äiti ja melukylän lapset - Banneri

Tässä alkuun muistutus itselleni. Älä lue illalla (tai milloin muutenkaan) ennen nukkumaan menoa mitään missä lapsi on menehtynyt tai vakavasti sairaana. Nimittäin viimeiset yöt ovat olleet lähinnä pelkkää painajaista ja yöt muutenkin todella katkonaisia. Menettämisen pelko on ollut läsnä jo pidemmän aikaa ja se hellittää aina välillä ja välillä taas on oikein voimakas. Niin kuin se juuri nyt tuntuu olevan.

Facebookkia selaillessa eteeni on pompannut nyt useampi teksti lapset menehtymisestä ja tämän myötä ahdistus on noussut. Kun näen otsikon, minun on melkein pakko lukea se teksti, tai ajattelen sitä jatkuvasti. Minun suurin pelkoni on, että lapsille sattuu jotakin ja menetän heistä jonkun. Näitä juttuja lukiessa se pelko kasvaa todella isoksi ja painajaiset ovat taattuja.

Öisin näen ihan ihmeellisiä unia, joista osa on ihan kamalaa painajaista

Olen nuoresta asti reagoinut tiettyihin asioihin niin, että ne tulevat uniini. Pienenä pelkäsin kuollakseni menettäväni omat vanhempani tai siskoni. Kaikki alkoi siitä, kun pikkusiskoni joutui sairaalaan pitkäksi aikaa, ihan oudon kohtauksen vuoksi ja äitini vietti siellä pitkiä aikoja. Näin silloin painajaisia ja muistan kuinka tietyt laulut jättivät kipeitä muistoja, kuten esimerkiksi Meiju Suvaksen Tulit niin kuin laiva,  kuullessani sen ne fiilikset niiltä ajoilta palaavat mieleen.

Nyt taas erilaiset artikkelit ja nettikirjoitukset saavat minut pelkäämään omien lasten menetystä. En edes tiedä kuinka monta kertaa illassa ja yössä varmistan, että pienin varmasti hengittää. Painajaisessani kun havahdun siihen, ettei joku lapsistani enää ole hengittänyt. Ja unessani minä vain itken ja sydämeni on hajonnut palasiksi.

Ja huolestuneille tiedoksi, ettei tämä homma överiki ole mennyt, muuten mies kyllä huomauttaisi minulle siitä, mutta ahdistava tilanne tämmöinen on. En tiedä, tuntuu etten saa edes ajatuksiani kirjoitettua tähän selvästi ylös. Tekisi mieli vain napata lapset kainaloon ja rutistaa lujaa. Sanoa ainakin sata kertaa kuinka paljon heitä rakastan ja kuinka tärkeitä he ovat minulle.

Nyt koitan välttää kaikkia artikkeleita joihin liittyy lapsen menettäminen ja toivon, että tämä tunne helpottaa ja yöt eivät ole enää painajaista, vaan täynnä paljon rauhassa nukuttuja tunteja.

Onko täällä muita, jotka kärsivät ajoittain kovastakin menettämisen pelosta?

Kommentit (18)

Mulla oli jo lapsena ihan kamala menettämisen pelko, etenkin isän menettämisestä. Ja se koko lapsuuden kestänyt pelko toteutui 15 vuotiaana kun isä kuoli täysin yllättäen tapaturmaisesti.
Nyt mulla on kolme lasta, joista nuorin syntyi viime kesänä pikkukeskosena raskausviikolla 26 ja oli todella todella huonossa kunnossa syntymänsä jälkeen ja olin aivan varma että menetämme hänet. Lapsi kuitenkin selvisi, mutta olen ajoittain aivan hysteerinen lasten kanssa… 🙁 esikoinen menee kouluun vuoden päästä ja saan siitäkin paniikkikohtauksia, kun ajattelen mitä kaikkea voi sattua koulumatkalla ym. Pelkoni ja paniikki ei ole sellaista, että se olisi päivittäin läsnä, mutta useita kertoja kuukaudessa kylläkin ja joskus ahdistus on niin valtava. Luulen, että en tule pääsemään tästä koskaan eroon.

Täällä myös! Välillä pelottaa jopa vastata vieraasta numerosta tulevaan puheluun, jos isommat lapset ovat poissa kotoa. Pelkään, että heille on tapahtunut jotain kamalaa.

Tiedän tuon tunteen, itsekin muutamaan kertaan tullut tuota jännitettyä. 🙁 Tsemppiä sinne.♥

Täällä yksi aika tuore äiti. Esikoiseni syntyi viime lokakuussa, ja hieman hankalan alun jälkeen (mm. osastojakso vastasyntyneenä ja lonkkalasta 6 viikkoa) menettämisen pelko on ollut lähes jatkuvasti läsnä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Minä myös luen juurikin noita otsikoita ja juttuja lapsista, jotka ovat menehtyneet tai sairaita. Ja taas ahdistus nousee hurjaa vauhtia, nukkuminen on vaikeaa ja tarkistan usein illan ja yön aikana, että pikkuinen hengittää, ja että kaikki on hyvin. Onhan tämä tosi kuormittavaa, mutta yritän kovasti välttää lukemasta noita juttuja, ja muistuttaa itselleni sellaisen otsikon nähdessäni, kuinka paha mieli niistä aina tuleekaan. Mutta nyt keskitytään pikkuisen kanssa ihanaan lämpöiseen kesään! Hyvää kesää myös kaikille teille! 🙂

Varmasti tuo haastava alku on vielä entisestään lisännyt menettämisen pelkoa. :/ Lähetän sinne valtavasti tsemppejä.♥
Koitetaan olla lukematta tuollaisia artikkeleita ja nautitaan tosiaan kesästä ja lämmöstä.
Aurinkoisia päiviä sinne.♥

Täällä yksi! Hypin seinille jokaisesta ötökänpuremastakin…

Tsemppiä sinne tämän pelon kanssa.♥

Täällä! Tarkistan kanssa aina monta kertaa illalla/yöllä että 4 tytärtämme hengittää. On hyviä kausia, kun ei ahdista juurikaan ja huonoja kausia kun ahdistaa todella paljon. Noi lasten sairastumiset/menetykset nettiotsikoissa on kauheita ja yritän olla lukematta niitä. On tää äitiys vähän vaikeeta!

Mä käyn myös tarkistamassa isommat ennen kuin menen itse nukkumaan ja pienimmän sitten lukuisia kertoja, kun hänen sänky on meidän sängyn vieressä.
Kausissa menee siis sielläkin tämä pelko. Tsemppiä kovasti niihin kausiin, kun pelottaa paljon.♥ On tämä kamala tunne.
Kyllä on ja täytyy nyt itsekin vain kolttaa välttää nuo otsikot ja tekstit, jos tämä olo edes vähän hellittäisi otettaan.

Kuulostaa tutulta, minulla on sama juttu ollut viime aikoina. En lue juttuja lapsen menettämisestä mutta silti 🙄

Tsemppiä sinne.♥
Ei kyllä kannatakaan lukea, lopetan itsekin kyllä nyt niiden lukemisen ja koitan välttää myös ne otsikot.

Kyllä, mulla on tosi iso pelko että menetän lapsistani jonkun. Olen menettänyt paljon muita läheisiä ihmisiä elämässä, tämä varmasti vaikuttaa asiaan. Lapset ovat mulle kaikki kaikessa ja välillä pelkään suojelevani heitä liikaa 😍

Tuo varmasti lisää vielä sitä menettämisen pelkoa. :/ Paljon tsemppiä sinne.♥
Täälläkin lapset on mulle ehdottomasti tärkeintä ikinä.♥

Tutulta kuulostaa. Yösin saatan tarkistaa kaikkien lasten hengityksen ja vielä miehenikin. Hän sairastaa 1-tyypin diabetestä. Pelko on alkanut esikoisen syntyessä ja kestää varmaan loppuelämän.

:/ Tsemppiä sinne.♥ Olen myös sitä mieltä, että tämä pelko varmasti kestää koko loppuelämän.
Mäkin tarkistan myös isompien lapsien, mutta pienimmän tosi usein kun hänen sänky on siinä meidän sängyn vieressä.

On. Lapset ovat jo aikuisia, mutta silti pelkään menettämistä, paras apu suunnata ajatukset muualle positiiviseen ja just etenkin ettei lue sellaista mikä voimistaa pelkoja. Kannattaa halata lapsia nyt kun he ovat lähellä. Kun lentävät pois pesästä ei pääse halaamaan niin usein kun haluaisi. Joskus kun oma olo ei oo kovin vahva, alkaa pyörii päässä kaikenlaista.

Se ei varmaan poistu vaikka lapset aikuiseksi kasvavatkin. :/ Tsemppiä.♥
Kyllä, täytyy jatkossa skipata kaikki tuollaiset artikkelit ja blogitekstit yms ja koittaa keskittyä kaikkeen positiiviseen.
Ja halailen kyllä ja paljon.♥

Ihan kamalaa, että tuollainen pelko on sitten käynyt toteen. 🙁
Ja voin uskoa, kun pieni syntyi noin aikaisin, on pelko varjostanut matkaa koko ajan. Pieni taistelia teillä siellä.♥
Paljon voimia ja halauksia sinne niihin tilanteisiin, kun menettämisen pelko iskee.♥

Vastaa käyttäjälle Marial Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X