Illalla saat pienimmät lapset nukkumaan ja iloitset, kun kello on vasta hieman yli kahdeksan. Nyt hetki aikaa isompien lasten kanssa jutellen ja sitten sitä omaa aikaa, ennen kuin menet itse nukkumaan. Sitten huomaat keittiön pöydällä olevan muruja, pyyhit ne. Laittelet astioita koneeseen ja saatat tiskata muutaman kattilan. Lopulta homma on edennyt siihen, että koko keittiö on puunattu, sillä kuka kumma kestäisi aamulla herätä ja tulla keittiöön jos heti saisi siivota?! Ja kappas, kello onkin jo yli yhdeksän, mutta onneksi on vielä sitä omaa aikaa.
Kävellessäsi kohti olohuoneessa huutelevaa sohvaa, keräät muutamat sukat, huomaat muutaman lelun eksyneen keittiöön ja palautat ne paikoilleen. Ja eihän sohvalle voi mennä maate ennen kuin laitat sohvatyynyt kunnolla paikoilleen ja oikaiset matot ja peitot. Juuri kun olet laskemassa takapuolesi sohvalle muistat ne pesukoneessa olevat pyykit.
Laitat osan pyykeistä kuivausrumpuun ja osan ripustat narulle. Vilkaiset kellon lähenevän kymmentä ja päätät laittaa vielä yhden koneellisen pyörimään. Pian kello onkin jo kymmenen ja päätät mennä pesulle, jonka jälkeen menet sitten sinne sohvalle. Suihkun jälkeen menet laittamaan rasvaa, kampaamaan hiukset ja samalla saatat hieman siivoilla vessaa. Ainakin meillä siellä on välillä sikin sokin lasten hammasharjat ja tahnoista puuttuu korkit ja lavuaarista pitää pestä tahnat pois yms.
Nipistän yöunista, jotta voin hetken olla tekemättä mitään
No vihdoin pääset sohvalle, mutta kappas vauvalla taitaakin olla nälkä, johan hän reilun kaksi tuntia nukkuikin. Istuudut nyt siihen sohvalle ja tuskin saat silmiäsi irti vauvasta. Vauva syö ja nukahtaa syliin, parasta. Kun koitat laskea hänet sylistä alkaa itku. Joten pidät häntä sylissä, koska hänellä on hyvä olla. Katsot televisiota samalla, mutta toteat siinä olevan surkean kanavan päällä ja kaukosäädin on lasten jäljiltä jo tutuksi tulleessa paikassa jemma.
Ennen kuin huomaatkaan kello on jo yli yksitoista. Mies alkaa keräillä kimpsujaan ja menee nukkumaan (kyllä hän monesti jaksaa valvoa pidempäänkin, joten hyvällä tuurilla istumme edes hetken samalla sohvalla). Itse et mene vielä nukkumaan, sillä tarvitset sen ihan oman ajan, kun kukaan ei tarvitse sinua ja voit vain olla. Nyt istut hiljaisessa olohuoneessa ja voit tehdä niitä omia juttuja, kuten katsoa rauhassa läpi sähköpostit ja vastailla niihin, lukea lasten wilma-viestit, maksaa laskuja, avata blogin ja lukea kommentit läpi ja tarkistaa seuraavan tekstin vielä kerran. Ja syödä suklaata.
Sen jälkeen kerkiät selata instagramia ja facebookkia sekä syöttää vauvan toistamiseen. Lopulta huomaat kellon olevan yksi yöllä, monesti jopa sen yli. Peset hampaasi, sen jälkeen suuntaat sänkyyn ja juuri kun saat pään tyynyyn muistat ne pyykit!
Menipäs se aika taas nopeasti! Olen varma, että iltaisin kello pyörii nopeutetusti!
Kommentit (8)
Kiitos tästä 😊 Meillä kolmas lapsi vielä vauva ja iltasi kuulostaa niin tutulta! Huomaan myös monesti kellon olevan yksi kun vihdoin pääsen nukkumaan. Yllättävän hyvin sitä kuitenkin päivänkin jaksaa, imetyshormonit? 🤔😀
Tämä postaus on niin totuudenmukainen tai siis noin se minulla ainakin menee. Tosin hyvin usein päätän vaan, että ihan sama vaikka kaikki on rempallaan nyt olen tässä rauhassa. Ja joskus se onnistuu, useimmiten ei 😀
Joskus on ihan hyväkin vaan antaa olla ja ottaa rennosti. Oottaa ne astiat ja parittomat sukat siinä huomiseenkin. 😀 Harvoin se kyllä onnistuu jättää ne sinne.
Ihana kirjoitus ja ihan, kun olisut kirjoittanut mun illasta. Mulla tosin ”vain” kaksi lasta, jotka menevät puoli yhdeksältä nukkumaan.
Kiitos.♥
Ihana kuulla, että muillakin on just tämmöistä. 😀
Muutamia vuosia sitten kiersi ihana teksti, jossa mies ja nainen katsoivat illalla telkkaria. Nainen päätti lähteä nukkumaan, mies katsoa ohjelman loppuun.
Tarina kulki jotakuinkin niin, että nainen ”matkallaan” laittoi juurikin tiskit ja keittiön, pesi meikit ja vessan, ripusti ne viimeiset pyykin ja päästi koiran pissalle.
Makuuhuoneeseen hän päätyi samaan aikaan miehen kanssa, joka ohjelman loppuun katdottuaan nousi sohvalta ja käveli sänkyyn.
Ai, mulla on mennyt tollainen ihan ohi. 😀
Mutta noin se melkein menee, paitsi meillä mies tekee iltaisin myös välillä firmansa juttuja koneella tai puuhastelee muuta. 🙂 Sitä ei mutama sukka siellä tai muutama muru täällä häiritse. 😀
♥
SAamojen hormonien piikkiin täälläkin on laitettu tämä jaksaminen. Saa nähdä kun imetys alkaa vähentyä. että kuinka sitä iskee väsy. 😀
Tsemppiä sinne ja ihanaa vauva-arkea.♥