äiti ja melukylän lapset - Banneri

Aika useasti minulta kysytään mikä on mielestäni paras ikäero, millä tavalla kahden nuorimman ikäero on ”toiminut” ja miten on sujunut tämä kohta täyttynyt vuosi, joten päätin kirjoittaa tästä aiheesta jotakin. Meiltä löytyy monenlaisia ikäeroja ja mielestäni ei voi sanoa yhtä ja parasta, kaikissa on hyvät ja huonot puolensa.

En muista kirjoitinko odotusaikana tästä, vai halusinko vain pitää sen sisälläni ja unohtaa, mutta nuorempi poikammehan silloin odotusaikana silitti vatsaani ja sanoi ”kohta vauva syntyy ja sitten se kuolee.” Edelleen ihoni menee tästä kananlihalle, sillä se tilanne oli todella vaikea minulle. Vaikka tiesin, että poikamme on niin pieni, ettei varmasti edes tajunnut mitä sanoi, tuli tosi ahdistava olo. Varsinkin, kun yhdessä vaiheessa odotusta pelkäsin, että menetän vauvan vielä ennen hänen syntymää.

Keskustelimme tuolloin poikani kanssa kuinka vauva tulee meidän perheeseen jäädäkseen ja kuinka se ei kuitenkaan muuta meidän välejämme, vaan voimme edelleen tehdä niitä meidän yhteisiä juttuja. Ja että rakastaisin häntä ihan yhtä paljon myös vauvan synnyttyä. Tuohon kuolema asiaan en halunnut keskustelussamme tarttua ja toivon vain ettei se enää toistuisi. Eikä toistunut.

Tämä on ollut kiva ikäero

Vauvan synnyttyä tietysti jännitin miten juuri isoveljeksi tullut poikamme suhtautuisi vauvaan, mutta se menikin hyvin ja hän oli todella hellä ja huolehtivainen isoveli ja on sitä edelleen, vaikka välillä toki on päiviä, kun pikkusiskossa ei ole mitään kivaa, mutta sehän nyt on täysin normaalia.

Tärkeää on ollut pitää kiinni niistä meidän yhteisistä jutuista, antaa isoveljen olla apuna pikkusiskon hoitamisessa aina kun hän on halunnut. Tärkeää on ollut esimerkiksi laittaa vaipasta teipit kiinni tai antaa sosetta lusikalla, ihan pieniä juttuja, mutta jotka ovat merkinneet pojalleni paljon.

Yhdessä vaiheessa meillä oli menossa vaihe, kun poikani tuli ilmoittamaan kuinka nyt menee tönäisemään pikkusiskoa, mutta ei kuitenkaan tehnyt niin. Auttoi, kun sai vain sanoa sen ääneen, eikä tarvinnut tehdä niin. Onneksi tuo vaihe on mennyt ohitse ja isoveli sanoo usein kuinka rakastaa pikkusiskoaan ja suukottaa siskoaan otsalle. Se on aivan ihana näky.

Mielestäni tämä on ollut ihana ikäero. Pikkusisko seurailee tarkkana isoveljen leikkejä ja isoveli selostaa leikkiessään pikkusiskolle mitä tekee ja välillä koittaa opettaa leikkimään. Välillä pikkusisko taas ”leikkii” täysin väärin ja sekös vasta harmittaa. Kiva nähdä millainen sisarussuhde heille vielä muodostuu, nyt ainakin vaikuttaa lupaavalta.

Kommentit (2)

Hei😊

Meillä on isoilla pojilla ikäeroa 1v10kk ja 1v8kk. Ihana ikäero sekin. Olivat toistensa parhaita kavereita pienenä sekä kotona että päiväkodissa. Kaksi nuorempaa viihtyivät vauvoina, kun vain seurasivat isoveljen/-veljien touhuilua. Leikkikaveri löytyi aina kotoa. Ja nuorimmainen kolmesta oppi kaiken todella nuorena isoveljien mallista. Tottakai riitelyä ja kinastelua oli myös, mutta se kuuluu asiaan. Silti ne veljet ovat ne rakkaimmat. Ja nyt kun ovat teini-ikäisiä niin minulla äitinä helpotti pikkulapsiarki kerralla ja sain usean vuoden ajan nauttia myös omasta ajasta. Hyvä on myös ikäero Eetun ja isoveljien välillä 😂Ei ole äidin sylistä kukaan mustasukkainen ja Eetulle hoitajia löytyy. Ja Eetu ihailee ja rakastaa veljiään ehdoitta. Meillä siis on toiminut sekä pieni että pitkä ikäero 😊Ihanaa uutta viikkoa teille kaikille ❤️

On ihana ikäero tuokin. Meillä on toisella ja kolmannella ikäero 1v8kk ja ovat kyllä todella läheisiä.♥
Ihania ikäeroja on teidänkin lapsilla.♥

Vastaa käyttäjälle Tiina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X