äiti ja melukylän lapset - Banneri

Kuinka monelta löytyy vauva, joka inhoaa autoilua? Täältä löytyy. Meillä 4/6 lapsesta on viihtynyt vauvana kaukalossa ja suorastaan rakastanut autoilua, mutta Sisu ja Saaga, perheemme lapsista nuorimmat, eivät ole sietäneet autoilua vauvana yhtään. Oli kyseessä sitten lyhyt tai pitkä matka, niin haasteita piisaa.

Jo alusta asti näki, että Saagasta kaukalo on kurjin paikka ikinä. Toivoin, että ajan kanssa hän voisi siihen tottua, mikä olisi ollut kiva, kun kuljemme autolla paljon. Mutta ei.  Hän viihtyy kaukalossa vielä huonommin kuin isoveljensä vauvana. Niinpä kaikki lähtemiset pitää koittaa ajoittaa siihen aikaan, kun Saaga on väsynyt.

vatsataudin jälkeen

Monesti itku alkaa jo siinä vaiheessa kun laitan tytön kaukaloon

Tutti auttaa joskus ja joskus ei. Kun nostan tytön ilmaan kaukalon kanssa, on hyvä olla ja tuttikin kelpaa. Kun hän kuulee kaukalon klipsahtavan telakkaan tulee itku, ei ehkä heti suoraa huutoa, mutta kertoo, että nyt en ole tyytyväinen tähän tilanteeseen. Jos itku ei heti tule, alkaa meininki ainakin olla levotonta. Joskus auttaa se, kun starttaa auton nopsaan ja lähtee ajamaan, mutta nykyään sekään ei oikein toimi.

Joskus Saaga itkeskelee alkumatkasta, mutta nukahtaa ja nukkuu jopa yllättävän hyvin. Joskus taas nukkuu alkuun hyvin, mutta kun herää itkee loppumatkasta. Jos tapahtuu tuo jälkimmäinen, on loppumatka aika tuskaa ja stoppeja tarvitsee tehdä, jos perille vielä pitkä matka.

Usein kun käymme kylällä, Saaga saattaa itkeä melki koko 7km matkan kylälle ja kotimatkalla toiset 7km. Aika harvassa on ne kerrat, kun itkua ei jossakin vaiheessa matkaa kuuluisi. Siksi harvoin lähden yksin ajamaan vauvan kanssa. Saagan sisaruksista yleensä on joku mukana, joka sitten istuu Saagan vieressä ja antaa tuttia ja lohduttaa.

Äidille ajomatkat ovat raastavia, jos lapsi itkee kaukalossa ja olet yksin liikenteessä, etkä oikein voi tehdä muuta kuin rauhoitella omalla äänellä. Lopulta pitää sitten pysähtyä ja meillä usein riittää, että kaukalon nostaa ilmaan ja heiluttelee hetken, mutta joskus tämä pitää toistaa. Hommasin siksi meille autoon peilin, jonka kiinnitin sen penkin niskatukeen, jossa vauvan kaukalo on. Näen sitten taustapeiliin vikaisemalla mikä tilanne vauvalla on päällä.

Toivon, että ajan myötä tämä helpottaa ja autoilusta tulisi hieman mukavempaa vauvalle. Ainakin Sisun kohdalla aika auttoi ja lopulta hänkin viihtyi autossa. Mutta jokainen lapsi on yksilö, sitä ei tiedä kuinka kauan Saagan kanssa kestää. Autoilua meillä on kuitenkin paljon, onneksi noita pitkiä matkoja on harvemmin.

Mutta, viihdyttiinkö teillä autossa ja jos ei, niin mitkä jutut auttoivat teillä?

Kommentit (22)

Voikohan vauvat kärsiä jonkinlaisesta matkapahoinvoinnin tyyppisestä? ?

Meidän esikoinen oli ihan kummallinen, viihtyi kyllä autossa, paitsi iltaisin. Klo 18 jälkeen vaan huusi, kaikki matkat, aina. Se oli ihan käsittämätöntä, piti aina huomioida mihin aikaan lähdettiin liikenteeseen että oltiin tuohon mennessä takaisin kotona ? tuttia hän ei huolinut lainkaan. Vähän isompana oli vähän illemmallakin autossa hiljaa jos joku oli aina antamassa uuden maissinaksun kouraan kun edellinen loppui ?

No, ethän sä tolla tiedolla mitään tee mutta kerroinpa kuitenkin ?

Meillä on myös vauva joka on inhonnut alusta asti olla turvakaukalossa. Ostin Whishbearin ja meillä se auttoi heti 🙂 Toki vauva välillä vielä itkeskelee autossa ollessaan, mutta nyt on myös automatkoja jolloin ollaan koko matka tyytyväisenä hereillä. Whishbearista on ollut myös apua vaunuissa nukkumiseen 🙂

Hei hienoa, että tuo on toiminut teillä. 🙂 Mä oon laittanut joskus puhelimesta sitä aaltojen kohinaa, ja se joskus tehonnut. 🙂 Täytyy pitää mielessä tuo Whishbear, jos meillä ei ala helpotusta pian löytymään.

Meillä kumpikaan lapsista ei vauvana erityisesti pitänyt autoilusta, mutta nuoremman kohdalla oli itkuraivoa välillä oksentamiseen asti. Ajoitettiin ajot aina päiväuniaikoihin. Kaikkea kokeiltiin, mutta raivot loppuivat molemmilta kuin seinään kun pääsivät isompaan tuoliin ja naama menosuuntaan. Eli meillä siirryttiin ohjeiden vastaisesti aikaisin naama menosuuntaan, mutta kyllä kannatti.

Voi ei, tuo on ikävää, jos yltyy noin pahaksi. :/ Onneksi helpotus löytyi.
Jos tämä ei tästä helpota, niin siirretään sitten vain isompaan istuimeen aikaisemmin ja hommataan isoveljelle toinen istuin. Vielä kuitenkin pitää Saagan hieman kasvaa, ennen kuin siirtoa tehdään. 🙂

Meillä auttoi rauhoittava musiikki. Kotona soiteltiin sitä jo rauhallisissa hetkissä tai esim vauvaa hieroessa. Sama musiikki rauhoitti sitten autossakin.
Myöhemmin soitettiin sitten iloisempaa ja reippaampaa musiikkia josta myös tykkäsi.

Kaukalopussi pahensi meillä asiaa ja vauva huusi kahta kauheammin. Kävi ilmi, että vauvalla oli kaukalossa todella kuuma ja vauva oli muutenkin kuumaverinen. Ei auttanut kuin ottaa pussi pois ja talvisinkin matkustettiin esim fleecepuvussa tai paksu peitto päällä joka otettiin autossa sitten pois.
Eli kannattaa eri vaatetuksiakin kokeilla.

Me ollaan välillä laitettu ennen kaukaloon laittoa puhelimesta sitä aaltojen kohinaa, se on auttanut joskus. Sitä siis kuunneltu välillä muulloinkin, jos ollut itkuinen päivä. Mutta vois kyllä koittaa noin, että käyttäis jotain musiikkia enemmänkin. 🙂

Ai teillä meni noin. :/ Meillä saa kaukalopussista kokonaan sen päällisen pois, niin laittaisin vain nyt alkuun sen alaosan, jotta tulis pehmoisempi istua. Ja vaatetuksia on testailtu. On ollut ohuempaa ja paksumpaa, pipo päässä ja ilman. Niistä ei ole vielä apua löytynyt.

Meillä kukaan lapsista ei ole viihtynyt vauvana autossa. Viimeisin huusi ensimmäiset 8kk aina jos ei sattunut olemaan väsynyt. Sitten helpotti kun oppi syömään tuttia ja todellakin vielä annettiin se tutti että autoilut helpottuisivat.

Hyvä, että tutista löytyi lopulta apu.♥
Meillä ei meinaa sekään aina oikein auttaa.

Tuli mieleeni, onkohan itse kaukalossa jotain, mikä tekee olon epämukavaksi? Onko kahdella nuorimmalla ollut käytössä sama kaukalo? Olisiko jossain lähipiirissä lainata kokeeksi toisen mallista kaukaloa?

Eri kaukalo on kuin sisaruksilla on ollut. Tämä ei ole uusi, vaan tutulta ostin käytettynä. Olen tuota koitellut läpi, jos siellä jokin painaa, mutta normaalilta tuntuu. Nyt laitetaan pian tuo kaukalopussi siihen, tai pelkkä alaosa, niin katsotaan onko siitä apua. Olis kyllä myös hyvä testata toista kaukaloa, jos siinä ei itkua tulisikaan.

Meillä ihan samanlaista nuorimman kanssa. Nyt tänään täytti juniori puoli vuotta ja pikku hiljaa on autoilu alkanut sujua paremmin. Joten aika on tuonut helpotusta. Meillä ei pikkuinen oikein autoon itsekseen nukahda, vaan minun pitää vieressä istua ja poskea silitellä. Ihan muutaman kerran on itsekseen nukahtanut. Tsemppiä sinne!

Hienoa, että siellä aika tuonut helpotusta.♥ Meilläkin tuo silittely auttaa, mutta harvoin itse pystyn takapenkillä istumaan, niin sisarukset saattaa välillä silitellä vauvan poskea. 🙂 Kiitos tsempeistä, sitä samaa sinne.♥

Meidän nuorin lapsi ei viihtynyt yhtään autossa. 2-6kk iässä autoilut oli suoraa huutoa. Se oli raastavaa. Laitoin hänet kaukaloon sisällä ja jo silloin alkoi armoton huuto. Sitten n.6kk iässä tein niin, että laitoin ensin kaukalon autoon ja sitten rauhallisesti jutellen laskin hänet kaukaloon. Juttelin hänelle jatkuvasti rauhallisesti, kun asetin vyöt. Ja kas hän ei huutanut!!! Koko matkan höpötin kaikenlaista. Tästä se lähti, meni ehkä viikko ja sitten loppui auto huudot! Tämä oli meidän tarina.

Ihana tarina, ja loistavaa, että löysitte ratkaisun.♥
Mä olen muutamia kertoja laittanut Saagan niin, että kaukalo on valmiina autossa, mutta lopputulos ollut sama. Mutta voisin kyllä taas koittaa tuota uudestaan. 🙂

Mukava kuulla suurperheen äidiltä, että vauvoissa todellakin on eroja, joille ei oikein voi mitään. Mun molemmat lapset ovat viihtyneet vauvoina todella huonosti autossa, ja ajoimmekin erittäin vähän ja vain lyhyitä matkoja. Tästä jotkut saivat aiheen kommentoida, että emme ole vain totuttaneet vauvoja kaukaloon, mikä ärsyttää vieläkin. Vaikka se olisikin mahdollista niin miksi totuttaisin avuttoman vauvan johonkin epämukavaan? Onneksi asumme Helsingissä, ja autoilu ei ole pakko.

Ompa ollut ikävä kommentti. :/ Ei tosiaan kaikki vauvat viihdy kaukalossa ollenkaan. Mä todella yllätyin neljän autoilua rakastavan vauvan jälkeen, kun viides vain huusi ja jouduimme pysähtelemään kesken matkan. Saagan kohdalla olin jo varautunut siihen, ettei välttämättä viihdy ollenkaan, niin ei tullut yllätyksenä.

Meidän keskimmäinen ei myöskään viihtynyt autossa/kaukalossa vauvana,joka tuntui oudolta,kun esikoinen viihtyi. Vyöhyketerapeutilla kävimme ja hän löysi jotain kireitä paikkoja,jotka sitten muutaman käynnin jälkeen helpottavat ja sen jälkeen alkoi viihtymään automatkoilla. Tietysti saattoi auttaa ikäkin, mutta auttoi kumminkin. Ihan muutaman viikon ikäisenä käytiin vyöhyketerapeutilla.

Hyvä, että apu löytyi.♥
Ei tullutkaan mieleen, että tuostakin voisi olla mahdollisesti apua.

Meillä kaikki kolme ovat vihanneet vauvana autoilua. Se oli todella stressaavaa, kun kaikki ajot piti yrittää ajoittaa niin, että lapsi nukkuisi. Aina tämä ei tietenkään ollut mahdollista (etenkään nuorimman kanssa, kun hän vielä nukkui päivisin niin vähän) ja silloin matkat olivat pelkkää huutoa. Kukaan ei edes suostunut syömään tuttia… Niinpä tein lopulta sen ratkaisun, että kaukalon telakka oli aika pitkään etupenkillä. Jouduin ajelemaan aika paljon lasten kanssa yksin ja suuremmalta riskiltä tuntui se, että en pysty keskittymään ajamiseen kun vauva huutaa takana. Kun se huuto oli ajoittain sitä luokkaa, että pelkäsin etteivät saa hengitettyä. Niin sitten sentään näin, että loppuiko huuto siihen että lapsi uupui ja nukahti vai kävikö jotain muuta. Kun ovat muutenkin nopeasti tulistuvaa sorttia, niin huuto ehti siis näihin mittakaavoihin jo ihan muutaman kilometrin matkalla… 😀

Asteittain se alkoi helpottaa puolen vuoden iästä eteenpäin, kun kädet alkoivat totella paremmin ja leulut/maissinaksut/mitä ikinä autosta löytyikään viihdytti edes hetken. Nyt pienin täyttää kohta kolme ja on muuten ihan valtavan ihanaa, kun autolla voi ajaa mihin aikaan päivästä vaan eikä kukaan enää huuda! <3

Toivottavasti teillä alkaa sujua tai ainakin ikä tuo mukanaan helpotuksen. 🙂

Se on todella haastavaa ajoittaa matkat uniaikoihin, sillä meilläkin tyttö nukkuu todella pieniä pätkiä. Sillä harvoin nukkuu niitä pitkiä matkoja kokonaan ja itkuahan se sitten on. Ja lyhyillä matkoilla saattaa nukahtaa vasta, kun palataan jo takaisin kotiin. Se vauvan itku on niin raastavaa kuunnella, kun tekisi vain mieli ottaa vauva syliin ja halata, ettei ole mitään hätää. Olisi kyllä helpompaa jos vauva olisi siinä edessä, mutta onneksi sisaruksista usein joku mukana, niin he sitten katsoneet vauvaa.
On se kyllä ihanaa, kun voi ajaa autolla, eikä kukaan huuda kurkku suorana. 🙂 Toivon, että meilläkin ajan myötä vielä helpottaa.

Kyllä ne varmasti voi. Tuo on käynyt nimittäin itsellänikin mielessä, jos syy olisi osittain siinä.
Oho, no tuo on varmasti rajoittanut autoilua, mutta onneksi isompana sitten ne maissinaksut helpotti. 😀 Meillä yksi lapsista ei pitänyt pimeässä autoilemisesta ja saattoi sen vuoksi itkeskellä. Alettiin sitten pitämään takapenkillä pientä kattovaloa päällä, niin johan helpotti. 😀 Ei hän kyllä edelleenkään tykkää matkustaa pimeässä, mutta enää ei itketä.

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X