äiti ja melukylän lapset - Banneri

Jo blogini alkuaikoina mietin tarkkaan millaista sisältöä tahdon blogiini tuottaa. Päädyin siihen, että kirjoitan täysin fiiliksen mukaan, myös niistä ikävistä asioista, JOS ne ovat sellaisia, ettei ne kosketa monia muita. Olenkin näiden vuosien aikana vuodattanut erilaisista tunteista, mutta päälimmäisenä on ollut onni ja positiivisuus. Olen kuullut, että somekanavani ja minä olen ällöttävän positiivinen, mutta en tahdo niiden ”täyttyvän kaikesta” negatiivisesta, sillä itse koitan ajatella asioista positiivisesti.

Olen tykännyt välillä kirjoittaa myös niistä ikävistä, huolta aiheuttavista ja vaikeista asioista, sillä eihän se elämä ole aina pelkkää onnea ja ihanuutta. Elämään kuuluu myös notkahduksia ja olen halunnut näyttää arjestamme myös sen puolen. Ja vaikka paljon tänne olen vuosien aikana elämästämme jakanut, on valtavasti asioita, joista en ole tänne kirjoittanut enkä tule kirjoittamaan. Syystä, että ne eivät mielestäni kuulu julkiseen blogiin ja en halua katua myöhemmin jos niistä olisin kirjoittanut.

Ällöttävän positiivinen arkeni on välillä kaikkea muuta

Suurperhe on rikkaus ja sitä se oikeasti on, mutta kyllä siihen arkeen mahtuu kuulkaa hetkiä kun miettii että mitä hittoa, heh. Moni on ihmetellyt, eikö suurperheen arki ole todella rankkaa ja enkö ole ihan loppu? Oikeasti voin ihan käsi sydämellä sanoa, että meidän arki on mennyt todella hyvin ja en koe sitä rankkana (vielä), kuin pieninä satunnaisina hetkinä  ja lähinnä silloin kun sairastetaan. Siksi niitä positiivisia asioita on luontevaa kirjoittaa.

Välillä kyllä suoraan sanottuna ketuttaa kaikki! Välillä vain pyykin määrä, vaikka kuivausrumpu helpotti sitäkin taakkaa. Ja se ruuan tekeminen. Äh inhoan kokkaamista, mutta pakkohan se on. Tai se kun kaikille osuu huono päivä. Yksi kiukuttelee ties mistä, toinen toisesta jne. Taapero viihtyy vain sylissä ja itse koitat hoitaa kaiken yhdellä kädellä. Näitähän riittää vaikka kuinka, niin kuin varmasti jokaisella perheellä.

MUTTA, sitten ne pienet asiat, kuten kun lapsi kietoo kädet kaulan ympäri, leikit sujuvat sovussa, pyykkikorin pohja näkyy, kukaan ei ole lääppinyt ikkunaa täyteen sormenjälkiä ja siitä näkee läpi, hassuttelua perheen kanssa tai kirjan lukemista ympärillä ne rakkaimmat ja lisäksi ruoka on valmiina. Ne kumoavat sen kaiken muun. Niistä minä mielelläni kirjoitan.

Yleensä olen positiivinen, mutta kyllä kuulkaa minullakin on huonoja päiviä ja päiviä, kun olen kaikkea muuta kuin positiivinen. Monesti silloin olen jossakin siitä fiiliksestä avautunut. Mutta olen silti ihan mielelläni se ällöttävän positiivinen ja koitan nähdä kaikessa sen positiivisen puolen. Siitä tulee nimittäin itselle hyvä fiilis.

Meitä voi seurata instagramissa sekä facebookissa.

Kommentit (16)

Voin kyllä sanoa, että blogisi ei ole ällön positiivista nähnytkään. Vaan se on juuri sopivan positiivinen ja realistinen, elämänmakuinen ja ihana. Ei turhista kannatakaan valittaa, vaikka kaikki ei aina maistusikaan mansikoilta. Ja negatiivisistakin asioista voi kirjoittaa tietyllä tavalla positiivisesti ja positiivisista asioista voi kirjoittaa normaalisti, eikä aina tarbitsekaan tuoda kaikkia super-sanoja siihen mukaan. Asiat voi olla ihan vain hyvin ilman että ne ovat tosi super ihanasti.

Tykkään blogistasi ja se on juuri sopivalla tavalla positiivinen 🙂

Hei 😊

Ei ole yhtään ällöpositiivinen tämä sinun blogisi vaan minusta elämän makuinen ja ainakin minä samaistun moneen asiaan ja olen saanut korvaamatonta vertaistukea näistä sinun kirjoituksista. Kyllä jokainen tietää, että ei kenenkään elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Jokainen kuitenkin suhtautuu asioihin omalla tavallaan. Minä yritän itse löytää asioista ne hyvät puolet, koska minusta ne huonot puolet eivät tarvitse huomiota 😉 Ja vaikka ajattelen asioista myönteisesti, ei se sitä tarkoita etteikö minulla olisi huonoja päiviä ja etten manaisi joskus asioita joista oikeasti olen onnellinen. Aivan samalla tavalla koen kuin sinäkin, että ne ikävät asiat pyyhkiytyvät juuri sillä hetkellä, kun se taapero antaa pusun ja kun se pyykkikorin pohja pilkottaa. Kiitos sinulle tästä blogista 💐Minä pidän siitä juuri sellaisena kuin se on. Ja koen saaneeni sinusta ystävän 😊

Kiitos ihana Tiina, on ollut ilo tutustua sinuun.♥
Kyllä, huonoja päiviä osuu ihan jokaiselle ja se olisi jo outoa, jos niitä ei kenellekään tulisi. Voi kun saisi purkkiin sen taaperon halauksen tai kuolaisen suukon poskelle. Ne jos mikään muuttaa huononkin päivän hetkessä tai se, kun isompi istuu syliin ja halaa. Ihan parhautta.♥
Kiitos sinulle kun luet ja kommentoit, tulee aina hyvä mieli, kun jätät niitä. Samat fiilikset on täälläkin. 🙂
Aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä sinne.♥

Minusta se on arvokas taito, että pystyy elämään ja näkemään asioita positiivisen pohjavireen kautta! Rutkuttakoon muut vaikka ihan kaikesta, mutta elämähän on aivan liian lyhyt turhanpäiväiseen synkistelyyn.

Se kyllä on. 🙂
On niin paljon kivempi keskittyä positiiviseen enemmän ja välillä puhua sitten niistä ei niin kivoista jutuista. 🙂

Minusta sun blogi ei oo ällöpositiivinen, vaan aito. 🙂 On niitäkin blogeja, joista ällöpositiivuus oikein ”paistaa” – positiivuus viedään liian pitkälle ja kaikki inhimillisyys tuntuu hävinneen maton alle. Sellaisiin teksteihin on vaikea samaistua ja elämä tekstin takana tuntuu keksityltä, liian hyvää ollakseen totta.

Sä et korosta liikaa mitään, mutta et mielestäni myöskään kaunistele tai jätä jotain sanomatta, jotta teidän elämä, sellaisena kuin se blogin kautta välittyy, näyttäisi jotenkin ”ihailtavammalta” tai virheettömältä.
Blogi on inhimillinen, rento, mukava lukea ja samaistun moneen juttuun. Kiitos! ☺️

Kiitos Suvi, ihana kuulla mitä mieltä olet blogistani.♥ Tuli tunne, että onnistun välittämään teksteilläni juuri sen, mitä olen yrittänytkin. 🙂
Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä sinne.♥

Toisena ”suurperheen” äitinä mun on pakko sanoa, että hyvin sä hei vedät! 🙂 Mun mielestä on aivan ihanaa seurata teidän elämää, sinunlaista arkea, koska näen siinä niin paljon omaani, että vertaistuki on taattu. Lapset sairastelevat, kiukuttelevat, ja välillä vastatuuli hulmuttaa hiuksia, toisinaan rankkasade kastelee niin ettei väsymyksen kyyneleet näy..mutta onhan se arki juuri sen arvoista ja niitä hyviä päiviä vaan on enemmä.. Ja huonoissakin päivissä omat humoristiset hetkensä! <3 Musta on ihana kerta toisensa jälkeen lukea joku sinun kirjoitus ja todeta mielessä; Ah, joku muukin on sellainen hassu, jolta tuntematon saattaa kysyä "Onko noi kaikki sun, ja silti sä naurat?" 😀 Nauti, eniten juuri niistä ällön vaaleanpunaisista päivistä..mehän se varmasti tiedetään, että ne ovat katkolla VIIKKOJA esim silloin jos lapset 3päivän sykleissä saa vatsataudin.. Huh. 😀 Aurinkoa kesääsi!

Kiitos ja ihana kuulla, että saat blogistani vertaistukea.♥
Kyllä, se on juuri noin ja huononakin päivänä jokin pieni asia saa koko päivän vaikuttamaan tosi hyvältä. Ja on ihana, kun joku voi täysin samaistua mun teksteihin, kuten vaikka juuri tuo mainitsemasi onko noi kaikki sun. 😀
Voin luvata, että täällä nautitaan näistä hetkistä ällöttävän paljon. 😀 Ja varastoidaan tätä positiivista hyvää fiilistä juurikin noihin tauteihin, jotka kestää ja pitkään. Kiitos paljon ja sitä samaa sinulle ja perheellesi.♥

Hei! Voisitko joskus kirjoittaa postausta siitä, miten teillä riittää neliöt talossa. Esim miten huoneet jakautuu lasten kesken ja miten kaikki ”mahtuu” teidän kotiin! 🙂 olisi myös mielenkiintoista jos joskus jakaisit miten teillä on ”varaa” elättää niin monta lasta ja että voit itse hoitaa lapsiasi kotona jo monta vuotta 🙂 tekeekö tiukkaa vai onko teillä mahdollisuus myös laittaa rahaa säästöön? ja oletko palaamassa takaisin työelämään?
haaveena suurperhe siksi kiinnostaa nämä aiheet 🙂

Kiitos toiveista Anna. 🙂 Olen lasten huonejaoista kirjoitellutkin, mutta voin kyllä asumisneliöistä (ja huonejaosta) jotakin kirjoitella. 🙂 Raha on yksi asia, josta en blogissani pahemmin kirjoittele. Mutta sanotaan, että näin pitkään kotona oleminen tarkoittaa luonnollisesti jostakin luopumista, sillä eihän tässä rikastumaan pääse. 😀 Me emme ole mikään matkusteleva perhe, joten sellaisesta emme ole joutuneet luopumaan. Kaikkiallehan sitä pääsee, kun laittaa rahaa pienissä erin pidemmällä ajalla sivuun, muttei tässä oikein kunnolla säästämään pääse. 🙂 Tällä hetkellä saan blogini kautta hieman tuloja, joten voin toistaiseksi olla vielä kotona. Työelämään paluu on toki jossain vaiheessa edessä, muttei toistaiseksi vielä. 🙂

Minusta tämä blogi on juuri siitä ihana, että tässä kedkitytään asioiden hyviin puoliin. Juuri sen positiivisen sitä haluaa itsekin asioista löytää. Kaikilla on tietysti huonoja päiviä ja hetkiä, mutta eihän kaikkea tarvi julkisesti tilittää. Jatka vain samaan malliin 🙂

Kiitos Janni.♥
Kyllä, kaikilla on huonot päivänsä ja välillä niistä olen myös avautunut niin blogissa kuin instassa. Mutta positiivinen ajattelu antaa niin kivasti virtaa ja hyvää fiilistä, että keskityn ennemmin juuri siihen. 🙂

Hei, Terhi! Olen jo pitkään lukenut blogiasi mutta tämä on ensimmäinen kommenttini. Tykkään tosi paljon myönteisestä kirjoitustyylistäsi ja minusta tuot sopivasti myös rosoa esiin. Minulla on myös kuusi lasta ja on kiva lukea toisen ison perheen arjesta. Minusta perheiden elämästä kuulee ihan liikaa voivottelua. Ei ihme että syntyvyys on laskussa. Elämä lasten kanssa on rikasta ja ihanaa vaikka myös todella työntäyteistä. Eikö onni ole juuri sitä että elämässä on työtä ja rakkautta, läheisiä ihmisiä, joiden eteen ahkeroida? Kiitos blogistasi ja iloa kevätpäiviisi!

Kiva kun jätit kommenttia ja ihana kuulla että pidät.♥
Kyllä, niinhän se on ja on kiva keskittyä positiivisiin asioihin, se antaa itsellekin mukavasti virtaa. 🙂
Aurinkoisia päiviä sinne. 🙂

Kiitos paljon ihanasta kommentista.♥ On kiva kuulla, että olen onnistunut teksteissäni ja saanut välitettyä eri fiiliksiä sopivassa suhteessa. 🙂

Vastaa käyttäjälle Silloin tällöin vierailija Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X