äiti ja melukylän lapset - Banneri

Vatsatautia ja noroa on pyörinyt nyt enemmän ja vähemmän joka puolella. Tuntuu, että siitä joutuu lukea sosiaalisessa mediassa nyt paljonkin ja ennen se olisi aiheuttanut minussa suunnatonta paniikkia. Olen nimittäin aina pelännyt vatsatautia ihan hulluna, koska mikä olisi kamalampaa kuin oksentaminen? No oikeasti monikin juttu, mutta vielä hetki sitten se oli kamalinta mitä meille halusin. Mutta enää vatsataudin pyöriminen jossakin, ei saa samoja fiiliksiä aikaan.

Alkuviikosta vatsatauti löysi sitten meillekin tiensä, kun se iski ensimmäisenä kuusivuotiaaseen. Hän pääsi kyllä helpolla, sillä se oli vain muutaman tunnin kestävä tauti. Nyt tänään se iski seuraavaan, joten 2/8 on nyt sairastunut. Tällä tahdilla tauti tulee kyllä kestämään kauan. No mutta sille ei voi mitään.

Mikä on muuttunut? Miksen enää panikoi vatsataudin iskiessä ja en ole suunnilleen pakkaamassa kamoja ja vanno muuttavani taudin ajaksi jonnekin kauas, minne taudit ei löydä?

Vastaus on, en oikein tiedä itsekään, mutta ehkä se on aika ja aikuisena tulleet erilaiset kokemukset tuosta taudista. Lisäksi valkopippuri, joka on ainakin tähän asti toiminut suojelemaan minua oksentamiselta. Ja ehkä se on myös se, että lasten takia minun on tarvinnut peittää oma paniikki ja toimia rauhallisesti. Nyt se tuntuu helpommalta kuin ennen. Ehkä olen vihdoin sisäistänyt, etten voi hallita tuota tautia.

Omat lapsuuden ja nuoruusajan möröt tuota taudin kauheutta kohtaan alkaa hellittää ja koitan ihan todella parhaani mukaan olla siirtämättä niitä kauhukuvia lapsilleni, jotta he eivät alkaisi kammota oksentamista. Kivaahan se ei todellakaan ole kenestäkään, mutta paljon siedettävämpää, kun siihen ei liity pelkoa.

En muista, että olisin koskaan ottanut tähän tautiin näin rentoa asennoitumista ja se on oikeasti todella helpottava tunne. Ehkä siis todella tästäkin kammosta voi päästä eroon tekemättä yhtään mitään ihmeitä sen eteen. Tällä hetkellä eniten jännitän vain sitä, että jos tämä iskee vauvaan, niin kuinka siitä selvitään. Tai selvitäänhän me, mutta ei silti tarvitsisi pienimpään tulla.

Ollaanko teillä säästytty vatsataudilta/norolta?

Kurkkaa viisi vinkkiä vatsataudin iskiessä perheeseen

Kommentit (16)

Oho! Mieletöntä, että pystyt suhtautua noin tuohon. Itselläni siis myös lapsesta asti pelko. Kerran perheessä ollut tauti lapsen aikana, kaksi vuotta sitten. Hän on edelleen kotihoidossa osittain juuri tuon pelkoni takia 🙁 Terapiassa käyn ja toivon, että joskus pystyisin tärisemättä elämään asian kanssa. Siihen on hyvin, hyvin pitkä matka.

Hei, miten nuo valkopippurit toimivat? Kokonaisena? Monta kertaa päivässä? Eikö niistä tule mahakipua tmv.? Olen lukenut niistä useammasta paikasta, joissa niitä on siis suositeltu, mutta olen ajatellut, että noinkohan vatsa niitä kestäisi, etenkin, jos on närästykseen taipuvainen. Tsemppiä taudin selättämiseen!

Joo. 🙂 Nielaiset kokonaisena kymmenen valkopippuria veden kera. Itse olen toistanut tämän nyt sekä aamulla, että illalla. 😀 Ei ole tullut vatsa kipeäksi, eikä närästänytkään ole. Tosin itse kärsin närästyksestä vain raskausaikana, enkä siis muuten ollenkaan.
Kiitos tsempeistä, nyt 4/8 sairastunut.

Täällä kans samanlainen oksennustautiahdistuja! Lapsia neljä alle kouluikäistä, joista kuopus aika samanikäinen kuin teidän, toukokuussa täyttää 1 v. Meillä oli helmikuussa mahatauti, vei 12 päivää ja iski myös vauvaan, mutta hän pääsi helpoimmalla. Eniten pelotti, miten pienen käy, mutta oli vain rinnalla tavallista enemmän. Tsemppiä sairastupaan!

Kiitos tsempeistä.♥
Kauan kesti teilläkin tauti, mutta niin se monilapsisissa perheissä tuppaa kestämään. 🙁 Onneksi siellä pienin pääsi taudin kanssa helpommalla ja onneksi vielä itsekin imettää, tissin kun luulisi taudin iskiessa kelpaavan.

Hei, hienoa kuulla, että kammosta on mahdollista päästä eroon! Itse olen pelännyt tautia jo lapsena, eikä pelko ole omien lasten sairastelujen myötä helpottanut juurikaa. Itse kammoan eniten sotkua ja ennalta-arvaamattomuutta ja sitä kun 6henkisellä perheellä menee leikiten kaksi viikkoa taudin selättämiseen. Siitä haluaisinkin kysyä, että millaiset periaatteet sinulla/muilla on, jos perheessä on vatsatautia? Meneekö terveet sisarukset hoitoon/kerhoon/kouluun/harrastuksiin? Itse olen pitänyt sellaista linjaa, että alle kouluikäiset jää kotiin, jotteivät kantaisi pöpöä omaan ryhmäänsä ja kaikki kyläilyt jätetään väliin. Eli suunnitelmat menee uusiksi niin pitkään, kun perheessä tautia jyllää. Ja ehdoton kahden vuorokauden varoaika oireiden jälkeen!
Nimittäin se jos mikä harmittaa, kun tuntuu, että jotkut ei pidä tautia minään vaan vie esim sairastavan sisarukset hoitoon 😔.

Mulla on ollut pelko ihan lapsesta asti ja vielä esimerkiksi vuosi sitten aloin itkeä, jos joku lapsistamme oksensi. Nyt kuitenkin on tapahtunut jotakin. Ehkä viimein ymmärsin, etten sillä paniikilla saa sitä tautia estetyksi. On pakko koittaa olla vahva ja olla siirtämättä tätä omiin lapsiin. Mutta se tän taudin ennaltaarvaamattomuus on kyllä kamalaa ja just kuinka kauan tämä isoissa perheissä kestää.

Meillä ei mene terveet sisarukset kerhoon eikä harrastuksiin (hoidossa meillä ei ole kukaan). Esikoinen toimii jumppaohjaajana yhdessä ryhmässä ja oli siitä pois, kun meillä sairastettiin, ettei vienyt tautia sinne. Kouluun olen laittanut jos oireita ei ole, mutta jos lapsi näyttää yhtään merkkejä, että voisi tulla kipeäksi jää hän kotiin. Jos vatsatauti on rajunoloista, en ole laittanut kouluun. Minusta on tärkeää, ettei pöpöä tahalteen käydä minnekkään levittämässä ja pitää olla kunnolla terve ennen kouluun tai muualle menoa. Inhoan sitä, jos lapsi viedään hoitoon, kerhoon tai kouluun tyylillä ” ei oksentanut eilen kuin kerran, niin toin sitten”. 🙁

Hei!

Eihän kukaan pidä vatsataudista. Minusta se on kaikkein ikävin tauti. En ole sitä koskaan varsinaisesti pelännyt, mutta lasten myötä aina toivonut ettei meidän perheeseen tietään löytäisi. Mikään ei ole kamalampaa kuin itse huonovointisena hoitaa lapsia ja mahdollisesti heidän vatsatautiaan. Meillä juuri Eetun kivesleikkauksen jälkeen isot pojat tulivat isältään kotiin ja vanhin oli oksentanut. Itse epäili, että voisi olla ruokamyrkytys, mutta kun noroa on liikkeellä en halunnut ottaa riskiä, että Eetu sen leikkaustoipilaana saisi. Onneksi Ville sai mennä takaisin isänsä luokse ja viisi päivää hänellä kesti tauti. Joten varmaan oli sitä noroa. Eetulle olisi ollut hengenvaarallista pöpö saada, kun leikkaushaavat olivat vaippa-alueella. Silloin oikeasti pelkäsin vatsatautia. Nyt on toiseksi nuorimmainen ollut neljä päivää mahakipuisena ja ripulilla. Itselläni oli yhtenä iltana huono olo, mutta meni onneksi sillä ohi. Tsemppiä teille vatsataudin kanssa 😊 Toivottavasti ei kaikkia käy läpi.

Ei varmasti pidäkään, on se niin kamala tauti. Olen vain niin onnellinen, kun ainakin tällä hetkellä sitä paniikkia ei ole tullut. Enne tosiaan aloin itkeä kun joku perheessä alkoi oksentamaan ja tiesin, että se olen minä joka valvoo yöt, siivoaa, pyykkää ja puhdistaa pintoja, koska mies ei siihen pysty (oksentaa heti jos joutuu siivoamaan).Ja sitten siinä samalla se pelko, että kohta oksennan itse..nuorempana mun vatsataudit oli niin rajuja, että vanhemmat kantoi mua vuoronperää vessaan, kun en itse kyennyt edes kävellä.
Onneksi sai mennä takaisin isälle, olisi ollut ihan kamalaa, jos Eetu sen olisi saanut. Ja voi ei, toivottavasti meni teillä jo ohi, eikä tullut kunnolla päälle.
Kiitos. Meillä nyt 3/8 saanut tämän ja reumatytöllä taas rankimpana. 🙁 Hänellä kestänyt nyt kaksi päivää.

Voi kun itsekin osaisi suhtautua vatsatautiin noin rennosti. Kyllä itseä kauhistuttaa aina kun kuulee,että vatsatauti jossain jyllää. Meille se iski reilu kuukausi sitten ja kiersi kyllä kaikki,myös vauvan.😱 Onneksi lapset olivat jo lakanneet oksentamasta,kun se iski muhun.😅

En ennen todellakaan osannut suhtautua näin, tämä oli itsellekin aika yllätys. Ehkä vain ymmärsin, ettei se minun panikointini estä tätä saamasta ja koitan vain olla siirtämättä tätä pelkoa lapsiini. Kamala tauti tuo on ja välttelemme kyllä edelleen paikkoja josta sen voisi saada. Ikävää, että teillä sairastui myös vauva. 🙁

Mulla itsellä on paha emetofobia eli oksennuskammo, joka jonkun verran rajottaa omaa elämää. Eniten pelkään julkisesti tai julkisilla paikoilla oksentamista. Kaiken huipuks viime kesänä jouduin ihan tiputukseen asti rajun vatsataudin takia, kun nestehukka meni niin pahaksi ettei jalat enää kantaneet…tuon kokemuksen ansiosta kammo oksentamista kohtaan paheni entisestään ja hiki otsalla saa lueskella uutisia tuosta norosta. Saa nähdä miten käy, pysynkö terveenä..

Voi ei, todella kurja kuulla että menit noin huonoon kuntoon. 🙁 Ei varmasti helpottanut tuota kammoa ollenkaan. Toivon mukaan säästyt tuolta kamalalta taudilta.

Oikea asenne kaikkeen on tärkeintä! 🙂
Vaikka ei tuo yrjötauti todellakaan mikään ihana vieras ole!

Meillä ei tänä vuonna ole ollut noroa. Jokin mahatauti pojalla oli yhden yön ajan. Epäilen ravintolaruokaa, jossa oltiin, kun itsellänikin illalla vähän mahassa tuntui oudolta. Vähällä siis ollaan (ainakin toistaiseksi) päästy.

https://kotonajakaupungilla.blogspot.com/

Niinhän se on. 🙂 Yllätyin kyllä todella, miten tämmöinen panikoija voi ottaa tämän tilanteen yhtäkkiä näin rennosti, ainakin minun mittapuulla.
Toivottavasti noro ei löydä teille.
Meillä vaikuttaa lievältä tämä, ainakin vielä. Tosin reumatyttömme on nyt toista päivää kipeänä. 🙁 Hänellä nämä taudit aina rajumpia.

Olen hieman yllättynyt itsekin, että mitä ihmettä on oikein tapahtunut. 😀 Toivottavasti tämä säilyy, sillä se on todella helpottava tunne ja toivon sydämestäni, että joskus sinäkin saat kokea tämän tunteen. Tsemppiä.♥

Vastaa käyttäjälle Ilta Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X