äiti ja melukylän lapset - Banneri

Meidän tila-auto alkoi sanoa tosissaan sopimustaan irti ja uuden auton hankinta on ollut pitkään listalla. Autoja on selailtu kuukausien ajan ihan kyllästymiseen asti. Heti etsinnän alkaessa ilmoitin miehelleni ”kovaan ääneen”, että minähän en mitään pakua sitten aja ja kuinka pärjäämme edelleen normaalikokoisella tila-autolla.

Meidän autossa on paikat seitsemälle, joten joku on jäänyt kyydistä pois tai sitten olemme lainanneet mummulan autoa ja ajaneet peräkanaa. Näin ollaan menty nyt vuosi ja oikeasti pärjätty hyvin. Montaa kertaa ei ole ollut tilannetta, kun isompaa autoa olisimme kaivanneet. Niihin kertoihin riittää molempien käsien sormet. Niinpä alkuun aloimmekin etsiä samankokoista autoa kuin nykyinen.

Mies oli alusta asti sitä mieltä, että paku meidän on hankittava, mutta itsellä oli jokin kynnys sen kanssa. Kuten hinta ja se, että suurimmaksi osaksi ajan sillä joko yksin tai vain muutama lapsi kyydissä. Tuntui hullulta hankkia niin iso auto, kun lopulta harvoin koko perhe yhdessä liikumme.

”No hitto, kai mäkin voisin pakua ajaa”

Mutta sitten eräs päivä, kun ajelin kotio tuli risteyksessä vastaan pakettiauto ja jotakin tapahtui. Minulle tuli tunne, että no hitto miks ei. Kotio päästyä löysin tietokoneelta istumassa tuskaisen miehen, joka selaili jälleen tila-autoja. Kerroin, että voisimme sittenkin ostaa sen pakun. Miehen ensimmäinen reaktio oli ”Onko sulla vauvakuume?” Repesin ihan täysin ja kerroin, kuinka minulle vain tuli fiilis sen pakun olevan sittenkin parempi meille.

Olen luonteeltani sellainen, että vaadin joihinkin juttuihin paljon asioiden sulattelua, ennen kuin pystyn vaihtamaan mieltäni ja niin kävi nyt tämän autojutun kanssa. Siitä se sitten alkoi armoton autojen selaaminen uudestaan, eikä muuten ollut mikään helppo juttu, varsinkin kun olen aika ronkeli, heh.

Lopulta löysimme pari hyvää vaihtoehtoa. Molemmat autot olivat Volkswagen Caravelle mallia. Toisessa kahdeksan paikkaa ja toisessa yhdeksän. Mies soitteli tuosta kahdeksan paikkaisesta autosta torstaina ja lauantaina lähti sitä katsomaan. Ja niin siinä sitten kävi, että se auto vaikutti niin hyvältä, että hän osti sen. Ja onhan se siisti ja juuri meidän tarpeisiin sopiva. Mahdutaan koko perhe siihen helposti ja lapset olivat siitä enemmän kuin innoissaan.

Nyt tämä äiti sitten ajaa jatkossa pakua, vaikka alkuun oli niin sitä mieltä ettei koskaan sellaisella tule ajamaan. Niin se mieli on ihmeellinen ja voi muuttua vaikka kuinka olisi ensin jotakin päättänyt.

Kommentit (12)

Yritin eilen peräti kahdesti kommentoida, mutta netti temppuili kummallakin kerralla.

Niin se vain mieli muuttuu tässäkin asiassa. Mulle on köynyt ihan samoin kuin sulle. Itsellä oli kynnys isoon autoon ehkä siksi, että kuvittelin sen ajamisen jotenkin vaikeaksi peruuttamisineen… Mutta eihän se sitten niin ollutkaan ja ajelen isolla autolla ihan tyytyväisenä.

Meillä isoon autoon vaihto tapahtui suoraan henkilöautosta. Farkkuvolvo takatiloineen oli tilava kolmen lapsen kanssa, mutta kun neljäs oli tulossa, olikin mietinnän paikka. Haluttiin sitten että penkkejä on reilusti ja että esim. vaunut mahtuu helposti (ei tunkemalla) mukaan ja että niiden lisäksi kyytiin mahtuu muutakin tavaraa. Monessa tila-autossa oli se ongelma, että jos kaikki penkit olivat käytössä, takatilaa ei juurikaan ollut. Ja jos taas kaikki penkit eivät olleet käytössä, oltiin lähtätilanteessa… Joten niinpä minäkin myönnyin miehen ehdotukseen 😀

Onnea uudelle autolle ja turvallisia kilometrejä! ❤️❤️

Mä taas olin alusta alkaen sitä mieltä, ettei ahdasta tila-autoa meille 😀 Meillä myös perhekäytössä VW, jossa penkkien paikkoja pystyy muokkaamaan ja tarvittaessa saa penkit yhdeksälle. Lisäksi arkikäytössä on 5-paikkainen auto ellei isolla pakulla jaksa ajella. Hetkeäkään en ole katunut vaan on ihana reissata, kun jokaisella on tilaa eikä tavaroitakaan tarvitse ahtaa kyytiin 🙂

Hih, on ne tila-autot lopulta kyllä tosi ahtaita, varsinkin kun johkin reissuun lähtee. Silloin on kyllä joka ainoa ylimääräinen sentti käytetty. Me katsottiin ensin myös 9-paikkasta, mutta tämä 8-paikkanen vei sitten lopulta voiton. Tosin ei tässä kuukausien aikana ole ihan hirveästi ilmaantunut edes valinnanvaraa.:D

Onnea Uudelle autolle 🙂
Meidän tuttavilla transportteri 8 paikkaisena muutaman kerran matkustaneena se on ihan mahtavan tilava isolle perheelle 🙂
Itse ostaisin varmasti kanssa jos olisi tarvetta

Kiitoksia. 🙂
Kyllä tuossa tilaa riittää mukavasti ja ihanaa kun tavaroita ei tarvitse sulloa, vaan niille on rutkasti tilaa. 🙂

Hei!

Onnittelut uudesta autosta 😊 Onhan se kiva, kun koko perhe mahtuu samaan autoon. Minä reilusti yli kymmenen vuotta sitten jouduin terveysongelmien takia jättämään autolla ajamisen, kun kytkin jalkaan tuli paha hermosärky ja siitä lähti tunto kesken ajamisen. Sitten olkapääni kipeytyi niin, että en pystynyt manuaalivaihteita vaihtamaan. Ei ollut varaa hankkia automaattivaihteista autoa. Niinpä olin yli kymmenen vuotta ajamatta autoa. Nykyinen mieheni puolitoista vuotta sitten osti minulle automaattivaihteisen farmarin. En ollut koskaan niin isolla autolla ajanut ja kun taukoa oli niin paljon ajamisesta, niin voit varmaan uskoa kuinka paljon pelotti lähteä ajamaan. Mutta hyvinhän se meni ja nyt mielelläni ajan. Meidän autoon mahtuu seitsemän, kun taakse saa lisäpenkin. Siellä istujalla on vain aika pieni jalkatila. Mutta hätätilanteessa mahdutaan koko perhe auton kyytiin. Hyviä ajeluita sinulle pakulla 😊Ja kivaa alkanutta uutta viikkoa 😀

Kiitos. 🙂
On se kiva, että tarvittaessa mahdutaan kaikki, vaikka harvemmin ihan koko sakilla mihinkään edes mennään. 🙂
Voi ei, mutta ihanaa että sinulla on nyt auto jolla ajella ja siinä on tilaa että kaikki mahtuu. 🙂
Oikein ihanaa viikkoa sinne teillekin.♥

Kun vertaa sen nk. pakettiauton ulkomittoja nk. tilauton ulkomittoihin, saattaa yllättyä. Korkeudessa on varmasti toki eroja, mutta pituus ja leveys saattaa usein yllättäen ollakin ihan sama.
Itse pidin kovasti Vitosta, joka todellisuudessa osoittautui ihan yhtä isoksi ja ketteräksi kuin perheen farmari volvo. Samoihin parkkitaloihin ja parkkipaikkoihin sen kanssa mahduin.

Juu ei niissä suurta eroa kyllä ole. 😀 Vanhassa oli pitkä nokka ja pieni takatila ja uudessa lyhyt nokka ja iso takatila. 🙂 Tuo meidän paku on pitkää mallia, että jonkin verran on isompi, mutta hyvin se perä mukana tulee kun ajelee. 😀
Semmonen Vito vaikutti myös näppärältä, kun niitä joskus aiemmin katselin.

Nyt tuli ainakin kommentti perille asti. 🙂
Ei se oikeastaan ole yhtään hankalaa. Toki hetki menee että tottuu, mutta nopeesti sitä oppii isompaakin autoa pyörittelemään.
Tila-autot ei kyllä ole ollenkaan tilavia silloin, kun kaikki penkit on käytössä. Se takaluukun tilakin on aivan onneton. Pakussa riittää kyllä tilaa, kun on tuo pitkä malli. Saa rattaatkin ihan kokonaisina kyytiin. :D:D

Vastaa käyttäjälle Terhi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X