Se puuttuva palanen

Teksti Terhi

Robinin biisi Puuttuva palanen on saanut meidän perheessä tai ainakin minulla itselläni ihan uuden merkityksen. Se saa minut melkein joka ikinen kerta kyynelehtimään, jos sen satun kuulemaan. Se on biisi, jonka sairaalaklovni lauloi ukulelea soittaen meille ja toiselle parille, kun odottelimme aikaa lääkärille, joka tekisi päätöksen synnytyksen käynnistämisestä. Tuona huhtikuisena päivänä, tarkalleen vappuaattona, vain muutaman tunnin kuluttua klovnin laulusta, syntyi meidän perheen puuttuva palanen.

Muistan kun klovni soitti sitä ja minä vain hymyilin ja pidin käsiä vatsani ympärillä. Tuon laulun aikana minulla oli niin hyvä fiilis ja hänen lauluvalintansa oli niin osuva. Pian näkisimme vatsassa kasvaneen tyttäremme, jonka näkemistä oli odotettu pitkään. Osastolla kätilöt asettelivat seinille ilmapalloja ja serpentiinejä. Yksi hoitaja käveli sinne sun tänne ja mieheni kanssa kiinnitimme huomiota hänen pieniin kenkiinsä, joissa kantapää tuli kengästä yli.

Tätä kirjoittaessa voin melkein elää sen tilanteen uudelleen. Tuntea sen mielettömän onnellisuuden tunteen ja ne tuhannet perhoset vatsassani. Varsinkin, kun vihdoin siirryimme synnytyssaliin. Silloin en vielä tiennyt kuinka kiire tyttärellämme olisikaan maailmaan, vaikka nopeaan synnytykseen olinkin varautunut. Lisäksi en osannut aavistaa kuinka huolissani vielä olisin. Tässä linkki synnytyskertomukseen.

Nyt tuo puuttuva palanen on ilostuttanut elämäämme kohta 6kk ajan

Olen niin kiitollinen siitä kuinka upeita nämä kuukaudet ovat olleet. Olen saanut pitää häntä paljon sylissä, sillä ensimmäisten kuukausien aikana hän ei ole oikein muualla viihtynytkään. Hän pitää edelleen siitä, kun saa olla ihan lähellä. Ja me annamme hänen olla. Kuinka paljon häntä olenkaan saanut kantaa sylissäni, niin ihanaa.

Näiden kuukausien aikana olen kokenut valtavaa menettämisen pelkoa. Katsellut nukkuvaa vauvaamme enemmän kuin paljon. Valokuvannut niin paljon, että koneella hänestä on kuvia jo parituhatta. Itkenyt onnesta katsoessani kuinka rakas hän on sisaruksilleen. Pitänyt sylissä, tanssinut iltaisin koska se on helpottanut hänen oloaan, pitänyt rintaani vasten ja antanut hänen nukkua sylissä, kun hän on puristanut lujaa toisella kädellä paidastani ja toisella peukalostani, kuin varmistaen, että saisi vain olla lähellä.

Hän on täydellinen palanen perheeseemme ja juuri nyt näin on just hyvä.

Kommentit

4 kommenttia
Terhi

Oi, ihana kun jaoit tämän tänne, minä ihan herkistyin tätä lukiessa. Niin ihanaa, että sinnekin saatiin se puuttuva palanen.♥

Avatar

Hei mekin saimme puuttuvan palasen josta emme 10v sitten osannut edes haaveilla. Sain ensimmäiset lapseni 19v ja 21v. Halusin oll äiti ja halusin perheen. Kohtasin ihanan miehen ja annoin elämän viedä. Vaikeaa on ollut eikä nuorena osannut kaikesta tarpeeksi nauttia eikä ymmärtänyt nopeaa ajankulua. Kasvaminen äidiksi ja aikuiseksi yhtäaikaa ei ole ollut kivuton. Olin pitkään aika varma etten halua enempää lapsia. Minua ei liikuttanut vauvat eikä muiden raskaudet tuntunut missään. Sitten alkoi luultavasti 30v kriisi joka on klisee mutta totta ja voi olla raskaskin kriisi . Yhtäkkiä aloin kuvittelemaan arkeemme vauvaa. Yhtäkkiä tunsin itse eipä hedelmälliseksi ja vanhaksi ja nämä tunteet uskon että tuli kierukasta. Noin vuoden pohdin ja ihmettelin että onko minulla vauva kuume. Poistin kierukam koska tuntui että kroppani hylki sitä. Sain elämäni ensimmäistä kertaa kokea todellista vauva kuumetta ja sitä kaipuuta saada pieni syliin. Olin myös vähän masentunut kunnes uskalsin kuunnella omaa kaipuuta. Sain kokea ihana raskauden ja ihanan synnytyksen ja kaiken ihanuuden lisäksi vielä sen suurimman palkinnon saimme. Pienoinen muutti meidän elämää vain vähän, hän on niin hyvin sopeutunut perheeseemme ja me kaikki olemme hänestä niin onnellisia. Alkuun pelotti miten onni oli niin heiveröisen pienokaisen varassa. Neiti syntyi 41+6 että melkoisen epätoivosta välillä oli mutta se oli juuri oikea aika hänelle syntyä. Ihmettelen vieläkin miten olen saanut kokea tämän kaiken niin ihanasta, minä jonka mielestä raskaus ja vauvat oli pitkään vain pelottavia.

Mekin saimme puuttuvan palasen 💜 Nyt tallrnnamme jokaisen ihanan hetken sydämeen
Ja niin nautimme tästä .

Avatar

Ihanaa että jaksat olla aina myönteinen ja positiivinen vaikka haasteitakin olisi. 💖

Terhi


Sillä tavalla koitetaan elää, toki niitä päiviäkin on, kun positiivisuus ei oikein auta. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue seuraavaksi

Yhteistyössä