äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän perheen koko herättää muissa monenlaisia tunteita, niin ihastusta, ihmettelyä sekä sitä kauhistelua. Minulta on kysytty vieläkö lapsia saa tulla lisää ja usein myös onko kaikilla lapsilla sama isä. Lisäksi on kyselty olisiko lapsiluku kannattanut jättää kolmeen lapseen ja olenko miettinyt millaista arkemme silloin olisi.

Tasaiseen tahtiin kysymyksiä tulee ja aika monia tulee instagramin puolelle, varsinkin silloin, kun julkaisen kuvan jossa näkyy kaikki lapset tai lapset ja toinen meistä vanhemmista. Aika henkilökohtaisia nuo kaikki kysymykset ovat, mitä lapsilukuamme koskien olen saanut. Ja aika avoimesti olen niistä kyllä kirjoittanut, mutta kuitenkin on asioita siihen liittyen, jolloin en ota kantaa ollenkaan tai koen sen olevan vain meidän perheemme asia.

Mietitkö koskaan millaista elämä olisi, jos lapsia olisi vain puolet nykyisestä ja olisiko kannattanut jättää esim kolmeen lapseen?

Esimerkiksi tuollainen kysyttiin viimeksi ja vastaavanlaisia on tullut paljonkin. Ja toki voin sen myöntää, että kyllä joskus ajattelen millaista elämä olisi esimerkiksi kolmen lapsen tai yhden lapsen vanhempana (varsinkin silloin kun lapset vain kinastelevat keskenään tai jokin tauti jyllää). Olisihan se täysin erilaista kuin mitä se nyt on. Mutta ei, en vaihtaisi tätä arkea kuuden lapsen kanssa mihinkään, sillä tämä tuntuu juuri oikealta. Luulen, että oli lapsiluku mikä tahansa niin jokainen jossakin välissä miettii millaista olisi, jos lapsia olisi enemmän tai vähemmän ja se on täysin normaalia. Olisi varmaan outoa jos sitä ei miettisi, hih.

Usein minulta kysytään myös miten muut reagoivat, kun kolmannen jälkeen tuli neljäs jne. Yllättävän moni kamppailee sen asian kanssa, että haluaisi vielä lisää lapsia, mutta tietyt asiat mietityttävät enemmän, kuin sen kolmannen kohdalla. Harmillista on ollut kuulla, kuinka useampi ei meinaa uskaltaa toteuttaa haaveitaan vain koska ei jaksaisi kuunnella sitä mitä muut ovat heidän valinnastaan mieltä. Monia jarruttaa mahdollinen auton vaihto tai onko asunnon koko riittävä.

Tunnistan niin hyvin nuo ajatukset siitä, mitä muut mahtavat ajatella, sillä kyllä niitä valitettavasti joutuu silloin paljon kuulemaan. Ja kyllä ne menee ihon alle, vaikka sitä koittaa olla välittämättä. Tässä ei kuitenkaan eletä kuin kerran ja jokainen perhe saa tehdä omat valintansa. Eikä se tosiaan ole edes selvää, että saa monta lasta vaikka haluaisi, aina se ei mene niin kuin toivoo.

Olen tällä hetkellä onnellisempi kuin ikinä ja kiitollinen jokaisesta lapsestani. En ole katunut lapsilukuamme tai tosissani koskaan ajatellut, olisiko kannattanut jättää lapsiluku esimerkiksi kolmeen lapseen. Tämä tuntuu oikealta juuri nyt. Jokainen heistä on toivottu ja jokaisella heistä on paikka juuri meidän perheessämme.

Kommentit (8)

Se on aina yhtä jännä huomata, millaisia kommentteja ihmiset voikaan lapsiluvusta laukoa. En edes ymmärrä, miksi joillakin on mielestään oikeus kysellä lapsilukuun liittyen – siis ainakaan, jos se pitää tehdä negatiivisesti.

Mikä siinä edes on niin vaikea ymmärtää, että jo kysymyksillä ”No ette kai te vain enää hanki lapsia?” ja ”Vieläkös teillä on toiveissa, että saisitte lisää lapsia?” on ihan selkeä sävyero. Ensimmäiseen ei tee mieli edes vastata myöntävästi, vaikka tarkoitus olisikin, koska tulee fiilis että myöntävästä vastauksesta saat haukut. Sinänsä voin siis kyllä lapsiluvusta jutella ja kertoakin, että kyllä tässä vielä tosiaan on tarkoitus, mutta harmittaa joutua jo valmiiksi puolustuskannalle kuitenkin näin henkilökohtaisessa ratkaisussa.

Loukkaavaa on myös se, että aletaan tuijotella mahaan selvästi pohdiskellen, että odottaako tuo 😀

Hyvä kirjoitus! Itse neljän lapsen äitinä mietin välillä miten elämä olisi varmasti paljon helpompaa jos lapsia olisi vain kaksi – itse asiassa eilen asiaa mietin ja ensimmäinen ajatus oli että elämä olisi varmaan paljon hiljaisempaa ja tylsempää 😀 Mutta en voisi kuvitellakaan että joku näistä lapsista puuttuisi enkä näin ollen kadu heistä yhtäkään, kiitollinen olen että heidät olen saanut ja että näinkin monta lasta olemme ”uskaltaneet” hankkia muiden kommenteista huolimatta. Haluaisin ehkä viidennenkin, en vain tiedä riittäisikö omat voimavarat. 🙁 Meillä on olematon tukiverkosto, ystävät kaikonneet ja uusia vain niin vaikea saada, vielä kun vauva valvottaa ja mies tekee pitkiä työpäiviä eikä oma peilikuvakaan miellytä niin tiukkoja hetkiä on. Olisi kiva joskus lukea postaus siitä mikä sinut saa jaksamaan, vinkkejä miten selvitä rankoista ajoista tms omakohtaisia kokemuksia. Ja ihanaa kun aina jaksat vastata näihin kommentteihin <3

Kiitos.♥
Hih, olipas sitten oikein sattumaa, että kirjoitin juuri tästä aiheesta. 🙂 Olisihan se elämä aivan erilaista ja hiljaisempaa varmasti.
Kyllä se oikeiasti uskallusta vaatii, kun perheen koko kasvaa. Sitä joutuu kuulemaan paljon kaikenlaista. Varmasti yhtä paljoin, kuin he joilla on yksi lapsi. Vaikkei se kenellekään oikeastaan kuulu montako lasta perheessä on.
Hirmuisesti tsemppiä sinne arkeen, valvomiseen ja ihan kaikkeen.♥ Toivon, että uusia ystäviä löytyisi vaikka jostain kerhoista, harrastuksen myötä, fecebook ryhmästä yms.
Kiitos toiveesta. Voisin kirjoittaa siitä aiheesta. Vähän viime vuonna kirjoittelinkin, kun mies teki reissuhommia ja pyöritin arkea yksin, että millaista arki on nykyään ja miten sitä jaksaa. 🙂

Hei!

On se ihmisiltä niin törkeää noin kommentoida ja kysellä 😖Vaikka ajattelisi mitä itsekseen niin pakkoko se on suunsa avata ja tuollaisia hyvin henkilökohtaisia asioita ladella. Olen itsekin erään kerran miettinyt millaista elämäni olisi jopa ihan ilman lapsia tai vain yhden, kahden tai kolmen. Useasti olen ajatellut kuinka helppoa olisi nyt, jos Eetua ei olisi. Niin paljon helpompi mennä ja tulla, kun nuo isommat lapset pärjäävät niin hyvin itsekseen. Silti en tosissasi sellaista toivo enkä yhtäkään lapsistani antaisi pois. Rakastan heitä rajattomasti ja olen onnellinen heistä kaikista 😍Tämä on meidän perhe ja täydellinen juuri näin. Minulle ei kukaan ulkopuolinen onneksi ole lasten määrää kommentoinut, mutta toisaalta läheisen sanomana se satuttaa enemmän. Äitini suhtautuminen Eetuun alkaessani häntä odottaa oli niin ikävää, että monet itkut hänen takiaan itkin. Sain kuulla, että onko vahinkoraskaus. Ehdotti aborttia. Että kuinka jaksan vauvaa hoitaa, kun itsekin olen kipeä (reuma) ja että kuitenkin hänen täytyy auttaa ja hän on jo vanha eikö jaksa enää samanlailla kuin isojen poikien kohdalla. Ja kuinka unohdan isot pojat ja välitän vain vauvasta. Antoi kaikella tavalla minun ymmärtää, että teen väärin ja hän ei raskauttani hyväksy eikä voi puolestani olla onnellinen. Tämä sattui syvälle sydämeen ja nytkin tulee kyyneleet silmiin, kun asiasta kirjoitan. Nyt on äitini suhtautuminen muuttunut ja Eetuun hän ihastui heti, kun tämä syntyi. Mutta en ole äidiltäni halunnut lastenhoitoapua pyytää ja olen yrittänyt ilman sitä pärjätä. En voi unohtaa. Ihan tuttuja tunteita on minullekin nämä tällaiset mietinnät lasten määrästä. Se ei silti tarkoita, että toivoisin yhtään erilaista elämää. Olen onnellinen kaikista lapsistani ja perheestäni enkä osaisi toisenlaista elämää elää. Ei lasten lukumäärä kenellekään muulle kuulu. Se on jokaisen perheen oma asia. Minulle lapset ovat elämän antama lahja eikä lapsia niin vain tehdä. Ei ole itsestään selvää, että ylipäätään voi lapsia saada. Toivoisin viisautta niille ikäville kommentoijille, että osaisivat pitää suunsa kiinni. Ihanaa ja onnellista uuden vuoden alkua sinulle ja kaikille lapsillesi ❤️

Oon yllättynyt kuinka paljon kyselyitä tuleekaan. 🙂 Onneksi niistä suurin osa on ihan asiallisia ja halutaan just tietää mikä on muuttunut monen lapsen myötä ja niihin vastaan mielelläni. 🙂 Mutta toki joukkoon mahtuu sellaisia ei niin kivoja ja täysin mauttomiakin kysymyksiä tai ihan vain lapsiluvun arvostelua.
Tuo on niin totta. Mitä läheisempi arvostelee perheen kokoa, niin sitä pahemmalta se tuntuu. Todella kurja tuo äitisi reagointi, tuli niin paha mieli siitä, mitä olet joutunut kuulemaan. 🙁 Voin vain kuvitella kuinka pahalta se onkaan tuntunut ja en yhtään ihmettele ettet ole halunnut lastenhoipoapua häneltä. Tuollaiset sanat satuttaa ja eivät katoa koskaan mielestä. Halaus sinulle.♥
Kiitos ja samoin sinne.♥

Kaikenlaista sitä on kyllä saanut kuulla ja varmasti saa kuulla vielä vuosien saatossa lisää.
Ja tämä juuri, sillä todella on väliä, millä äänensävyllä tai tavalla lapsiluvusta toiselta kyselee. Negatiiviseen sävyyn esitettyyn kysymykseen tai tokaisuun ei tee kyllä mieli vastata mitään. Myös lapsiluvusta heitetyt vitsit ei kyllä oikein jaksa naurattaa, ennemmin ne vain ärsyttää.
Tuo vatsan tuijottelu ei kyllä oo kivaa. Mulla vatsa koostuu ainakin täysin tällä hetkellä pelkästä sipsistä ja suklaasta. 😀

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X