äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tiedättekö mitä, minulla on tänään syntymäpäivä ja täytän 35 vuotta!!! Apua, siis oikeasti, nyt se vasta kriisin pukkasi. Minulla ei ollut mitään ongelmaa, kun mittariin tuli tasan kolmekymmentä, mutta nyt on päällä kunnon ikäkriisi. Jouduin jopa laskemaan ikäni, kun en meinannut uskoa täytänkö todella 35!!

En edes tiedä miksi tämmöinen olo iski, mutta se alkoi joskus viime vuoden lopulla. Välillä on ollut olo, ettei se nyt niin paha ole, mutta ne ovat vain pieniä hetkiä. Ja juu ikähän on vain numero, mutta eipä se ole auttanut. Olen ihan onnellinen siitä, että tämä kriisi tulee nyt eikä juuri kolmekymmentä täytettyä, sillä mitä se kriisi olisi nyt jos olisin jo silloin tuntenut näin?

Eiköhän tämä ikäkriisi vielä selätetä

Tällä hetkellä tilanne on sellainen etten ole oikein tyytyväinen siihen millainen peilikuva minua peilistä katsoo (yleensä tätä ongelmaa ei ole ollut, vaan olen ihan sinut itseni kanssa). Ja vaikken nyt tykkää peilikuvasta, löydän silti itseni peilin edestä yhä useammin. Siinä peilaillessa löydän ihostani aina muka uusia ryppyjä, varsinkin silmien alueelta. Siis vähän järjetöntä touhua, mutta tämä on kai sitä ikäkriisiä? Se menee varmasti ohi, eikö niin? Ja niille jotka tätä miettivät, niin en lasteni kuullen ”morkkaa” itseäni peilin edessä tai muutenkaan. Auttaiskohan uusi peili, heh.

Todellisuudessahan 35 ei ole edes mikään paha ikä, vaan loistava,  mutta jostain kumman syystä tunnen itseni nyt jotenkin tosi vanhaksi. Ja voinhan jonkun mielestä ollakin, pidinhän itse aikoinaan tämän ikäisiä jo oikeasti vanhoina. Vanhempi poikani eräs kerta tässä iltapalalla tokaisi ”Äiti syntyi silloin, kun edes Jumalaa ei ollut.” Lapset siis keskustelivat siitä, kuinka paljon minä täytän ja tämä oli poikani mielipide.

Huvittavinta on se, että vaikka minulla onkin nyt tämmöinen vaihe, en kuitenkaan halua olla mitään muuta kuin nyt olen. Olen tyytyväinen siihen millaiset nämä vuodet ovat olleet ja mitä niiden vuosien aikana olen saanut kokea. Muutamat asiat voisi jättää tekemättä ja toisia asioita olisi voinut tehdä paremmin, mutta muuten kaikki on mennyt oikein hyvin. Olen 35-vuotias kuuden lapsen äiti ja hetkellisestä ikäkriisistä huolimatta erittäin onnellinen.

Onko sinulle iskenyt jo ikäkriisi, vai oletko selvinnyt ilman?

Kommentit (14)

Onnittelut 35-vuotiaalle 🖤

Itse olen ”vasta” 32,5-v. Mulla ei ole ollut ikäkriisiä, koska en tunne olevani juurikaan vanhempi kuin silloin, kun täytin 20. 😁 Pientä kriisiä pukkasi, kun rakastuin itseäni 3v nuorempaan mieheen, mutta nyttemmin ikäero ei ole mielessä ollenkaan. Kolme vuotta ei siis merkitse piiruakaan sen jälkeen, kun ollaan molemmat vastuullisia aikuisia.

Enemmän minulla kriiseilyttää se, että mitä ihmettä haluan elämältä sen jälkeen, kun on aika jättää kotiäitivuodet?! Kuopus nyt 1v4kk ja aion olla kotona niin pitkään, kuin taloudellinen tilanne sallii [ja viimeistään siihen asti, kun vauva on kolmevuotias].

Itsellä ei tullut 30v kriisiä pahempi kriisi oli kun mieheni täytti 30v.
Johtuen varmasti kun isäni teki itsemurhan täytettyään kesällä 30 niin seuraavana syksynä kamala menettämisen pelko oli koko vuoden.

Voi ei. 🙁 Niin ikävä kuulla. En ihmettele, että on tullut tuolloin tuo menettämisen pelko.

Mie täytän tänä vuonna 30 ja oon vitsaillukin,että itken varmaan sinä päivänä itteni uneen :D. Heh ei nyt oikeasti,mutta tuntuuhan se oudolta miten aika on mennytkin niin nopeesti
https://blogit.terve.fi/fitfatmama/

Voi eikä. 😀 30 on oikeasti hieno ikä.♥
Sillä ihmettelin miksi täällä nyt iski joku kriisi, kun tää ei oikeasti ole edes paha.

Repesin ihan täysin tohon poikasi kommenttiin 🤣 mulla ei ainakaan vielä ole kriisiä, ensi kuussa tulee 33v täyteen, mutta hyvinhän tässä vielä ehtii panikoida 😂

Joo repesin kyllä itsekin täysin, että kuinka vanhana hän mua pitääkään. 😀
Hyvä, ettei kriiseilyä ole ja toivotaan ettei tulekaan.♥

Ymmärrän.
35 jälkeen ei ole enää ”vähän päälle kolmekymmentä”. Silloin on jo tulevasti ja reilusti kolmekymppinen. Lähempänä neljääkymmentä kuin kahtakymmentä 😉
Vaikkei ikinuoreksi kaipaakaan, niin tuntuuhan se toisinaan. Etukäteen jännitin neljänkympin ylitystä, mutta ehkä se neljäviis on sitten taas pahempi…

Tässä iässä on ehkä hyväkin tehdä pientä tilinpäätöstä. Hybäksyä se, että elämä on st peilikuvaakin jo vähän kuluttanut. Miettiä työelämää, kun vielä ehtii halutessaan tehdä sen toisenkin uran vielä.

Niinpä. 😀
Jos se onkin niin, ettei ne tasakympit niinkään tunnu vaan ne ylitykset, kun mennään lähemmäs sitä seuraavaa kymmentä. 🙂
Kyllä tässä on tullut meitittyä viime kuukausien ajan jos jonkinmoisia juttuja. 😀

Hei 😊

Voi kun olet nuori! Ja minusta kaunis 😍 Kyllä elämä saa ihmisestä näkyä ja jos iän tuomiin muutoksiin itsessään suhtautuu lempeästi niin minusta ne rypyt jotka ovat tulleet surun ja ilon kyyneleistä vain ihmistä kaunistuttavat. En ylipäätään ymmärrä nykyistä suhtautumista vanhenemiseen ja siihen, että ihmisen pitäisi läpi elämänsä näyttää siltä kaksikymppiseltä siloposkiselta nuorelta. Minä en ainakaan muista, että minulla olisi ollut ikäkriisiä minkään ikäisenä. Minulla oli vasta huhtikuussa 42-vuotissyntymäpäivä. Ryppyjä on ja päivä päivältä enemmän peilikuvani muistuttaa äitiäni 😂 Mutta minusta on ihanaa, että vanhenen samalla tavalla kuin äitini. Olen koko ikäni ollut herkkä itkemään ja nauramaan ja silmäkulmissa olevat rypyt kertovat vain eletystä elämästäni iloineen ja suruineen. Ne ovat osa minua. En haluaisikaan olla muun ikäinen kuin nyt olen. Yritän olla onnellinen aina tässä hetkessä vaikka en siinä aina onnistu. Mutta olen onnellinen siitä mitä olen elämässäni saavuttanut ja missä olen nyt. Kaikilla varmasti on asioita, jotka tekisi toisin, mutta niitä on turha murehtia. Ikä tuo myös viisautta katsella asioita vähän erilaisin silmin. Ja itseään kohtaan tulee armeliaammaksi. Nauti elämästäsi tässä ja nyt juuri tuon ikäisenä 😍Ja onnittelut syntymäpäiväsi johdosta 💐

Kiitos Tiina. 🙂
Ilman muuta saa näkyä, enkä oikeastaan kaipaakkaan muuta, mutta silti on kriisi. 😀 Kai tämä ohitse menee ja sitä taas tottuu siihen omaan peilikuvaansa ja osaa katsoa itseään kunnioittavasti. Nyt tuntuu että vähän kaikki mättää, vaikka todellisuudessa tuskin mikään on tässä muutaman kuukauden aikana muuttunut. Oma mieli vain temppuilee. 😀
Kiitos paljon ja myöhästyneet onnittelut sinne syntymäpäivän johdosta. 🙂

Mulla on ollut ikäkriisi 25-28-vuotiaana vuosia täyttäessäni. Kun täytin 29, en enää kriiseillyt ja nyt kun mittariin tulee tänä vuonna täysiä kymmeniä, ei ainakaan toistaiseksi ahdista yhtään. Toivottavasti ei alakaan ahdistaa 🙂 Tuntuu ihan hyvältä että tulee lisää vuosia ja toivottavasti sen mukana myös viisautta.

Hyvä että siellä on kriiseilyt kriiseilty ja ei enää kriisejä tuliskaan. 🙂 Mulla ei oo mitään kriisiä ollutkaan, joten osasin vähän tätä odottaakin.:D

Kiitoksia.♥
Hyvä ettei siellä kriiseillä, tää kun on aika hanurista. 😀
No mulla on vähän sama. Onneksi on ollut tämä blogi, jolla on voinut saada pientä tienistiä tässä kotiäitiyden ohelle. Toivotaan että siellä ajatukset selkiytyy mitä kotiäitiyden jälkeen. Kivaa viikonloppua sinne. 🙂

Vastaa käyttäjälle Nimetön Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X