äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tänään meidän kuusivuotiaalla oli jännä päivä, kun hänellä oli tutustuminen esikouluun. Tätä päivää on odotettu paljon ja kahden viikon ajan päiviä on laskettu. Eilen toinen meni nukkumaan ja sanoi jännittävänsä niin paljon, mutta samaan hengevetoon, kuinka kiva on päästä sinne.

Meiltä lähtee esikouluun nyt neljäs lapsi, mutta hän on kolmas, joka lähtee sinne niin, että on ollut koko kuuden vuoden ajan kotihoidossa. Kolmevuotiaana hän aloitti kerhossa, jossa on käyty kerran viikkoon, sekä jumpassa. Molemmista on löytynyt ystäviä, joiden kanssa nyt aloitetaan esikoulu.

Esikoisemme oli aikoinaan hoidossa 1v2kk iästä noin nelivuotiaaksi, jonka jälkeen jäi kotiin, kun toinen tyttäremme syntyi. Tuolloin hän aloitti kerhon ja jatkoi jumppaamista. Molemmista löytyi kavereita ja esikoulusta roppakaupalla lisää. Seuraavat kaksi, jotka lähtivät kotihoidosta esikouluun (olivat myös ensin kerhosa) ja ovat luoneet itselleen oikein hyvät kaverisuhteet ja molemmat pärjäävät koulussa todella hyvin. Niinpä tälläkin kertaa olo on oikein luottavainen.

Lapset ovat viihtyneet kotihoidossa ja heillä ollut hyvät eväät eskariin

Vaikka tyttäremme ei ole ollut hoidossa, en ole jännittänyt miten esikoulu lähtee aikanaan sujumaan tai miten kavereiden kanssa siellä sujuu. Hän on kerennyt luomaan muutamat todella hyvät kaverisuhteet ja hän on sen verran sosiaalinen, että mielellään lähtee uusiin juttuihin avoimin mielin, vaikka ne alkuun jännittäisikin.

Kun hän pääsi esikoulun porteista sisälle, hän juoksi heti kavereiden mukaan, eikä edes heippaa kerennyt huutaa. Katselin hetken sitä tyttäreni riemua, kun jännitys hälveni. Itsellä nousi kyllä onnen kyynel silmäkulmaan ja tuli entistä enemmän fiilis, että hän tulee kyllä pärjäämään hyvin.

Kukaan lapsistani ei ole näiden vuosien aikana valittanut, että kotihoidossa olisi ollut tylsää tai ei olisi nähnyt kavereita tarpeeksi. Jos tämmöinen tilanne olisi tullut, olisi toki tarvinnut miettiä hoidon aloittamista ajoissa. Mutta meillä on ollut kotona mukavaa ja kivaa tekemistä järjestetty päiviin ja se on sopinut meille.

Uskon että tyttärellä on tarvittavat eväät esikoulun aloitukseen. Samalla tavalla olen hänenkin kanssa tehnyt kuin hänen vanhempien sisarusten. Jännä nähdä sitten syksyllä kuinka esikoulu sitten sujuu, kun siellä käydään päivittäin. Tällä hetkellä kuitenkin niin äiti kuin tytärkin ovat innoissaan. Samalla niin haikeaa, mutta ihanaa.

Onko siellä muita tulevan eskarilaisen vanhempia? Odotetaanko teillä jo eskarin alkua?

Kommentit (18)

Meillä tyttö meni myös eskaan kotihoidosta, sitä ennen hetken ehti olla kerhossa. Lisäksi aloitti eskarin täysin uudella paikkakunnalla eikä tuntenut ketään ennestään. Tyttöni on valtavan herkkä ja hitaasti uusiin tilanteisiin lämpiävä, minkä vuoksi kotihoito oli ehdottoman hyvä ratkaisu hänelle (kuin myös koko perheelle). Nautimme ihanista puuhakkaista päivistä tyttöni ja hänen nuoremman veljensä kanssa, korvaamattomia vuosia. Eskarin aloitus ei ollut ollenkaan hankalaa, ystäviä löytyi heti ja vuoden aikana hänestä kuoriutui omatoiminen ja reipas koululainen, joka syksyllä aloittaa koulun taas uudella paikkakunnalla uusien kavereiden kanssa. Mutta se ei äitiä huolestuta, tämä tyttö pärjää kyllä!

Täällä myös jo toinen lapsi aloittaa eskarin syksyllä☺ ja kotihoidossa ja kerhossa onneksi saanut olla koko ajan 😊

Hieno blogi sinulla ja aiheet on ihan kuin omasta elämästä aina !! Vuoden verran jo lueskellut tätä ja nyt uskallan kommenttia jättää 😁Ihana, kaunis sisarussarja teillä 😍

Meillä 5 on lasta 😊 joten suurperheen arki on tuttua ja kiva lukea teidän arjesta

Oi, sielläkin syksyllä jänniä aikoja, kun eskari alkaa. 🙂
Kiva kun jätit kommenttia ja ihana kun seurailet meitä.♥ Kiitos, he ovat kyllä ihania kaikki.♥
Mukavaa viikonloppua sinne. 🙂

Meidän toinen lapsi (yhteensä neljä 😊) on menossa myös syksyllä eskariin kotihoidosta 😊 kerhossa on hänkin käynyt. Kovasti jännittää, mutta tutustumispäivän jälkeen selkeästi vähän helpotti pahin jännitys.
Oon myös samaa mieltä, että kotihoidosta saa oikein hyvät eväät elämälle ja koulutielle. Meidän esikoinen on nyt päättämässä ekaluokkaa ja hänkin on ollut kotihoidossa. Hän on pärjännyt erittäin hyvin koulussa, oppi lukemaan jo eskarissa, hänellä on kavereita ja hän on kovin tunnollinen ja osaa hienosti keskittyä koulussakin 😊

Iso kiitos muutenkin tästä blogista 😊 aiheet ovat niin omaan elämään liittyviä taaperoimetyksestä suureen lapsilukuun, että ihana saada vertaistukea blogistasi 😊

Jänniä aikoja sielläkin syksyllä edessä. Hienoa, että jännitys hieman helpotti tutustumiskäynnillä.♥
On kyllä ollut ihanaa, kun on ollut mahdollista olla kotona eskariin asti. Varsinkin meidän toisen lapsen kanssa se oli ehdottomasti paras ratkaisu. 🙂
Ihana kuulla ja kiva kun seurailet.♥

Meillä onkin vaihteeksi eskarista välivuosi, kun yksi siirtyy tokalle ja toinen aloittaa virallisesti koulutiensä. Haikealta tuntuu tämäkin vaihe, kun eskari (ja eka!) on takana. Hurjaa.

Onko teillä ajatus näiden pienempien kanssa myös, että olisivat mahdollisimman pitkään kotihoidossa?

Niin se aika vierii uskomatonta vauhtia.
Meillä ollut nyt eskarista välivuosia ja ihana, kun jälleen yksi siellä aloittaa, on niin ihana paikka.♥
Olisi kyllä ihana, jos heidätkin saisi pidettyä kotona mahdollisimman pitkään, muta sitä ei olla vielä suunniteltu tarkemmin sen enempää. 🙂

Mä ja mun sisarukset ollaan saatu viettää kotona varhaislapsuus ja ollaan kyllä onnellisia! Ei kenellekkää oo jääny oloa että ois pitäny päästä päiväkotiin ja kaikista on kasvanu fiksuja nuoria ja aikusia. Toivon että joskus kun on oma perhe niin ois mahdollista olla kotona pitkään lasten kanssa, se oli ihanaa kun tuli koulusta kotiin ja äiti ja pienet oli kotona.😍 Harvat äidit enää hoitaa lapsia kotona. Hatunnosto sulle, teet arvokasta työtä!

Ihana kuulla että jäi ihanat kokemukset siitä. Toivon, että saat tulevaisuudessa olla kotona lastesi kanssa pitkään.♥ On tämä vaan ihanaa, kun saa viettää näin paljon aikaa lasten kanssa. Mukavaa viikonloppua sinne. 🙂

Esiopetus on juuri sitä varten, että lapset pääsevät ryhmään harjoittelemaan ”laitoksen tavoille” ennen koulun alkua. On siis oikein pätevä ratkaisu hoitaa lapset kotona itse siihen asti.

Varhaiskasvatuksen opettajana kokemukseni on se, että arjen alku eskarissa on ”kotoa tulleille” vähän raskaampaa, kun uutta opittavaa on ensin enemmän. On ruokajonot, astiakärryt, aamupiirit ja muut. Totuttelua vaatii usein myös sen hyväksyminen, että eskarissa tehdään myös tylsiä asioita, sekä asioita, joita tehdään vain siksi, että aikuinen niin sanoo. Ihan jo siis vaikka sellaisia päiväkodin ja eskarin perusjuttuja, kuin että ulos lähdetään silloin, kun on sen aika, ruokapöydässä istutaan siihen asti, kunnes saa luvan poistua tai että kynätehtäviä tai askarteluja tehdään myös silloin, vaikka ei juuri itse huvittaisi.
Vaikka esiopetus on elämyksellistä ja toiminnallista ja sen järjesämisessä pyritään ottamaan huomioon lasten kiinnostuksen kohteet jne., on ryhmässä toimiminen aina kuitenkin kompromissien sietämistä.
Laitoksen tavoille oppiminen otta aina aikansa.

Toisaalta ”kotona kasvaneilla” on tyypillisesti suuria ”aitoja” vahvuuksia, jotka ovat lapselle selkeäksi eduksi päiväkodissa kasvaneisiin lapsiin verrattuna.

Ihan totta, onhan se aika muutos tulla kotihoidosta eskariin, jossa arki pyörii hieman eri tavalla. Onneksi meillä isommat ovat nyt muistelleet omia eskariaikojaan ja kertoneet pikkusiskolle, joka janoaa tietoa vain lisää. 🙂 Hän odottaa ihan innoissaan jo kaikkea mitä esikoulussa tapahtuu. Saa nähdä millain sitten reagoi kun esikoulu oikeasti alkaa.
Muistan pojan ajoilta, että hän oli ensimmäiset n.6kk kotona aina niin kiukkuinen eskarin jälkeen ja pidemmän loman jäljiltä palasi aina normaaliksi omaksi itsekseen. Mulla oli tunne, etten halunnut laittaa poikaa sinne enää ollenkaan, kun loman jälkeen se taas alkaisi. Eskarissa tuli sitten tämä puheeksi ja tosi moni lapsi oli reagoinut näin ja syyksi paljastui liian levoton ryhmä. Kun se saatiin korjattua sujui monella lapsella homma paljon helpommin. 🙂

Meillä lähtee esikouluun kotihoidosta kuopus. Myös tuleva 3 luokkakainen meni aikoinaan kotihoidosta. Hyvin on pärjännyt. Nyt ollaan jo hetken aikaa mietitty että tuleeko liian iso ikäero jos tekisi vielä 3 lapsen.

Oi jännät ajat sielläkin syksyllä edessä.♥
Meillä ainakin vanhimmat lapsista olivat vauvasta vuosi sitten innoissaan, kun hän syntyi. Heitä ei suuri ikäero pikkusiskoon ole haitannut yhtään. 🙂

Eskarilaista ei löydy, mutta tuohon kerho- ja päivähoitoasiaan haluan kommentoida.
Täällä tuntuu olevan enemmänkin sääntö, että isommat sisarukset on päiväkodissa sen 20h/vko, kun vanhempi on kotona vauvan kanssa. Tampere kuulemma lopettaa ensi syksynä kaiken kerhotoiminnan, missä lapsi käy ilman vanhempaa. onneksi asutaan rajan toisella puolella ja meillä kerhoilumahdollisuus on kaupungin toimesta 3-vuotiaalla 2x3h/vko. Itselle soitettiin vielä perään, että olenko aivan varma, että haluan vaihtaa lapsen kerhoon, kun meillä päiväkotipaikka on jo, ja siis syksystä halusin vaihtaa kerhoon. Mä ajattelen, et se kerhoilu palvelee paremmin meidän perhettä ja riittää ainakin meidän kohdalla, niinku varmasti teilläkin on kaikkien kohdalla riittänyt. Lapsella on sitä jotain omaa, missä käy ilman vanhempaa ja saa eri tavalla sosiaalisia suhteita luoda. Se ei kuitenkaan vaadi päivittäistä ulkopuolisessa ohjatussa toiminnassa käymistä.
Jokainen perhe tekee toki omasta tilanteesta lähtien ratkaisun. Mut eipä siis tuota päiväkodista kotihoitoon+kerhoiluun vaihtamista ole mitenkään helpoksi tehty eikä kovin hyvin siihen vaihtoehtoon kannusteta. Itse kyllä mielenkiinnolla ja innolla odotan lapsen kerhoiluelämää kahden Pk-vuoden jälkeen, sen verran monta takkuista ja itkuista aamua näihin on mahtunut, vaikka päivät onneksi on mukavasti menneet, kivoja kavereita on löytynyt ja aikuisetkin varsin hyviä tyyppejä olleet.

Ikävää toi kerhojen lopettaminen..onneksi asutte niin, että kerhoilu onnistuu.♥ Ja se kannattaa ehdottomasti valita, jos se on teidän perheellenne se sopivin vaihtoehto. 🙂 On muuten kiva, kun sitä on siellä kaksi kertaa viikossa, meillä on täällä päin vain kerran viikossa.

Tietysti jokainen perhe valitsee sen itselle parhaimman vaihtoehdon. 🙂 Meillä oli esikoinen aikoinaan hoidossa ensin perhepäivähoidossa ja myöhemmin ryhmiksessä. Molemmista tykättiin ja hän viihtyi, mutta yhtään ei pistänyt pahakseen, kun jäikin sitten kotio ja kävi vain kerran viikossa kerhossa. Isoin ero oli siinä, ettei sairastanut enää niin paljon, kuin hoitoaikoina. 🙂
Ihanaa viikonloppua sinne.♥

Toinen lapsista menee eskariin syksyllä. Vaatii taas hetken sopeutumista äidiltä. 😭 Kotona ovat olleet, hän ja esikoinen, koko varhaislapsuuden kerhoa lukuun ottamatta.

♥ Se on kyllä aina vähän haikeaa, kun eskarin aloittavat, mutta samalla niin ihanaa.♥

Oi, ihana kuulla että eskarin aloitus sujui siellä noin hienosti.♥ Varmasti sujuu hienosti koulun aloitus uudella paikkakunnalla. Ihanaa viikkoa sinne teile. 🙂

Vastaa käyttäjälle Sofiia Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X