äiti ja melukylän lapset - Banneri

Automatkat voivat välillä olla yhtä tuskaa tai sanotaanko, että tuo välillä on aika lievä ilmaisu meidän kohdalla, sillä lähes joka ikinen matka on sitä ollut. Koko pienen ikänsä ajan meidän perheen pienimmäinen on inhonnut autoilua. Jo sairaalasta kotio ajellessa hän oli kaukalossa levoton. Siitä eteenpäin matkat kaukalossa ovat olleen aikamoisia. Elättelin silloin toiveita autoilun helpottumisesta, kun kaukalo vaihtuu isompaan istuimeen, no kuinkas sitten kävikään?

On kyseessä ollut sitten lyhyt tai pitkä matka, on joka kerta lähtö täytynyt ajoittaa uniaikaan tai muuten matka on ollut itkua ja pysähdyksiä täynnä. Tosin on se siitä huolimatta ollut niitä täynnä, vaikka lähtö olisikin ajoitettu uniaikaan. Ajattelin alkuun, tämän olevan vain vaihe, joka menee kyllä jossakin vaiheessa ohitse, mutta ei niin ole vielä käynyt.

Ostimme kaukalon käytettynä ja aika varhain kävin kaukalon huolella läpi, eihän siellä vain jokin paina vauvaamme. Otin pehmusteet pois, painelin pehmusteet läpi, kolmevuotiaamme testasi, ettei siellä oikeasti paina mikään ja kaukalosta ei löytynyt mitään vikaa. Mietin, kuinka sitten isompaan tuoliin siirtäminen voisi auttaa ja nyt takana on muutamat kerrat ajoa ilman kaukaloa.

Turvakaukalo vaihtui isompaan istuimeen, auttoiko se?

Olin hieman toiveikas siinä kuinka isompi istuin voisi helpottaa meidän automatkoja. Sen kun saisi pystympään. Mutta tiedättekö, ihan sama meno jatkuu vaikka kaukalo vaihtui isompaan tuoliin. Ei auta vaikka on pystymmässä, ei auta vaikka nyt näkee ikkunasta ulos yms. Hänen on siis pakko voida autossa pahoin, vaikkei koskaan olekaan oksentanut. Nyt tosin ihan pienet matkat sujuu hyvin, jos taaperolla itsellään on juuri silloin hyvä hetki, mutta muuten ne lyhyet sujuu samaan malliin.

Voin sanoa, että kun tämä on nyt kestänyt vuoden ei paljoa tee mieli ajella minnekään kauas. Meillä nyt kuitenkin tulee sitä ajoa ja ei autoiluakaan voi loputtomiin välttää. Kasvot menosuuntaan en noin pientä halua kuljettaa, joten ajattelin tonkia jostakin kaapista (jos löydän) pahoinvointirannekkeet esiin ja koittaa antaisiko taapero pitää niitä, mitä kyllä epäilen, ja olisiko niistä hyötyä.

Ei se siirto isompaan istuimeen aina tarkoita automaattisesti autossa viihtymistä paremmin.  Osasin tätä kyllä odottaa, vaikka toivoin niin paljon muutosta parempaan. Tiedän, että jossakin vaiheessa koittaa aika, kun nuorimmainen ei itke automatkoilla ja hän osaa viimein kertoa sanoin, mikä tuntuu pahalta. Siihen asti voin koittaa vain parhaani mukaan parantaa hänen oloaan sekä toivoa pahoinvointirannekkeiden tehoavan.

Vaikka yleisesti varsinkin vauvat ja pienet viihtyy hyvin autossa, on meillä sellainen yksilö joka ei.
Onko teillä viihdytty autossa vai ei?

Seuraa meitä myös instagramissa

Kommentit (20)

Meillä helpotti vasta kun käännettiin naama menosuuntaan. Myöskään rattaissa ja ostoskärrissö ei viihtyny selkä edellä. En minäkään halua matkustaa takaperin joten osasin ajatella että olo huono sillä lailla.

Tiedän niin tunteen! Meidän tyttö Sofia 7kk itkee myös aina autossa..ihan aina. Vauvasta asti ei oo viihtynyt autossa, ollaan kokeiltu leluja/viihdykettä yms..ei auta. Uskon vahvasti että kyse on matkapahoinvoinnista 🙁

Tsemppiä sinne hurjasti autoiluun.♥ On niin ikävää, kun pienellä on kurja olla.

Meillä huudettiin autossa aina,päästiin 150metriä ja huuto alkoi.oli aika mikä hyvänsä.kunnes sain vinkin laittaa laastari napaan automatkoille. Kokeilin ja mitä vielä,sehän toimii! Eli ihan tavallinen laastari navan päälle,niin että napa jää vähän ruttuuun. Kun laastari on navassa niin ei huuda pieni(ikää 4kk). Jos tuntuu nii kokeille jos toimis teilläkin :).

Tämmöistä laastarikikkaa on nyt ehdottu useamman kerran, joten sitä kyllä pitää koittaa. Ilmeisemmin osalla toimii hyvinkin ja toisilla ei auta mitään. Mutta pakko testata. Hienoa, että teillä se toimi. 🙂

Meidän 1,5v siirtyi kaukalosta melko varhain pois (n.5kk iässä), kun isommassa istuimessa oli vauvapehmikkeet käytössä ja siksi siirto mahdollinen. Mutta ei se mitään auttanut, huuto on jatkunut ja jatkuu yhä. Tarkkaan mietitään, mihin on välttämätöntä pidempää matkaa hänen kanssaan tehdä, ja kuinka paljon ajoaikaa tulee verrattuna perilläoloaikaan. Lyhyet reissut on jo onneksi vähän helpottuneet, hän saattaa selailla pehmeää kylpykirjaa ja nyt kesällä on viihtynyt vesimukin kanssa (sellaisen joka ei suuremmin vuoda vaikka kallistuu) esim. kauppamatkat (n.10km). Eli täälläkin odotellaan sitä aikaa, kun hän osaa kertoa mikä on hätänä tai sitten tottuu… Tsemppiä teille!

Harmi ettei teilläkään siirto isompaan istuimeen tuonut helpotusta. 🙁 Kiitos ja tsemppiä sinnekin paljon ajomatkoihin.♥ Toivotaan, että se jossakin vaiheessa helpottaa ja ne pidemmätkin matkat alkaa sujua.

Meillä kaksi vanhempaa lasta viihtyneet hyvin kaukalossa ja pääasiallisesti nukahtaneet aina. Mutta tämä kolmas huutaa pää märkänä, ja on vielä liian pieni että voitaisiin siirtyä isompaan istuimeen. Tuskanhiki nousee jo pelkästään siitä kun ajattelen tulevia kesän reissuja.

Paljon tsemppiä sinne teille tuleville automatkoille.♥
Meillä kuudesta kaksi viimeisintä inhonneet autoilua ja huutaneet. Muut taas nukahtaneet ja pitäneet autoilusta.

Hei 😊

Voi pientä Saagaa. On niin kurjaa, kun toinen ei osaa kertoa mikä on hätänä. Meillä oli Eetu myös lähes koko ensimmäisen vuoden autossa itkuinen. Muistan hyvin, että en kaupungissakaan pientä ajoa yksin hänen kanssaan halunnut tehdä, kun yhtä huutoa oli autossa matkustaminen. Ja viime kesänä täältä Hyvinkäältä Nurmekseen menoa mietin pitkän aikaa ja lähellä olin Eetun kanssa jäädä kotiin. Eetun kanssa piti jonkun istua vieressä ja kaikin tavoin yrittää viihdyttää. Ei myöskään nukahtanut autoon itsekseen vaan poskea piti silitellä ja unirätti laittaa siihen viereen. Oli oikein taitolaji Eetun nukuttaminen autoon. Ja kun auto vaikka liikennevaloihin pysähtyi niin Eetu siihen heräsi. Minä en oikein tiedä missä vaiheessa huomattiin ettei siellä takapenkillä enää Eetun seurana tarvitse istua. Ei tainnut kuitenkaan isompaan istuimeen liittyä. Nyt Eetu viihtyy jo hyvin autossa. Juuri viikonloppuna ajoin edestakaisin mökille puolen tunnin matkan. Menomatkalla nukahti jo kaupungissa ja paluumatkalla oli koko ajan hereillä. Uskon, että Nurmeksen reissu menee tänä kesänä hyvin. Älä menetä toivoasi 😊Eiköhän Saagakin vielä jonain päivänä autossa viihdy paremmin. Mutta tiedän kyllä kuinka kurja tämänhetkinen tilanne on. Ihania kesäpäiviä teille ja mukavaa juhannusta 🌼☀️🦋

Niinpä, niin paljon helpottaisi, kun osaisi kertoa mikä on ja miksi on kurja olla. 🙁
Ihan mahtavaa, että teillä autoilu sujuu tuollaisen alun jälkeen jo noin hyvin. 🙂 On paljon kivempi lähteä reissuun, kun se autoilu ei ole yhtä sirkusta ja kikkailua, millä toisella olisi hyvä olla.
Kyllä meillä varmasti jossain välissä helpottaa, mutta saa nähdä kauanko siihen menee vielä.
Kiitos ja sitä samaa sinne teille.♥

Kuulostaa niin kovin tutulta… Meillä on kolme poikaa, joista kaikki ovat TODELLA vihanneet autoilua pienenä. Aivan lyhyetkin matkat on aina huudettu, aivan täysiä. Nyt tuntuu uskomattomalta luksukselta, kun käytännössä ensimmäistä kesää kymmeneen vuoteen ei tarvitse ajoittaa liikkumisia sen mukaan, että koska pienin ehkä nukkuisi. Edes hetken. 😀 Meillä syynä tuskin on ollut pahoinvointi, kun en muista että kukaan olisi ihmeemmin oksennellut autossa. Minä olen meillä se, joka voi helpoiten pahoin enkä oikein ole pystynyt edes viihdyttämään lapsia vaikka joku muu olisikin kuskina, kun pitäisi vain katsella ulos ikkunasta ettei okseta…

Aivan hämmentyneenä olen katsellut vauvoja, jotka tyytyväisenä istuvat kaukalossa, vaikka olisivat hereillä. Meillä ei näin käynyt ikinä, huuto alkoi heti kun lapsi laskettiin kaukaloon ja loppui vain jos kaukaloa koko ajan heilutti. Ilmassa tietenkin, pelkkä maassa keinuttelu ei riittänyt. Kyllä siinä hauis kasvoi esim. kauppareissuilla… 😉 Meillä olen tämän huudon yhdistänyt pikemminkin siihen, että tiukasti paikallaan oleminen on ahdistanut. Ovat olleet kovin liikkuvaisia lapsia ja muutenkin luonteeltaan aika vaativia. Läheisyyden tarve on myös ollut kova, joten uskoisin että kaukaloon yksin paikalleen joutuminen on vaan kaikkineen ollut liikaa. Kun ei meilläkään tosiaan se seuraavaan istuimeen siirtyminen tuonut suurempaa apua. Lyhyemmät matkat sujui paremmin, mutta pidemmillä ongelma oli edelleen sama. Pikkuhiljaa helpotti kun ikää tuli lisää.

Heh, muistan elävästi parin vuoden takaa yhden kesälomareissun, kun ajoin yksin n. 400 km koiran ja kolmen lapsen kanssa. Koira onnistui saamaan vatsansa juuri lähtöpäivänä sekaisin. Kun pienin vihdoin huudoltaan nukahti, niin siinä oli sitten kiva arpoa, että onkohan pakko pysähtyä koiran takia vai kestääkö se vielä hetken… Kun tiedossa oli, että jos auto pysähtyy niin pienin herää heti eikä enää nukahda, ihan sama oliko unta takana 5 min vai puoli tuntia. Ja aina, vaikka kuinka preppasi isoveljet, että jos on yhtään pissahätä niin pysähdytään NYT ennen kuin vauva nukahtaa, niin eiköhän heti hänen sammuttuaan jollain ollut pissahätä ja pakko pysähtyä…

Ei ole kyllä ikävä noita aikoja. Hurjasti tsemppiä pienimmän kanssa autoiluun! Ihan varmasti ennemmin tai myöhemmin helpottaa, mutta kyllähän se tekee elämästä aika hankalaa kun autoilu ahdistaa.

Varmasti tuntuu noiden vuosien jälkeen ihanalta ja ihmeelliseltä lähteä ajamaan, ilman sen ihmeitä miettimättä. Ihanaa että teillä on ne itkuiset ajat nyt takana. 🙂
Tuo on ikävä, kun itse voi vielä pahoin siihen päälle, niin se toisen viihdyttäminen ei oo se kivoin juttu silloin. Minä kärsin myös jonkinlaisesta matkapahoinvoinnista. Oikeastaan vain silloin on hyvä, kun saan itse ajaa. Repsikassa on vähän huono olo ja takapenkillä voin istua vain tosi lyhyitä matkoja.

Meillä neljä ensimmäistä viihtyivät kaukalossa ja nukkuivat siinä tyyliin heti kun siihen laski. Kaksi viimeisintä taas huutaneet heti ja juuri niin kuin teilläkin, ei mikään maassa heiluttelu ole auttanut, vaan ilmassa on pitänyt heiluttaa. 😀 Ja nämä kaksi, varsinkin nyt nuorimmainen olleet tosi kiinni minussa, joten sekin varmasti vielä lisää sitä, kun sei saa olla ihan kiinni.

Hih, apua! Tuollainen reissu ei varmaan koskaan unohdu. 😀

Kiitos paljon tsempeistä.♥ Kyllä se jossakin välissä varmasti helpottaa meilläkin.

En nyt puhu omasta puolestani, mutta ystäväni toinen lapsi inhosi ihan vauvasta asti yli kaiken matkustamista. He eivät kovin mielellään ajaneet kuin sen pakollisen, koska se huuto..

Ei auttanut penkin vaihtokaan, mutta ihme tapahtui suunnilleen kahden vuoden iässä. Lapsi vain alkoi viihtymään autossa, vaikka mitään ei siinä kohtaa muutettu. Ystäväni ei tiedä mitä tapahtui, mutta tyytyväinen hän on. Odotellaan siis ihmettä teillekin 🙂

Hienoa, että siellä ystäväsi lapsi nyt viihtyy autossa. Tuollainen olisi tännekin oikein toivottu ihme. 🙂

Meillä poika huusi aina autossa, kunnes sai kääntää kasvot menosuuntaan. Eli ilmeisimmin voi pahoin. Ja edelleen oksentaa autossa todella helposti. (7v).
Kuvittelen sen auttaneen, kun pidin kaurapussia mahan päällä. Siis ihan lämmittämättömänä. Niinku ”painopeittona”. Syöminen ehkä auttoi myös jonkun verran (naksut yms). Mistään muusta ei ollut mitään apua.

Varmasti ollut siellä pienenä pahoinvointia. :/ Onneksi kuitenkin joistakin asioista oli hieman apua. Meilläkin nuo naksut auttaneet silloin tällöin. Monesti kuitenkin viskoo ne pois.

Meillä ollut pari sellaista lasta, jotka on aina itkenyt automatkat. Ei koskaan oksentanut pienenä vaan itku oli se millä ilmas ettei oo hyvä olla. Sitten kun isommaksi kasvoi, alkoi oksentelu. Ei voi laittaa isommassa autossa selkä menosuuntaan istumaan eikä myöskään takariviin.

Saa nähdä tuleeko meillä tuo oksentelu Saagan kohdalla joskus kuvioihin. Toivon niin, että hänen olo alkaisi autossa helpottua, mikäli kaikki johtuu pahoinvoinnista.

Ei se takaperin matkustaminen kyllä mitään mukavaa ole. Onneksi teillä helpottui kun käännyttiin toisin päin. 🙂

Vastaa käyttäjälle Elina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kaupallinen yhteistyö

Terhi

Terhi

Blogia kirjoittaa kahdeksan lapsen äiti, jonka elämästä ei halauksia, rakkautta, vauhtia, meteliä, sosetta tai sotkua puutu. Lapset syntyneet 2005, 2009, 2010, 2013, 2015, 2018, 2020 ja 2022.

Tervetuloa mukaan!

Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla
aitijamelukylanlapset@gmail.com

Arkisto

X