äiti ja melukylän lapset - Banneri

Sitä ei koskaan tiedä mitä tuolla tien päällä voikaan sattua. Joskus ajattelin niin, ettei meille nyt tommosta kävisi, mutta näinä vuosina sitä on tapahtunut kaikenlaista. Milloin autoa on hinattu, milloin se on vetänyt ovet lukkoon ja avaimet ovat olleet sisällä ja nyt meillä oli vaarallinen tilanne liikenteessä. Oli todella onni, ettei kenellekään sattunut mitään, sillä mahdollisuudet oli vaikka mihinkä kamalaan.

Oletko koskaan istunut autossa tai ajanut sitä niin, että kun käännät kaarteessa oikealle, jatkaa kuskin puolen eturengas vanteineen matkaansa yhä suoraan toiseen suuntaan ja keskityt täysillä vain siihen, kuinka saat pidettyä auton hallinnassa kolmella pyörällä. No minä tiedän, sillä meille kävi juuri näin tiistaina, kun olimme mummun ja neljän lapseni kanssa matkalla kaupoille.

Ihan kamala tilanne!

Kuulin hieman outoa ääntä ja kerkisin sanoa äidilleni ”Meniköhän rengas puhki?” Nostin jalan kaasulta, onneksi, ja samointein rengas pomppi jo missä sattuu. Pysyin onneksi itse rauhallisena ja hoin äidilleni hieman hämmästyneenä ”Multa irtosi rengas, multa irtosi rengas!” Lapsetkin pysyivät ihmeen rauhallisena, katsoivat vain hölmistyneenä, kun renkaamme jatkoi matkaa eri suuntaan.

Onneksi paikka jossa rengas irtosi oli ramppi, jossa ajettiin vain yhteen suuntaan. Onneksi se oli ylämäkeen ja onneksi minulla oli vauhtia enää hieman reilu 60km tunnissa. Onneksi auto pysyi hallinnassa ja onneksi se pysähtyi paikkaan, jossa sain sen hyvin tien sivuun. Kaikista suurin onni oli kuitenkin perässä ajanut pakettiauto, joka pysähtyi heti auttamaan. Nuo kaksi miestä pelastivat meidän päivän ja en voi olla muuta kuin kiitollinen, että noin hienoja ihmisiä löytyy.

He hakivat ojasta renkaamme, etsivät pultteja, joista viidestä löytyi jopa neljä. He laittoivat vaurioituneen renkaan paikoilleen ja seurasivat meitä pitkän matkaa, kun ajoimme 20-30 kilometrin tuntivauhdilla tien sivussa. Pysähdyin bussipysäkille, jossa tarkistivat että rengas kestäisi vielä jonkin matkaa ja kyselivät miltä auto tuntuu ajaa. Sen jälkeen lähdettiin omille teillemme.

Sitä mietti, mitä olisikaan voinut sattua. Meillä oli todella onnea matkassa.

Katsoin moneen kertaan heidän auton konepellistä yrityksen nimen, muttei meistä kukaan enää muistanut sitä, kun pääsimme mummulaan. Olisin halunnut laittaa heille erikseen vielä suuret kiitokset auttamisesta. Sillä ei tuolla liikenteessä enää niin helposti apua saa, mutta he pysähtyivät heti ja hoitivat tuon niin hienosti. Kiitos heille vielä tuhannesti!

Vaikka tuntui siltä, että auto koko siinä kovia selvittiin onneksi vähällä. Mieheni ajeli tilanteesta kuultuaan työpaikalta 90 kilometrin matkan mummulaan katsomaan saako autoa siihen kuntoon, että pääsemme sillä vielä kotio. Onneksemme vain renkaan vaihto riitti, mutta kyllä minulle on nyt sattunut ja tapahtunut auton kanssa niin paljon, että kyllä me nyt alamme sitä uutta autoa etsiä ihan todenteolla.

Tuo oli kyllä vaarallinen tilanne ja sen jälkeen sitä monesti kiitti, ettei kenellekään sattunut mitään, meillä oli onnea matkassa. Onneksi rengas ei voinut kimmota toiseen autoon, onneksi juuri tuo auto ja nuo miehet ajoivat takanamme, onneksi saimme auton ajettua mummulaan, kun olimme sen verran lähellä ja onneksi mieheni ajoi laittamaan auton kuntoon ja pääsimme turvallisesti kotiin, vaikka kyllä hirvitti ajaa.

Kommentit (8)

Ei sitä pysähytä auttaan toista tai ees kysytä et tarvisko apua, vaikka kesäisenä alkuiltana on nuori tyttö bussipysäkillä rengasta vaihtamassa. Kaipa näytin niin asiani osaavalta, kun en edes ensimmäistä kertaa tien poskessa rengasta vaihtanut 😂. Siinä kun olin jo kiristämässä pultteja vaihdon jälkeen niin joku nuorehko mies ajoi pysäkille ja kysyi oisinko apua tarvinnut.

Hei!

Aivan kauhea ja pelottava tilanne teillä ollut. Siinä ehtii kaikenlaiset asiat pyörimään mielessä. Onneksi pysyit itse rauhallisena ja osasit toimia fiksusti. Ja mikä ihana asia on, että tuollaisia pelastavia enkeleitä yhä on joukossamme vaikka se lähimmäisen auttaminen on nykyään harvassa. Mikä onni, että teidän kohdalle sattui ihania ihmisiä, jotka auttoivat 😍Ei koskaan voi tietää mitä tuolla liikenteessä sattuu. Minä toisiksi nuorimmaistani odotin rv. 22 ja sinä aamuna oli reilun vuoden ja kolmen vanhat pojat autoni kyydissä, kun töihin olin menossa ja lapsia viemässä päiväkotiin. Aivan kotimme nurkalla kuskin puoleiseen oveen ajoi toinen auto. Minun auton ovi meni niin ruttuun etten tahtonut mahtua ovesta ulos. Myös toinen eturengas meni vinoon. Minä menin sokkiin ja ainoa ajatukseni oli, että myöhästyn töistä. Kylkeeni ajanut mies ei jäänyt katsomaan sattuiko minulle tai lapsille mitään vaan lähti paikalta. Minä satutin selkäni, mutta edelleen sokissa risalla autolla vein pojat hoitoon ja olisin töihinkin mennyt elleivät poikien hoitajat olisi patistaneet sairaalaan. Minulla alkoi supistukset ja vuodelepoon jouduin ja puoleksitoista kuukaudeksi sairaalaan. Leevi syntyi kuukauden etuajassa. Ja koko loppuraskauden ajan kolarin jälkeen minulla supisteli kipeästi. Onpa ihanaa, että te selvisitte söikähdyksellä. Onni ja suojelusenkelit olivat matkassa.

Oli kyllä. Onni oli kuitenkin nyt myötä ja selvittiin säikähdyksellä ja ehkä pienellä ”kammolla” ajaa tuolla autolla. Olen kyllä niin kiitollinen noille miehille, jotka pysähtyivät välittömästi auttamaan ja vielä kaiken päätteeksi seurasivat hetken kuinka matkanteko sujuu.♥ Harmittaa niin, ettei muistettu sitä firmaa. :/ Ja iso kiitos kuuluu myös miehelleni, joka ajeli samointein mummulaan ja tuli avuksi, jotta päästiin seuraavana päivänä ajamaan takaisin kotiin.♥♥♥
Ihan kamala tilanne ollut teilläkin. 🙁 Ja pistää niin suututtamaan, että toinen auto pakeni noin paikalta. Mitä ihmettä hänen päässään liikkui..mitä jos teille olisikin käynyt todella pahasti ja hän olisi voinut hälyttää paikalle apua. Miten joku voi olla niin ajattelematon. 🙁 Teillä onneksi oli myös onnea ja ei käynyt kovin pahasti. Varmasti on ollut niin järkyttävä tilanne.

Kyllä olisi minuakin tilanteessa pelottanut. Sitä pitäisi pysyä vain rauhallisena jo lastenkin takia. Onneksi noita Ihania enkeleitä jotka pelastavat pulasta löytyy. Liian välinpitämättömiä ovat ihmiset nykyisin, 9 kymmenestä saattaa ajaa ohi ja se yksi jää avuksi.

Juu tuossa oli tosi tärkeää pysyä itse rauhassa ja keskittyä pitämään auto hallinnassa ja ettei lapset alkaisi pelätä.
Mutta kyllä oli onni, että perässämme ajoi juuri oikeat ihmiset. Siinä kun olimme ties sivussa ja varoituskolmio oltiin viety paikalle, moni viis veisasi siitä ja ajoi ohitsemme hurjaa vauhtia. Että niin kiire oli ettei viitsitty hidastaa vauhtia. Ainoastaan yksi auto ajoi ihitse hiljokseen koko sinä aikana ja siis siinä oli vilkas liikenne. :/

Voi apua mikä tilanne, onneksi ei sattunut mitään. On nuo autot kyllä sellaisia ettei sitä ikinä tiedä mitä voi tapahtua.. Teillä oli kyllä onnea matkassa 🤗

Oli kyllä hirvittävä tilanne, mutta onneksi auto pysyi hallinnassa. Ja se rengas ei lentänyt kenenkään tuulilasiin yms. Noiden autojen kanssa voi kyllä sattua ihan mitä vaan.

Joo ei kyllä pysähdytä, sitä on aika omillaan siinä. 🙁
Mutta hienoa, että siellä oli homma hanskassa ja rengas vaihtui näppärästi. 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X