äiti ja melukylän lapset - Banneri

Perjantaina herätyskello soi kuudelta aamulla. Vieressäni tuhisi mitä suloisin vauva, joka havahtui hereille minun noustessa istumaan. Suukotin vauvaa otsalle ja toivotin hyvät huomenet. Edessä oli upea ja ehkä hieman rankkakin päivä, sillä lähdimme Kaksplussan blogipäivään. Loppuun asti jännitettiin päästäisiinkö edes lähtemään, mutta päästiin me.

Pitkä matka jännitti itseäni hieman etukäteen. Edessä oli ensin reilu tunnin automatka ja sen jälkeen ensimmäinen junamatka vauvan kanssa. Lopulta jännitin turhaan, sillä matkaseuraani tuntui väsyttävän juuri oikeaan aikaan. Ensin hän nukkui KOKO automatkan ja ei herännyt edes siihen, kun siirsin hänet nukkuvana kaukalosta vaunuihin. Olin ihan että mitä täällä tapahtuu!!!

Junassa tapasin ihanan ystäväni, johon olen blogini kautta päässyt tutustumaan jo useampi vuosi takaperin. Ihanan Kun äiti kelaa -blogin Selinan kanssa oltiin saatu sumplittua kaikki niin, että pääsimme matkustamaan samalla junalla. Matka menikin pika pikaa, kun juttua riitti. Niin huikeaa, että olen saanut hänestä itselleni niin upean ystävän, jonka seurassa tuntuu kuin olisimme tunteneet aina. Ja Saagakin viihtyi junassa oikein hyvin ja nukahti vaunuihin, kun siirryimme junasta kohti Otavamediaa.

Blogille palkinto, jota en osannut odottaa

Koulutus jonka saimme oli oikein antoisa, niin kuin koko päivä muutenkin. Paljon ihania ihmisiä, kuulumisten vaihtamista ja hyvää ruokaa. Lisäksi tietty ihana pikkutyyppi mukana, joka välistä meinasi kyllästyä koko touhuun ja saattoi mennä niin yliväsyneeksi, että kiljui kuin pieni apina taistellessaan unta vastaan. Lopulta kuitenkin nukahti syliin.

Blogipäivässä jaettiin myös kunniakirjoja. Kolme portaalin bloggaajille, kolme verkoston bloggaajille ja kolme Annan bloggaajille. Ja minä sain yhden kunniakirjan, joka oli Paras nousija 2018. Tuli kyllä niin yllätyksenä, mutta ihan mahtavana sellaisena. Tämä oli ensimmäinen palkinto, jonka blogini sai ja olen tästä todella iloinen. Sen lisäksi sain vielä kahden hengen lahjakortin hotelliin, jonne lähdemme mieheni kanssa kahdestaan, kunhan Saaga pärjää ilman äidin tissejä, hih. Parisuhdeaikaa tiedossa ja se tulee niin tarpeeseen.

Junamatka Tampereelle ja matka siitä autolla kotiin sujui sekin todella hyvin. Vauva oli niin väsynyt, että heräsi 7 km ennen kotia ja itki vain sen pätkän. Niin hienosti hän jaksoi koko pitkän päivän, että en voi olla kuin ylpeä. Päivä oli kyllä kokonaisuudessaan ihana, että suuret kiitokset Kaksplussalle, kun tämmöisiä meille järjestävät. Lisäksi oli todella ihana nähdä muita bloggaajia.

Iso kiitos kuuluu myös sinulle, joka juuri nyt luet tätä. Kiitos että luet ja kiitos jos jätät joskus kommenttia.

Kommentit (16)

Paljon onnea kunniakirjasta! Olet todella sen ansainnut, olet tehnyt loistavaa työtä.blogin kanssa. T. Vakkarilukija

Valtavasti onnea palkinnosta! Olet sen ansainnut😊

Oi, onnea hienosta palkinnosta! Olet tehnyt kovasti työtä blogin eteen ja olet sen kyllä ansainnut!

Blogisi ansaitsee tuon kunniakirjan 🙂 <3

Kiitos itsellesi upeasta blogista 🙂

Kiitos kun luet ja kommentoit.♥

Jee huippua!onnea,palkinto meni kyllä oikeaan osoitteeseen!<3

Onnea kunniakirjasta, olet sen ansainnut! ❤

Ihanan kuuloinen reissu ollut sinulla ja Saagalla, varmasti piristi kivasti arkea. 😊

Kiitos Ninni.♥
Oli kyllä ja Saaga jaksoi sen koko päivän niin hienosti.♥ Kyllä se aina piristää, kun pääsee ihan omien juttujen pariin ja hetkeksi pois kotoa.

Hei!

Todella hienosti teillä Saagan kanssa matka meni! Ja onnittelut kunniakirjasta 😊 On aina ihanaa saada palautetta omasta työstään. Kyllä se on jännä juttu miten noiden pienten kanssa matkustaminen jännittää meitä äitejä. Varsinkin silloin, kun vauva on ollut haastava jollain tapaa. Muistan kuinka olin melkein lähtemättä kesällä miehen kotikonnuille Nurmekseen, kun epäilin, että Eetu ei muuta tee autossa kuin itkee koko kuuden seitsemän tunnin matkan. Kun siihen aikaan ei autoon itsekseen nukahtanut ja kun nukahti, niin nukkui vain lyhyet unet. Ja koko hereilläoloaika piti häntä viihdyttää. Silti Eetu yllätti ja matka sujui hyvin 😊 Minä olen vasta äskettäin tämän sinun blogisi löytänyt ja odotan aina kovasti uusia juttuja. En ole ollut mikään blogien lukija koskaan. Mutta teidän Saaga on jotenkin niin samanlainen kuin meidän Eetu, että ihan ihmetyttää. Meillä Eetu täyttää tänään kahdeksan kuukautta ja ensimmäinen korvatulehdus todettiin pari päivää sitten. Nukkumiset on huonoja, mutta jaksaa poika silti nauraa ja hymyillä, touhuta ja ryömiä joka paikkaan. Ihana poika ❤️ Hyvää uuden viikon alkua teille kaikille 😊

Meni kyllä todella hyvin, olin jo niin varautunut hieman haasteellisempaan matkaseuraan. Mutta niin ne pienet osaa yllättää, niin kuin teilläkin tuolla pitkällä automatkalla kävi.♥
Kiitos, tuli itselle kyllä niin yllätyksenä.♥ Mutta niin palkitsevaa saada sellaista palautetta.
Ihanaa, että olet löytänyt blogini pariin ja jätät kommenttia.♥ On aina kiva, kun on suht samanikäiset pienet ja varsinkin jos vielä moni juttu menee samalla tavalla. On niin helppo silloin samaistua toisen arkeen. Ja hei oikein paljon onnea Eetulle.♥ Ja onneksi tulehduksesta huolimatta siellä hymyileväinen pieni mies. Toivotaan, että unet siitä paranevat.
Kiitos, sitä samaa sinne.♥

Kiitos paljon Helmi.♥
Ihana kun luet.♥

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X