Eilen vietettiin isänpäivää, joka oli miehelleni jo neljästoista. Meinasin itse hieman jopa järkyttyä, kuinka monta vuotta siitä on kulunut, kun hän vietti ensimmäistä. Välillä kun tuntuu, kuin siitä olisi kulunut vain hetki. Aamulla autoin lapsia valmistamaan isille aamupalaa ja siinä yhdessä puuhastellessa taas jälleen tajusin, kuinka kiitollinen olen tästä perheestä.
Lapset saivat vihdoin antaa isälle tekemänsä kortit, sekä lahjat. Kerholaiset olivat tehneet kosteudenkerääjät autoon, jotka vielä näyttivät supersankareilta. Ihmeen hyvin meidän kolmevuotiaskin lopulta malttoi pitää salaisuuden, vaikka melkein joka päivä oli lahjaansa isille antamassa. Mies oli näistä enemmän kuin iloinen. Lisäksi annoimme T-paidan sekä mukin.
Katselin sitä näkyä, kun mieheni oli lasten ympäröimänä ja hymyilin. Siinä he ovat kaikki, minun elämäni tärkeimmät
Niin monta erilaista isänpäivää on näihin vuosiin mahtunut, mitä olemme viettäneet oman perheen kesken. Lapsiluku on kasvanut paljon siitä ensimmäisestä isänpäivästä, jolloin sylissä oli kolmikuukautinen vauva. Nyt ympärillä on lapsia kuusi kappaletta, joista nuorin on puolivuotias. Onhan se aivan ihanaa.
Lapsiluku on muuttunut, mutta perinteemme on pysynyt ihan samana kaikki nämä vuodet. Isille valmistetaan aamupala, siinä samalla avataan lahjat ja lounaaksi valmistetaan yhdessä jotakin hyvää tai syödään mummulassa. Kakkukahvit käydään yleensä aina juomassa jommassa kummassa mummulassa. Päivän tärkein juttu on viettää sitä yhteistä aikaa.
Monta upeaa isänpäivää on takana ja jälleen saatiin yksi niiden muistojen joukkoon. Ja se on mahtava juttu.
Ps. Koitan vastailla odottaviin kommentteihin tänään lasten mentyä nukkumaan.
Kommentit (2)
Eroperheissä nuo isän- ja äitienpäivien vietot muodostuvat vähän erilaisiksi. Välillä on vähän surullinen olo siitä, kun ydinperhe ei ole enää kasassa. Minulla on nämä neljä poikaa joista kolmella vanhimmalla on sama isä ja Eetulla eri. Minulle itselleni oli seitsemän vuoden takainen isänpäivä vaikea ja surullinen, koska olin sinä syksynä poikien isästä eronnut ja oma isäni kuoli isänpäiväviikon torstaina. Isänpäiväämme nykyään kuuluukin haudalla käynti ja kynttilän sytyttäminen isän ja vaarin haudalle. Isälle kävin hautuumaalla kertomassa uudesta lapsenlapsesta, kun Eetua odotin. Ja Eetua käytiin vaarille näyttämässä, kun tämä oli syntynyt. Meillä isot pojat sunnuntaina leipoivat isälleen, papalleen ja isopapalleen pullaa. Ovat jo niin isoja (14,16 ja 18) että koulussa ei enää mitään askarrella. Minä olen erosta huolimatta poikien kanssa järjestänyt heidän isälleen ja isänpuoleisille papoille jotain isänpäivän muistamista. Eetun isällä on kuusi lasta ja vähän surullinen tilanne hänelläkin, kun kaikkia lapsiaan ei tapaa eikä näe. Ei omasta tahdostaan vaan exänsä. Kaikesta huolimatta oli meillä mukava isänpäivä. Ja mieheni ensimmäinen isänpäivä Eetun isänä.
♥
Eroperheissä nämä päivät ovat aivan varmasti erilaisia ja ymmärrän, että iskee surullinen olo. Ihana kuitenkin kuulla, että kaikesta huolimatta siellä oli mukava isänpäivä.♥ Ja että sinä jaksat poikien kanssa järjestää noita muistamisia.
Sinulla on ollut kyllä tuolloin todella rankka vuosi. 🙁