkipaikalla ja näin siinä sitten kävi.

Avasin autoni ovet normaaliin tapaan avainten kaukosäätimellä. Avasin kuskin takana olevan takaoven ja laitoin Saagan repun takapenkille. Mietin, että imetän häntä vielä, joten vippasin auton avaimet etupenkille (mitä en yleensä edes tee) ja paiskasin takaoven kiinni. Kun sitten olin menossa avaamaan sitä kuskin ovea, ovet olivatkin menneet lukkoon, ihan jokainen ja siellä ne avaimet olivat etupenkillä!!!

Ensin iski paniikki, mitä ihmettä nyt teen!!!

Ja sen perään suuri helpotus siitä, että Saaga oli sylissäni eikä sisällä autossa. Vara-avaimet sijaitsivat 100 km päässä kotona, joten jotakin oli keksittävä. Paniikissa tuli mieleen rikkoa jo lasi, mutta onneksi ensin rauhoituin ja aloin äitini kanssa googlettaa ratkaisua.

Kirjoitin googleen: Auton ovien avaus Tampere ja löysin heti hinauspalvelun, joka avaa myös ovia. Soitin sinne välittömästi ja apu onneksi järjestyikin pikaiseen. Hieman murehdin paljonko tämäkin lysti maksaa, mutta onneksi he tekevät ifin kanssa yhteistyötä ja meillä on siellä vakuutus ja sattui olemaan vielä sellainen, jonka pitäisi korvata tällainen tilanne, huh.

Apu saapui 15 minuutissa ja ovet olivat auki siitä viidessä minuutissa. Voi helpotus, kun sain avaimet käteen. Päässäni pyöri edelleen helpotus siitä, etten laittanut Saagaa jo kaukaloon. Se olisi ollut aivan hirveä tilanne ja silloin olisin kyllä varmaan särkenyt lasin. Opin kuitenkin, etten enää koskaan laske avaimia kädestäni, kunnes istun itsekin autossa.

En edelleenkään ymmärrä, miten ovet yhtäkkiä menivät lukkoon pitämättä edes ääntä, joka yleensä kuuluu, kun ovet menevät kiinni. Onneksi kaikki kuitenkin lopulta päättyi hyvin.

Seuraavana aamulla huono onneni tuntui jatkuvan

Tiputin nimittäin vahingossa aamulla puhelimeni vessanpönttöön!!! Kyllä, siis ei ole todellista! Olin ajatuksissani laittanut puhelimen farkkujen takataskuun ja kun vedin housuja alaspäin lumpsahti puhelin siitä pönttöön. Nappasin sen äkkiä ylös, kuivasin paperilla, irroitin kotelosta ja äkkiä riisin sekaan kuivumaan.

En enää tiennyt itkeä vai nauraa. Miten paljon sitä onnistuukaan sohlaamaan parissa päivässä!? Onnekseni muutamien tuntien kuluttua koitin puhelinta ja se toimii, wuhuu!! Niinpä sain toisen opetuksen, koita ensin käsillä, ettet ole laittanut puhelinta takataskuun, ennen kuin menet vessaan.

Kun esikoinen laittoi tästä miehelleni kotiin viestiä, soitti hän esikoiselle ja pyysi minut puhelimeen ja sanoi, että olenkohan sohlannut jo liikaa ja olisiko paras tulla kotio. Samalla hän ei meinannut saada nauruaan loppumaan. Siinä me sitten naurettiin yhdessä.

Minä syytän näitä äitiaivojani, joiden takia tämmöisiä sattuu. Tosin se auton kanssa ollut tilanne ei kyllä johtunut minusta, vaan oli vain todella huonoa sattumaa. Silti minusta tuntuu, että vain minulle voi sattua tämmöistä lyhyen ajan sisään. Sanokaa nyt, että teillä on jäänyt auton avaimet auton sisälle ja ovet menneet lukkoon tai puhelin on tippunut vessanpönttöön.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kommentit (10)

Ihan tasan samalla tavalla putosi omakin puhelimeni pari vuotta sitten pönttöön ja samalla riisipussikeinolla myös pelastui. Ennen tuota tapahtumaa olin aina miettinyt, että miten ihmeessä joku sen puhelimen sinne pönttöön onnistuu sohlaamaan, vaan enhän mieti enää XD

Voi ei olipa huono tuuri 🙁 No onneks molemmat päätty hyvin 🙂
Mun äiti tiputtelee melkein joka puhelimensa vessan pönttöön :Dliekkö sit hyvä syy ostaa uus 🙂

No oli kyllä 😀 Mutta onneksi kummallakin kertaa tilanne päättyi hyvin.

Voi eikä, kuinka se on edes mahdollista!! 😀 😀

Eräänä juhannuksena olimme ystävien kanssa mökillä. Kääpiöpinseri koirani meni silloisen poikaystäväni autoon lepäämään, kun miehet sen radion kautta kuuntelivat ovet auki musiikkia.
Jossain vaiheessa ovet heitettiin kiinni, avaimet sisässä eikä siinä kohtaa miehet huomannu että koira jäi penkille.
Hetken päästä koira nousi sivuikkunaa vasten ja painoi tassullaan auton lukitukset päälle.
No mies ei suostunut ikkunoiden rikkomiseen, niin minä ajoin koko yön hakemaan satojen kilometrien päästä toisia avaimia.
Oli viileä yö, eikä siis vaaraa koiran lämpöhalvauksesta tms.
Tuolla ajomatkalla ajoin ylinopeutta ja menetin korttini loppukesäksi. Kyllä otti koko tilanne päähän ihan huolella. Tästä aikaa yli 10v.

Voi ei, onneksi tosiaan ei ollut kuuma yö. Tuollaiset tilanteet on kyllä aina niin kamalia ja voin kuvitella, että otti päähän, kyllä olisi ottanut mullakin. Onneksi näille jutuille voi vuosien päästä nauraa ja muistela, että tulipahan sellainenkin koettua. 🙂

Kyllä! Meillä on semmonen auto jossa ovet menee itestään lukkoon. Kerran jopa niin että auto oli käynnissä, ketään ei autossa ja ovet napsahti lukkoon!

Kääk!! Tuossa saakin olla tarkkana, että ne avaimet olis aina kädessä, kun ei itse ole autossa.

Puhelin on tippunut vessanpönttöön. Oltiin kylässä ja puhelin oli neuletakin taskussa, kun olin just vienyt lapsen siellä ulos nukkumaan ja liittänyt itkuhälyttimen puhelimeen. Se tunne on kyllä varsin epämiellyttävä, kun tajuaa, et sinne se molskahtaa, eikä ehdi tekemään mitään. Puhelin lähti vaihtoon, kun kuuluvuus kärsi sen verran pahasti uinnista.

No toi juuri, kun ei vaan kerkeä tehdä mitään, kun se puhelin jo ui pöntössä. Harmi että siellä puhelin ei pitänyt pöntössä uimisesta. 😀 Mulla puhelin näytti kuulokkeiden kuvia ja pelkäsin, että nyt meni mikki, mutta sammutin puhelimen ja käynnistin uudestaan ja puhelin toimi hyvin.

Hih, hienoa että sielläkin puhelin pelastui. 😀 Ja en kyllä enää ihmettele itsekään, kuinka joku voi tiputtaa puhelimen pönttöön. 😀

Vastaa käyttäjälle Jonsku Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X